TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
henkinen kasvu
21.5.2017

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Eilen vietettiin kotikuntosalillani, Esport Bristolissa, Spring Celebration iltaa. Eilen oli jo lähtökohtaisesti huikea tunnelma, kun pidin BodyAttackini Polar Club -tuntina, jonka päättymisen jälkeen aloitettiin suoraan kevätbileet.

Illan aikana tuli juteltua useamman asiakkaan kanssa ja se kieltämättä kuului tänään äänestä: musan yli on saanut mouhota melko urakalla ja tänään ääni kuulostaa Koivuniemen Paulalta. Joskin tykkään kyllä Paulan raspista… 😀

Henkinen kasvu | Aito yhteys

Mistä näistä salin bileistä tykkään on se, että tulee juteltua eri tavalla asiakkaiden kanssa asioista, kuin ennen tai jälkeen jumppien tai nopsakkaan kylillä kaupan jonossa törmätessä. Keskustelut ovat aivan toisella tasolla ja asiakkaisiin saa aivan erilaisen, aidon, yhteyden. Homma ikäänkuin inhimillistyy.

Kirjoitin aikoinaan Terveysblogiini siitä, mitä bloggaaminen on tuonut elämääni. Monissa teksteissäni olen sivunnut usein sitä, mitä ryhmäliikunnan ohjaaminen on tuonut elämääni. Harvoin sitä olen kuitenkaan yhteen tekstiin kiteyttänyt. Sitä on vaikea kiteyttää lyhyesti, sillä 11 vuoteen mahtuu niin paljon tunnetta, tapahtumia, kohtaamisia, kasvukipuja ja kasvun iloa. Yhden asian haluaisin nostaa esille: henkinen kasvu.

Eilisen myötä ymmärrys siitä vain syveni, että minulle jumpassa ei ole kyse vain jumpasta. Siinä on kyse jostain niin paljon suuremmasta: asioiden, elämysten ja tunteiden jakamisesta. Kohtaamisista. Yhteisistä arvoista ja elämäntyylistä. Huomatuksi tulemisesta. Hyväksymisestä. Hymyistä ja katseista. Ihmisistä. <3

Ennen kaikkea siinä on kyse aidosta yhteydestä: aito yhteys ihmisiin ja aito yhteys itseesi.

 

henkinen kasvu


Paras anti ryhmäliikuntaohjauksesta on omalla kohdallani ollut henkilökohtainen henkinen kasvu.

Niinkuin eilen eräs 58-vuotias miesasiakas eilen juhlissa minulle sanoi: ”Olen käynyt tunneillasi sen verran kauan, että olen nähnyt sinun elämääsi ohjaajana 7-8 vuodelta. Sinä olet kasvanut tytöstä naiseksi.”

 

Henkinen kasvu | Se nuori tyttö

Totta. Olen ohjannut kohta täydet 11 vuotta. Kun aloitin ohjaamaan olin 22-vuotias. Olin keskeneräinen nuori ihminen, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa. Tiesin mitä halusin elämässäni tehdä mutta en tiennyt miten sen tehdä. Tai mitä se kokonaisuudessaan olisi.

Henkinen kasvu oli tuolloin toissijaista, sillä keskityin tiiviisti fyysiseen puoleen – lähinnä kehoni muokkaamiseen ja kehoni käyttämiseen välineenä omalle juurtumattomuuden tunteelleni.

Olin levoton. Olin malttamaton.

Opiskelin kauppatieteitä, joihin en tänä päivänä opiskeluvalintoja tehdessäni päätyisi. Elin elämää, jota en tässä hetkessä eläisi. Ajattelin itsestäni asioita, joita en nykyajassa ajattelisi. Kohtelin kehoani tavalla, jolla en nykyajassa kohtelisi.

Nuorena aika ajoin tuntui siltä, että minä en riitä. Maailma on niin iso, että minä en koskaan riitä täyttämään sieltä paikkaa. Tunsin itseni niin pieneksi, usein jopa mitättömäksi. Asuin silloin Tampereella. Kuinka kukaan koskaan löytäisi minua sieltä? Jos jotain tekisin, kukaan ei edes huomaisi minun tekevän sitä.

Mihin minä oikein olin menossa? Mitä minusta tulisi isona?

Aika ajoin pelkäsin. Pelkäsin, että asiat eivät olisi hallinnassani eikä minulla olisi asioihin valtaa. Oli niin helppoa suunnata kontrolli elämäntyyliin: liikkumiseen ja ruokavalioon.

Koulu oli oikeastaan helppo suorittaa läpi, sillä siihen ei ollut suurempaa tunnesidettä – sitä vain kulki virran mukana eteenpäin pyrkien pääsemään sieltä mahdollisimman nopeasti ulos. Ajatuksena lähteä luomaan ekonomin uraa. Menestyä yritysmaailmassa. Niittää mainetta ja rahaa.

Tentit tentittiin, ja hyvin menivätkin. Vaadin itseltäni hyviä suorituksia, sillä enhän voinut soittaa kotiin ja kertoa, että en pärjää koulussa.

Gradukin koottiin. Tosin hieman sinne päin. En tänäkään päivänä ole tyytyväinen graduuni, koska sen viilaaminen huippuunsa ei vain kiinnostanut. Inspiraatio zero. Enhän sillä kuitenkaan tekisi mitään merkittävää muutosta elämäni tiellä – saatika akateemisessa maailmassa.

Vaikka itselleni läheinen aihe olikin (kuntoklubien johtaminen ja jäsenyyssuhteiden hallinta), akateemisten professorieni mielestä aihe ei ollut kiinnostava tai tutkimisen arvoinen. Olisi mieluummin pitänyt tutkia työyhteisön hiljaista tietoa. Pidin silti pääni.

Looking back, voisi ajatella olevan monta asiaa, jotka olisin voinut tehdä toisin. On monta asiaa, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua.

 

…onko näin?

 

 

Henkinen kasvu | Tämä aikuinen nainen

Koen yhä olevani nuori. En ole yhtä nuori, kuin silloin, mutta olen nuori. Henkinen ikä on se, minkä tunnet sen olevan.

Tänään olen se, miksi olen tullut. Katsoessani taaksepäin en kadu mitään. Päinvastoin, olen syvästi kiitollinen. Ilman sitä, mitä olen kokenut en olisi minä. Ilman sitä suorittajaa sisälläni en muistaisi katsoa asiakkaitani heidän sydämiinsä ja osaisi katsoa heitä. Ilman sitä pienuuden kokemuksen tuskaa en ymmärtäisi, kuinka suuri maailma onkaan. Ja kuinka paljon minulla on annettavaa.

Ilman riittämättömyyden tunnettani minä en käsittäisi, