TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
21.9.2018

Hoikkuus – terveyden mittari?

  • Posted By : delwigdi/
  • 8 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Treeni, Yleinen

Eikö teidänkin mielestä terveydestä ja hyvinvoinnista tunnuta tekevän vähän liian monimutkaista? Tähän yksi syy huomaan olevan tiedon määrä: tietoa meillä on ihan sikana! Ehkä jopa liikaa, sillä emme tiedä mitä tehdä kaikella tiedolla. Kaikkitietävä Google antaa meille vastaukset salamannopeasti ja omat johtopäätökset omasta hyvinvoinnin tilastaan on tehtävissä sekunneissa.

Uskon, että kun meillä on tarvittava tietämys meillä on eväät rakentaa itsellemme sopiva ruokavalio. Toteuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Toteutus on hyvä aloittaa pohtimalla mikä todellisuudessa sinulle on merkityksellistä ja miksi.

 

 

Yksi lemppariuskomuksistani on ajatus siitä, että hoikkuus on terveyden mittari. Automaattisesti ajatellaan, että ollaksesi terve sinun on oltava hoikka.

No ei kyllä. 😀

 

Mitä terveys Sinulle merkitsee?

ARVOT, JOTKA MEITÄ AJAVAT

Ei kulu montaakaan päivää, kun joku asiakkaistani sanoo minulle, että häntä ahdistaa paino.

Kysyn aina, että miksi se paino ahdistaa ja mikä häntä siinä ahdistaa.

Vastaus on hyvin usein tätä luokkaa: paino ahdistaa, koska tulisi olla hoikka. Paino ahdistaa, koska somesta saa sellaisen kuvan, että hoikkuus ja fitness on tavoiteltavia. Hashtag healthylifestyle ja fitlife, fitfam, elämäntapanafitness ja sitä rataa.

Ja jos et ole näissä muoteissa et ole riittävä tai sopiva.

Eikö tunnukin aika rankalta?

 

Kuka sanoi, että Sinun tulee olla hoikka?
Kuka sanoi, että hoikkuus ja esim. fitness ovat tavoiteltavia arvoja?
Kuka on määritellyt sopivan tai ihmisarvoa mittaavan muotin?
Miksi uskot, että Sinun tulee olla fitness tai somemuottiin sopiva?

 

Haluan muistuttaa tänä sosiaalisen median kulta-aikana sellaisesta seikasta, että some on ihan totta liian helposti silkkaa teatteria. Se on luotua todellisuutta, parhai,millaan elämää, jota halutaan näyttää – ei elämää, jota eletään. Älä siis vertaa itseäsi somessa. Mihinkään tai kehenkään.

 

Usein julkaisematta jäävät asiat ovat niitä,
jotka ovat niitä ”epätäydellisimpiä”.

 

Ja mitä fitnekseen tulee – siinä mielessä kuin me sen Suomessa käsitämme eli kisafitneksen – unohda se. Siinä kehoa muokataan yhtä päivää, yhtä hetkeä varten. Ei siinä mietitä sen pidempää aikajännettä kuin kisakausi.

Ei elämä ole kisa. Ei elämä ole kausi. Elämä on jatkumo.

 

Fitness on arvostelulaji, elämä ei.

 

Nyt haluan rakkaat muistuttaa yhden asian: elämä tai terveys ei koostu yhdestä päivästä, yhdestä kisasta tai edes matkasta yhteen kisaan. Terveys on kokonaisuus, jossa on paljon muutakin, kuin sinun runkosi koko ja ulkonäkö.

Terveys on elämän voimavara. Terveys on toimintakykyä. Toimintakykyä arjessa, koulussa, töissä, harrastuksissa, lapsuudessa, nuoruudessa, aikuisuudessa, senioriteetissa…

Terveys on energiaa, poretta, virtaa! Terveys on myös tasapainoa. Tottakai painosta voidaan tehdä jotain johtopäätöksiä terveydentilasta, mutta ihan yks yhteen se ei aina mene.

 

Pohdi omia todellisia arvojasi:

 

Mikä sinulle todellisuudessa on tärkeää?
Mitä sinulle tarkoittaa se, että olet terve ja voit hyvin?

 

Terveys on elämän voimavara.

 

LAIHUUS JA  HOIKKUUS – TERVEYDEN PERUSTA? 

No niin, sitten itse asiaan eli ajatukseen siitä, että hoikkuus/laihuus = terveys.

Njet.

NJET.

 

On ihan eri asia olla pienesti pyöreä ja elää aktiivista elämää,
kuin olla hoikka ja inaktiivinen.


On eri asia olla muutaman kilon painavampi ja syödä monipuolisesti,
kuin olla laiha ja syödä epäterveellisesti tai liian vähän.

 

Hoikkuus tai laihuus eivät automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on terve. On hyvä ymmärtää, että laihuus itsessään on terveysriski.

Se on aivan sama oletko tikkulaiha, jos et liiku tai syö terveyden kannalta suotuisasti tai riittävästi: ennusteesi olla terve nyt ja jatkossa ovat huonot. Kyllä toki hyvä geeniperimä jeesii vähän – geeniperimämme ei kuitenkaan kanna meitä koko elämäämme.

 

Olimme minkä kokoisia tai näköisiä tahansa, niin

– jokaisen meistä on liikuttava jonkin verran, jotta saamme terveyshyötyjä

– jokaisen meistä on pohdittava ruokavaliota terveyden kannalta perustellusti, mikäli haluamme voida pitkässä juoksussa hyvin

– jokaisen meistä on nukuttava laadukkaasti ja riittävästi, jotta voimme jaksaa ja palautua

 

Jokaisen meistä on pohdittava niin kehon, kuin mielen tasapainoa mikäli haluamme olla terveitä. Ja siltikään ei aina ole takeita, että elämästä selviää vaivoitta.

hoikkuus

UNOHDA SOME, KESKITY ITSEESI

Terveydellä tai onnellisuudella ei ole mitään tekemistä kiinteän pyllyn, hoikan rungon tai sosiaalisessa mediassa luodun ja rakennetun illuusion kanssa. Jos pohditaan somea, niin ulospäin somessa näkyvä toiminta ja hyvinvointi ei ole koko totuus – se on jäävuoren huippu.

Liian usein näen hyvinvointialan somevaikuttajia, jotka omassa somessaan luukuttaa ihkudaata, syövät luomua ja ”puhtaasti”, mutta real lifessä ollaankin aivan klesana, tehdään liikaa, suoritetaan, olla jatkuvasti kipeänä, kärsitään puutostaudeista tai ollaan rättiväsyneitä päivistä ja vedetään tyyliin energiajuoman voimalla kofeiinit poskissa.

Oikeasti, kulisseissa kuhisee.

 

Keskitykin siis somen sijaan itseesi. Jos sinua ahdistaa esimerkiksi luukutus painosta ja hoikkuudesta terveyden mittarina, niin pohdi miksi. Miksi sinua ahdistaa se?

Ei ole paha asia tuntea sitä, mitä tuntee. Tunteet ovat upea juttu, ne kertovat sinulle jonkun viestin!

 

Ja onko se paino tai hoikkuus juuri niitä todellisia arvojasi? Real lifen haasteet nimittäin seuraavat meitä kaikkia koostamme huolimatta: laskut on maksettava silti ja töihin mentävä, vaikka olisit 10 kiloa hoikempi. 😛

 

Mitä sanot, mennäänkö terveys edellä? <3
#inhimillinenote

 

x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Miten pidät sisäisen puheen kannustavana?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3


30.7.2018

Voiko fitness olla elämäntapa?

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Treeni, Yleinen

”Kinttu koillisessa ei vielä tee fitness-ihmistä.”
– Kommentti Ilta-Sanomien kommenttikentässä –

 

 

Viime viikolla sai taas äänestää Ilta-Sanomissa yleisöäänestyksessä suosikkiaan fitnessmalli 2018 -kisassa.

 

ISO KIITOS kaikille minua äänestäneille, tuntuu hyvältä olla noussut sijalta 3 sijalle 2! <3

 

Kuten aina, jonkin verran viihdettä saa laillisesti repiä kuuluistasta kommenttiboksista – ja niin tälläkin kertaa. Olen jokseenkin aina ihmetellyt kommentoinnin tyylisuuntaa, jossa sisällön arvo lähenee mitätöntä, nollaa. Tätä mietin aina kuumeisesti:

Mikä saa ihmisen kommentoimaan jonkun todella nokkelan lausahduksen ilman sen kummempaa perustelua kommentilleen tai avaamatta näkemystään sen enempää?

Ennen kaikkea: miksi osallistua keskusteluun, jos siihen ei ole mitään todellista annettavaa?

 

elämäntapana fitness

Hei! Jos et vielä ole hyödyntänyt koodiani KIRA20 Yvetten verkkokaupassa, niin vielä kerkiät! Alekoodit poistuvat piakkoin käytöstä. Vielä on mahdollista hyödyntää -20% ale. Käy kurkkaan Yvetten verkkokauppa!

 

 

No, enivei. Tästä kommentista (yllä) se sitten lähti. Laitoin kyselyä somessa siitä, että mitä fitness ihmisille tarkoittaa:

 

Mikä tekee ihmisestä ’fitneksen’?
Mitä Sinä ymmärrät käsitteellä fitness?

 

Ymmärrettävästi osa käsittää sillä juuri kisafitneksen. Tällöin fitness on omistautumista, kurinalaisuutta, fyysistä treeniä ja tarkasti suunniteltua, tavoitteellista toimintaa kohti lavakuntoa.

Osa käsittää sillä elämäntapaa, johon liittyy hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteluun liittyvää toimintaa. Tällöin fitness on osa jokapäiväisiä yleiseen hyvinvointiin liittyviä valintoja sekä tietynlaista tasapainottelua: treeniä ei siivitä yhtä tavoitteellinen lihaserottuvuus, vaan ennemmin oma hyvä olo ja yleisen jaksamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen liittyvät terveysvalinnat.

Kumpi sitten on oikein?

Kumpikin. Olen lähtökohtaisesti osallistunut Fitnessmalli 2018 -kisaan siksi, että haluan muistuttaa fitneksen todella olevan muutaKIN, kuin kisafitnesstä. Se ei silti poissulje sitä, etteikö se todella olisi MYÖS kisafitnestä.

Miksi ihmeessä haluan lisätä laajempaa näkemystä kyseistä termiä kohtaan? Mitä ihmettä minä siitä hyödyn, eikö kaikkien tulisi saada vaan puuhastella omiaan, oli se sitten fitnesstä,  fätnesstä, wellnestä tai illnestä?

Kyllä. Tää on muuten totta, mutta mullapa onkin missio ja kun tälle tielle olen lähtenyt, niin sen kuljen myös läpi.

Pois alta! 😀

 

(Voit käydä lukemassa viime äänestyksen suosikkikommenttini täältä .)

 

 

elämäntapana fitness

ELÄMÄNTAPANA FITNESS?

Olen saanut käydä hienoja keskusteluita kysymykseni kautta somessa. Innostavaa! mitä itse olen asiasta mieltä on juurikin se, että asia pitää osata määritellä: mistä nyt puhutaan?

Välillä tuntuu, että -esimerkkinä mainittakoon nyt- Ilta-Sanomien kommenteissa huudellaan vaan kommentteja sen enempää oikeasti lukematta itse tekstiä ajatuksella.

Moni yhä ajattelee kyseessä olevan kisafitness. Kun ei ole. Luovutaan nyt jo siitä.

 

”Kilpailussa etsitään myös tänä vuonna tervettä esikuvaa ja hyviä arvoja noudattavaa hyvinvointialan uutta tähteä. Emme ole siis millään tapaa fitness-kilpaurheiluun liitettävä kilpailu, Lehtomaa muistuttaa.”

 

Sanomattakin on selvää, että kisafitnekselle on aivan omat kisansa. Ei siellä mietitä tai arvioida puolen vuoden säteellä toteutettuja some-tehtäviä tai kuvauskeikkoja, yhteistyökumppanuuksien hoitoa, ylläpitämistä ja markkinointia tai blogi-/vlogitoiminnan kasvua ja  kehitystä.

 

Ei fitnesskisoissa ketään kiinnosta matkasi lavalle: kaikkia kiinnostaa, miltä näytät kisapäivänä.

 

Mä uskon ja todella tiedän, että tässä kisassa mietitään sitä, mitä kisaaja on saanut aikaan muulla osa-alueella, kuin ulkoisessa habituksessa.

Voin kertoa, että Fitnessmallikisa on vaatinut aivan käsittämättömän määrän duunia. Sellaista, joka on kaikki meidän kisaajien omasta vapaa-ajastamme pois. Kyllä, se on valinta eikä tämä ollut valitus. Siksi toivonkin, että joskus kommenttikentissä oikeasti osattaisiin huomioida enemmän sitä, mitä kommentoidaan.

 

Oma ajatukseni yksinkertaisesti on tämä:

 

Fitness kisamielessä voi olla elämäntapa: ihan, kuin kenellä tahansa kilpaurheilijalla elämä hyörii kisaamisen ympärillä. Kun teet päivittäin jatkuvia johonmukaisia valintoja kohti tiettyä tavoitettasi on se mielestäni elämäntapa.

Yhtä lailla fitness voi olla elämäntapa silloin, kun puhutaan yleisestä hyvinvoinnista ja terveydestä, kuntoilusta, henkisen ja fyysisen toimintakyvyn varmistamisesta ja tasapainoisesta ajattelusta hyvinvointiin, ruokailuun ja liikuntaan.

Ei kumpikaan ole väärin eikä kumpaakaan tule tuomita – mutta näitä ei tule myöskään sekoittaa keskenään.

Se, että toisessa määritelmässä lajiin kuuluun se, että arvostellaan täysin ulkonäkökriteereillä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin jokapäiväisessä elämässämme. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, että sun pitää olla kisakiree ollaksesi fitness.

Sä olet se fitness: se on sitä, minkä merkityksen sä annat sille.

 

Ugh,
x Kipa

 

PS. Tästä saan varmasti innostuksen kirjoittaa (kisa)fitneksen aiheuttamista lieveilmiöistä, kuten häiriintyneestä liikunta- ja syömiskäyttäytymisestä – mutta se jääköön toiseen kertaan. <3

 

 

 

Kurkkaa myös:

Treenaatko liikaa? Entisen pakkoliikkujan ajatuksia + tarkistuslista!

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3


9.5.2018

Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan ja suosikkikommenttini

  • Posted By : delwigdi/
  • 8 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Treeni, Tyyli ja kauneus, Yleinen

Olen saanut keskustella paljon siitä, että onko kisaan lähteminen nyt
hyvä vai sittenkin huono juttu ja enkö pelkää, että kyseinen kisa saa minut
näyttämään takinkääntäjältä fitneksen suhteen. Ja enkö pelkää, että ”maineeni romahtaa” kisan myötä.

 

Edeltäviin kysymyksiin vastauksena: en, en pelkää ”maineeni” menettämistä. Olen sama ihminen, kuin aikaisemminkin. Kirjoitan samoista arkisista hyvinvointiasioista, kuin aikaisemminkin. Takkini ei ole kääntynyt mihinkään suuntaan fitneksen suhteen: olen yhä sama minä, vaikka otan osaa sporttimallikisaan. Koko kisassa on tärkeintä olla tyylilleen uskollinen ja sen aion myös tehdä.

 

fitnessmalli 2018

KOMMENTTISUOSIKKINI

Viime lauantaina, kun meidät finalistit oli valittu ja kisa pärähti käyntiin meitä kiellettiin menemästä lukemaan sunnuntaina ilmestyvän Ilta-Sanomien artikkelin kommentteja. No voitte arvata, kuinka moni meistä todellakin luki niitä. Aivan. 😀

Tietenkin menimme! Rehellisesti se on ihan parasta! Näistä löytää aina omat suosikkikommenttinsa ja tyylilajin. Tiedättekö. Ne tietyt kortit, jotka aina vedetään esille.

 

Ulkonäkö-, mollaamis- ja itsetuntokortti

Joku kommentoi IS-nettisivulla tai muualla verkossa kisaa esim. seuraavasti:

 

”Hei! Katsokaa! Olen nainen! Vain ulkonäölläni on merkitystä!”

 

”En harrasta fitnessiä, salilla tulee käytyä ehkä max 2 kertaan vuodessa! mutta jopa mulla on lihaksikkaampi ja timmimpi kroppa kuin yhdelläkään noista.”

 

Itseasiassa Ilta-Sanomien Facebook-sivulla oli vielä messevämpää kommentointia ja ihan harmittaa, etten kerinnyt ottaa niistä lainauksia. 😀

Rehellisesti minuun ei osu eikä uppoa kyseinen kommentointi eikä huomionhakuisuus-kortti, mitä monet viljelevät. Että eikö ole mitään muuta elämässä, kuin hakea huomiota tämän tyyppisillä kisoilla. Varmasti on muutakin elämää, voitte muuten olla siitä varmoja (ja ne, jotka minut tuntee todella tietävät mitä tarkoitan, sillä ihan laakereillani en seiso), joten ei. Ei osu eikä uppoa, koska I know better: tiedän, mikä oma todellisuuteni on ja mitä kaikkea tekemistä minulla on. #tunneitsesi

Kyseinen kisa ei siis liity siihen, ettei minulla ole muuta elämää.

Eikä kyseinen kisa liity huomionhakuisuuteen muutoin, kuin siten, että tätä kautta on todennäköisempää saada sanomaansa paremmin perille. Mitä useampi ihminen lukee blogitekstejäni, sitä enemmän saan toteutettua blogini tarkoitusta, so. tiedon jakamista.

Jos se jonkun mielestä on huomionhakuisuutta tai itsetunnon pönkitystä, niin so be it. 🙂

Mitä tulee siihen seikkaan, että joku toinen on timmimpi, kuin minä, niin ihan varmasti! Olisi utopistista ajatella, ettei tässä maailmassa ole minua kireämmässä kunnossa olevia ihmisiä. Ja ihan satavarmasti on, hyvät heille! Se ei kuitenkaan ollut tämän kisan idea. Se, että ollaan mahdollisimman mintissä. Joten oikeastaan se siitä ja ei muuta, kuin jatka vaan sitä timmiä elämääsi. <3

 

fitnessmalli 2018

Meikki by Flormar. 🙂

 

Esineellistämiskortti

Aaaah. Esineellistäminen ja tasa-arvo. <3

 

Minusta nyky-yhteiskunnasta pitäisi kitkeä pois tällaiset naisten kauppaamiset, joiden johdosta yhteiskunnan tasa-arvoiset näkemykset rapautuvat ja ne johtavat juuri sellaisiin outoihin lieveilmiöihin, joissa naiset esiinnellistetään. Kyllä tällaisen laatujulkaisun kuin Iltasanomat pitäisi olla esimerkkinä ja tienraivaajana tällaisessa äärettömän tärkeässä asiassa.

 

Tämänlaisen ajattelumaailman vuoksi naisia juuri esineellistetään: kun meistä tehdään niitä esineitä pauhaamalla siitä, että olemme esineitä. Mulle ei tullut kertaakaan mieleen, että meitä naisia kaupataan tässä kisassa. Tässä kisassa kaupataan osaamista, tahtoa ja intoa kehittää itseään ja tuoda sitä esiin sekä kaupataan tulevaisuuden työvoimaa.

Toivoisin, että kisaa seuraavat ihmiset ymmärtäisivät, että kyseinen kisa on myös mahdollisuus työllistyä hyvinvointialalle. Työ voi toki olla mallintyötä sitä hamuavalle. Olkoon, mitä sitten? Tai sitten työ voi olla itsensä brändäämistä alalla ja sanomansa esiin tuomista. Tai se voi olla työkaluja syventää osaamistaan sosiaalisessa mediassa.

Tämä ei ole sen kummempaa itsensä kaupittelemista, kuin muukaan rekrytointitilanne, jossa henkilö hakee töitä. Esineellistäminen on ihmisen pään sisällä: minä en ole esineellistämässä itseäni enkä koe, tunne tai näe itseäni esineenä. Joku muu on sitä paitsi nähtävästi tehnyt sen ajattelutyön jo puolestani. 😉

Aa, ja yksi juttu vielä: tasa-arvokortti. Jos tälle linjalle mennään, niin mielestäni ennemminkin tämän tyyppiset kommentit alentavat naisten tasa-arvoa tai vähintäänkin vähättelevät meidän naisten osaamista. Eikö meillä naisilla muka ole oikeutta ottaa oma työllistyminen omiin lonkeroihimme?

Tuleekohan tämän tyyppisille kommentoijille mieleen, että tässä kisassa edistetään myös naisten yrittäjyyttä? Minusta se ei ole mitään muuta, kuin aika pirun upeeta! (Terv. Naisyrittäjä)

 

 

äänestys

Fitness-kortti

Tiedän. Kisan nimi on Fitnessmalli 2018. Mutta nimen lisäksi kannattaa lukea myös kisan kuvaus sivulla www.fitnessmalli.fi ennenkuin kommentoi. Muutoin on riskinä, että kommentoi väärää aihetta.

 

Mikä fitness, paremminkin sporttimalli. Kaikkeen yhdistetään fitness ja nämä tytöt kaukana siitä. Kauniita tyttöjä, mutta ei liity mitenkään fitnesiin. Sille on omat kilpailunsa.

 

Kiitos, sporttimallihan se on! Mutta ei sekään tietenkään riitä: liian löysä, liian tikissä, liian nuori, liian pehmä, liian vanha, liian meikattu, liian luonnollinen, liian lyhyt, liian pieni, liian iso. Aina löytyy virhe kuvasta, aina jollain on jotain kommentoitavaa ja koskaan ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä hyvä. Kun se on vaan niin kiva käydä kommentoimassa ja mielellään vielä kärkkäästi. <3

Rehellisesti sanottuna olisi helpompi ottaa kommentteja tosissaan, jos niissä ei olisi valmiiksi ennakkoasenteella ladattua tunteilua ja ihmisen omaa käsitystään siitä, mikä hänen mielestään on fitness.

Kommentti ei kerro kohteesta, vaan itse kommentoijasta ja hänen ajatusmaailmastaan.

Ja tietenkin, kommentoinneissa on myös ristiriitaa (miksi olisi niin helppoa 😀 ). Jonkun mielestä olemme sporttimalleja, jonkun mielestä tyyliin ”ihan kivoja” ja fitness-sanan väärinkäyttäjiä:

 

Kivan näkösiä tyttösiä mutta fitness-sanaa käytetään kyllä nyt aivan väärin tässä kilpailussa. Olikohan yks vai kaks kilpailijaa jotka hädin tuskin näyttää edes hitusen fitiltä. Varmasti kaikko treenaa salilla ja hatun nosto siitä mutta nyt jotain järkeä näihin kilpailuihin.

 

Nyt! TÄMÄ on syy, miksi olen kisassa mukana! Nyt päästiin asiaan!

 

fitnessmalli 2018

MIKSI LÄHDIN FITNESSMALLI 2018 KISAAN MUKAAN?

Me kaikki, sinä ja minä, annamme itse fitnekselle merkityksen. Ei ole minulta pois, jos joku miettii fitnestä nimenomaan fitness-kisaamisen, kisadieetin, ulkonäön ja lavakireyden kautta. Haluan vain nostaa esille sen näkökulman, että fitnestä on muutakin fitnestä olemassa, kuin THE FITNESS.

Ketkä tuntee minut ja tietää tekstini tietävät, että aion koko puolen vuoden ”kisakauden” pysyä tyylilleni ja sanomalleni uskollisena.

Fitneksessä ei ole kyse siitä fitness-kisaamisesta, johon niin moni sanan fitness liittävät. Alkujaan fitness ei tarkoita kireetä lavakondista, johon liittyy dieettaamista, varhaisaamuisia rasvanpolttolenkkejä tyhjällä vatsalla, kehon määrätietoista muokkaamista ja rasvaprosentin minimoimista.

 

Fitness, erotuksena siitä miten Suomessa tupataan se nähdä, tarkoittaa kuntoa, kuntoilua, kuntourheilua, terveyttä, elinvoimaa sekä henkistä ja fyysistä toimintakykyä.
Sinun ei tarvitse olla kisakireä ollaksesi fitness.

 

Fitness on sitä, minkä merkityksen sille annat, eli jollekin se todella tarkoittaa nimenomaan (kisa)fitnesstä.

Tältä pohjalta ja tällä sanomalla lähdin kisaan. Yhä jakamaan aitoa liikunnan iloa, korostamaan oman kehon kuuntelua ja inhimillistä otetta. Josko ajatusmaailma ja käsitys aiheesta jo pikkuhiljaa ihmisillä muuttuisi. 😊

Meidän on aika päästää musta-valkoisesta ajattelusta irti. Fitness on niin paljon muutakin, kuin ulkonäkö tai kehon muokkaus.

Tehdäänpä pieni kisakysymys. Miten sanot englanniksi lauseen ”haluan kehittää kuntoani”?

 

 

KIITOS jo tähänastisesta tuestanne, kannustuksestanne ja kommenteistanne! <3

Elinvoimaista päivää!
x Kipa

 

 

KURKKAA MYÖS NÄÄ:

Saavuta tavoitteesi – unohda -isi!

Casting – Finalistien tuuletukset

Fitnessmalli 2018 – finaalin ensimmäinen päivä

Foodin – jyväskyläläinen perheyritys

 

coachingkira

Fitnessmalli 2018 finalisti #2

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***


21.5.2015

Kohtuullistaminen: miten suorittaminen ja tavoitteellinen ajattelu eroavat toisistaan?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Suorittaminen…ajatus kirjoitukselleni lähti yhdestä artikkelista, jossa aiheena on ”Näkökulma: Suomalainen fitness-intoilu on Ranskassa outoa”.

 

Kirjoituksessa on mielestäni mielettömän hyvä näkökulma siitä, että usein elämämme muodostuu jonkinlaiseksi suorittamiseksi, säännöiksi ja ääripäiden kirjoksi – Suomessa.

 

Välillä liikunta- ja ruokailumaailmamme tuntuu olevan suurimmaksi osaksi ”kaikki tai ei mitään” -periaatetta:

 

Jos olemme syöneet (mielestämme) liikaa saatamme elää pussikeitolla tai kitukaloreilla vastapainoksi. Jos otamme suklaapalan – koko päivä ja ”dieetti” on pilalla, jolloin meneekin koko levy. Jos emme voi treenata täyttä 45-90 min aikaa saatamme jättää treenin välistä. Tai jos treeni ei ole ”rankka, hikinen tai uuvuttava” sitä ei lasketa treeniksi. Töissä olemme tehneet pari juttua valmiiksi – vielä olisi pitänyt keritä enemmän.

 

Lista on loputon.

 

Selvää on, että ihminen ei jaksa loputtomiin. Kuminauha ei veny loputtomiin.

Miksi niin moni kokee uupumusta, vaikka tiedämme terveydestä enemmän kuin koskaan? Miksi emme rauhoita tahtia, vaikka tiedämme stressin vaikutukset terveyteen?

 

Miten meni omasta mielestä?

 

Miten meni omasta mielestä?

Onko pakko mennä siihen pisteeseen, että sängyn pohjalla maatessaan alkaa miettiä itseoppineena valelääkärinä miettiä sitä, miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Keho on hurmaava koneisto: se välittää meille jatkuvasti informaatiota tilastaan. Se ei ehkä osaa kommunikoida puheella eikä se lähetä sinulle sähköpostia tai Whatsapp-viestiä – mutta keinonsa se keksii. Meidän tehtävämme on kuunnella sitä.

 

Sinun ei ole pakko luopua mistään: sen sijaan mieti, mitä saat tilalle

Ennaltaehkäisy on taitolaji. Harvoin se osuu ihan ensimmäisestä kerrasta kohdilleen. Sitä kutsutaan oppimiseksi. Ja that’s fine: joskus on vähän kahlattava pohjaa, jotta tajuaa nousta ylös. Yleinen taipumus on hakea apua silloin, kun jotain on jo käynyt. Kun on pakko.

Oman kehon kuunteleminen ja sen kanssa yhteistyön tekeminen on käsittämättömän tärkeää. Tämän oivaltaa usein vasta sitten, kun jotain vakavampaa tapahtuu ja jostain joutuu luopumaan – toivottavasti hetkellisesti, mutta joskus myös hyvinkin pitkäksi aikaa tai kokonaan.

Suosittelen olemaan proaktiiviinen reaktiivisen sijaan: pidä huoli lihaskunnosta, omasta ajasta, hiljaisista hetkistä ja rauhallisemmasta tahdista jne. Suunnittele näitä tietoisesti viikkoosi. Vältä kontrolloimasta asioita liikaa ja rajoittamasta asioita.

Liiallinen kontrolli kahlitsee: yleensä meillä on taipumus kontrolloida tilannetta vahvemmin, jos huomaamme lepsuneemme tavoitellusta.

  • Esimerkki 1: olet syönyt enemmän, kuin ajattelit -> yrität kontrolloida syömisiäsi enemmän ja se ei onnistukaan -> tiukennat ”sääntöjä” ja ”rajoituksia” lisää -> stressaat, koska pakko
  • Esimerkki 2: olet liikkunut vähemmän, kuin ajattelit -> pakotat itsesi lisäämään liikuntaa ja se stressaa ja epämotivoi, koska pakko

Näitä kahta esimerkkiä yhdistää yksi tekijä: suorittaminen, jonka taustalla on pakko. Pakko on aina epämotivoiva. Sen sijaan pakko tulisi mieltää tavoitteina:

  • Esimerkki 1: Haluat voida paremmin syömällä terveellisemmin -> tavoitteesi on olla energisempi -> energiaa saat lisäämällä kasvisvoittoista ruokaa roskaruoan ja einesten tilalle -> valitset kasviksia mielelläsi
  • Esimerkki 2: Huomaat liikunnan tekevän keholle ja mielelle hyvää -> sinulle tulee virkeämi olo -> saat kimmokkeen liikunnalle hyvästä olosta, joka tule tunkkaisen olon tilalle -> liikut mielelläsi

Näitä kahta yhdistää ajattelu ”mitä saan tilalle”. Et joudu luopumaan mistään, koska on pakko. Sen sijaan teet suotuisan valinnan, koska sinulla on selkeä tavoite.

Huomaatko eron?

 

Kevään 2015 teemana olkoon kohtuullistaminen

Niin töissä, liikunnassa kuin ruokailussa. Itseltään ei tarvitse vaatia liikoja, kehon ei tarvitse venyä äärirajoilleen ja ruokailusta saa nauttia. Toki jatkossa terveyttä edistävä ruokavalio ja liikuntatottumukset ovat avainroolissa hyvien yöunien ja levon kanssa – silti näissä ei tarvitse vetää överiksi. Me riitämme sellaisina, kuin olemme.

 

Optimoi välillä muuta, kuin suorittaminen

Kaikista meistä ei ihan tule ranskalaisia, mutta onhan heidän rento tyylinsä aika ajatuksia herättävä:

”Kun suomalainen uhraa kalenteristaan tunnin liikunnalle, hän tekee sen täysillä. Hiki valuu ja suussa tuntuu verenmaku, kun kunnon kansalainen vetää crossfit-treenin tai juoksee intervalleja tulevaa puolimaratonia ajatellen.

Ranskalainen taas käy salilla tunnelmoimassa. Kuntosalille tullaan seurustelemaan, näyttäytymään ja sen lomassa hieman liikkumaankin. Proteiinijuomien sijaan rautaisimmilla herroilla on treenieväänään suklaakeksejä, soutulaitteessa luetaan poliittista satiirilehteä.

Hikoilemista ranskalainen pyrkii välttämään. Moni kiireinen pariisitar tulee aerobic-tunnille lounastauollaan ja saattaa siksi jumpata jakkupuku päällä, suihkussa kun ei ehdi käydä ennen toimistolle paluuta. Yleisesti salilla kuuluu olla vähintään huulipunaa, lisäksi ehkä kokoelma kiliseviä koruja ja mahdollisesti nahkatakki.

Suomalaisesta moinen epäkäytännöllisyys on tietenkin ihan käsittämätöntä. Meille liikunta on vakavahenkinen suoritus, jonka tulokset pyritään optimoimaan oikean ruokavalion ja älykkäiden tekstiilien avulla. Suomalainen ähkii, puhkii, verryttelee ja venyttelee sekä tarkkailee kehittymistään erilaisten teknisten laitteiden avulla.

Hassua kenties, mutta madaltaa toisaalta kynnystä ylipäätään saapua salille. Kun suomalainen kaikki tai ei mitään -tyyli karsii joukosta amatöörit, mahtuu ranskalaiseen jumppasaliin kokoelma kaikenkuntoisia ja -ikäisiä tyyppejä. Tunneilla ja lihaskuntolaitteissa näkee myös huomattavan iäkkäitä herroja ja rouvia. Heidän polvensa nousee kenties muita hitaammin, mutta nousee silti.

Ranskalaisen mallin valttina onkin kohtuullisuus. Se tarkoittaa äärisuoritusten karttamista, mikä voi meikäläisestä vaikuttaa löysäilyltä. Ajatuksena on kuitenkin kaiken harrastaminen sopivina annoksina: niin vatsalihasten, suklaan kuin punaviininkin.”

 

Onko se niin paha, jos joskus hieman höllää? Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alle. Artikkelia saa myös jakaa! 

 

Terveydeksi!

– Kipa


30.3.2014

Voiko olla aina huippukunnossa? 7 keinoa olla itselleen armollisempi

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Liikunta, Yleinen hyvinvointi
Huippukunnossa – onko mahdollista 24/7?
Ensin ajattelin, että en tule kirjoittamaan aiheeseen liittyen. Toisaalta taas minulla on oma, kuuluisa vahva, mielipiteeni asiasta, joten pakkohan se on jakaa! Pakkohan se on myös myöntää, että fitness on nyt superbuumi, siksi käytän sitä esimerkkinä kirjoituksessani. Sitä on luontevaa käyttää tässä yhteydessä esimerkkinä, sillä se liippaa hyvin läheltä käsittelemiäni aiheita ja on monen ”unelmalistalla” tällä hetkellä.

Itselläni ei ole asiaan mielipidettä mikä on oikein. Tai itseasiassa minulla on mielipide: ei ole oikeaa eikä väärää. Onko oikein olla dieetillä ja vetää kroppa äärirajoilleen? Onko myöskään oikein, että ei liiku yhtään ja syö teollisesti tuotettua ruokaa elimistönsä solujen rakennusaineiksi? Kärjistettynä. 😉

Ääriesimerkistä fitneksessäkin on kyse. Fitnesskroppa ei ole jatkuva tila, joka ensin tavoitetaan ja sitten ylläpidetään. Se on hetkellinen, tietyn aikaa kestävä henkisesti ja fyysisesti haastava tila, jota varten tulee valmentautua pitkän, jopa useamman vuoden, ajan. Mieluiten ammattivalmentajan kanssa.

 

Keho ei ole vain ulkoisen muokkauksen kohde – se on työtoverisi, joka kulkee kanssasi tässä elämässä

Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia ihania ihmisiä, että keho ei ole vain ulkoisen muokkauksen kohde. Se on työkalu ja ystäväsi tässä elämässä. Keho on osa tiimiäsi päivästä toiseen kommunikoimalla sinulle erilaisten tilojen, kipujen ja oireiden kautta.
Kehomme antaa meille päivittäin tärkeää informaatiota terveydentilastamme – meidän tehtäväksi jää olla kehollemme ystävä ja tiimiläinen takaisin kuunnellen sitä. Kehoamme ei voi erottaa meistä, sillä se on Minä. Se on Sinä. Olkaamme kehollemme paras mahdollinen ystävä, sillä se kulkee mukanamme päivittäin ja auttaa meitä suoriutumaan päivistämme. Älkäämme asettako sille(kään) liikaa paineita.
Ihminen ei voi olla koko ajan huippukunnossa – suorituksia tulee osata rytmittää
Ei maailman luokan menestyvimmät urheilijatkaan treenaa koko ajan räkä poskella. Kisoihin valmistautuminen on tietoinen henkinen ja fyysinen matka yhden päämäärän tavoittamiseksi. Harjoittelu on mietitty tarkkaan, jaksotettu, rytmitetty, optimoitu ja viilattu. Koko aikaa ei kuminauhaa voi virittää äärimmilleen.

Liikaharjoittelu ja liian vähäinen palautuminen vähentävät suorituskykyä.  Kirjoitin ylikunnon oireista aikaisemmin blogissani. Voit lukea kirjoituksen täältä.

Kun kehomme viedään pitkäkestoisesti äärirajoilleen, niin palautuminen treeneistä hidastuu. Lisäksi väsymys vaihtuu vähitellen jatkuvaksi uupumukseksi ja unihäiriöiksi.

Jossain vaiheessa veriarvot heittävät astetta enemmän häränpyllyä, hemoglobiini laskee, paleltaa, keho on kohmeessa ja kaiken kukkuraksi vitamiini- ja kivennäisainetasot laskevat. Tulee kramppeja ja kremppoja. Sydämen syke muuttuu epänormaalia korkeammaksi tai matalammaksi. Jalkoja särkee jatkuvasti.

Aamuisin herätessä olo on kankea, vetämätön ja uni vielä maittaisi – itse asiassa vaikka viikon verran putkeen tai talviunien verran. Yleinen kiinnostus ylipäätänsä mihinkään laskee. Päivistä tulee suorittamista. Lisäksi seurana ovat vatsan ja suoliston ongelmat. Mahdollinen jatkuva makeanhimo. Vaihtoehtoisesti mikään ei maistu. Hermoheikkous ja yleinen ketutus. Pakkopullan tuntu treenitekemisessä. Plääääääh. Nukahdan pystyyn, mutta olen siihenkin liian väsynyt.

Tässä pisteessä on taottu liian kovaa liian kovalla rytmillä.

 

Pysähdy ja mieti motiivejasi – mikä saa sinut tekemään sitä mitä teet?

Tavoitteellisuus ei koskaan ole huono asia, mutta kehottaisin kaikkia pysähtymään ja miettimään tavoitteidensa takana olevia motiiveja. Miksi johonkin projektiin haluaa lähteä? Mitä sillä haluaa saavuttaa tai kertoa? Tuleeko kimmoke ulkopuolelta vai Sinusta itsestäsi?

Huippukunnossa elämisestä on tullut tämän päivän kuuma peruna, ja se näkyy mm. fitness-kisaajien räjähdysmäisessä nousussa.  En tiedä, miten pitkän linjan kisaajat kokevat tämän hetkisen tilanteen, mutta mitä selkeästi näyttää siltä, että fitneksestä on tullut ihailtu ja tavoiteltava asia.

Mitään tuomitsematta minua itseäni kiinnostaisi tietää _miksi_. Ja mitä huippukunnossa edes tarkoittaa? Henkistä vai fyysistä suorituskykyä? JA millaista sellaista? Vai mahdollisimman alhaista rasvaprosenttia? Vai ylisuorittamista mahdollisimman minimäärällä yöunta? Mitä ihmettä tarkoittaa olla huippukunnossa?

 

Tahdonvoima on rajallinen voimavara – siksi sinun tulee tunnistaa motiivisi ja suhteuttaa ne olemassa oleviin resursseihisi
”Tahdonvoimaa! Tahdon voittaa!”. Fintelligensin ”Kaikki peliin” toimii tähän teemaan hyvin. Kuitenkin on hyvä rakkaat kanssaihmiset muistaa, että ihmisen tahdonvoima on rajallinen. Tahdonvoimaa sisältää fyysisen ja psyykkisen vahvuuden,: tahdon ja voiman.
Tahdonvoima meidän sisäinen energiavarastomme ja Primus Motorimme. Tiesittekö muuten, että voimme voimistaa tahdonvoimaamme oikeanlaisella ruokavaliolla? Tahdonvoiman määrään vaikuttaa myös kehomme insuliinin määrä.

Syy miksi otan tahdonvoiman esille on juurikin motiivi. Miettiessä miksi jotain haluaa saavuttaa tulee arvioida realistisesti myös voimavaransa ja käytettävissä oleva aika suhteessa resursseihin. Onko mahdollista ympätä haastava henkinen ja fyysinen projekti kaiken muun elämän ohelle?

Tärkeintä on, ettei vaadi itseltään liikaa ja viritä omaa henkilökohtaista kuminauhaansa liian kireälle. Kipeää nimittäin tekee, kun kumppari läsähtää päin pläsiä.

Energia, jota kulutamme ei ole vain fyysistä. Se on myös henkistä ja ihan yhtä lailla kuluttavaa. Henkistä energiaa kuluu kaikenlaisten päätösten tekemiseen, erityisesti hyvinvointiin liittyevin päätosten tekemiseen.
Aivot kuluttavat levossa noin 0,4 joulea minuutissa
Keskittymistä vaativissa tilanteissa energiankulutus on jopa 6 joulea minuutissa. On siis sanomattakin selvää, että psyyke joutuu helposti koetukselle jatkuvan “päämäärä mielessä” –ajattelun myötä.

Myöskään aivot eivät voi työskennellä kovatehoisesti jatkuvalla syötöllä.

 

Ole itsellesi armollinen – 7 keinoa armollisuuteen
Oli sitten tavoitteenasi elämäntapamuutos, liikunnan aloittaminen, painonpudotus, terveemmät elämäntavat tai fitness, niin:
  • Kirkasta itsellesi todelliset motiivisi
  • Laadi suunnitelma
  • Luovu vaatimasta itseltäsi liikaa
  • Tunnista omat voimavarasi käytettävissä olevan ajan puitteissa
  • Aseta selkeät tavoitteet: miten ja millä keinoin pääset tavoitteeseesi ja mitä teet, kun tavoite on saavutettu
  • Tee tavoitteesi selkeäksi myös tukiverkostollesi, jotta hekin ymmärtävät Sinua ja osaavat antaa tukensa
  • Kiitä itseäsi ja kehoasi hyvästä työstä ja iloitse onnistumisista

 

Loppuun vielä sitaatti kuuluisalta Putouksen Kissi Vähä-Hiilarilta:

”Iskee, iskee, hakkaa, hakkaa, eestä ja takkaa, ikinä ei lakkaa!”

 

Terveydeksi, ystävät!

– Kipa

 

Mitä mieltä sinä olet suorittamisesta? Kuinka mahdollista on olla koko ajan huippukunnossa? Mitä hyvä kunto ja huippukunto sinulle merkitsevät? Kommentoi vapaasti ja jaa artikkelia!


Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020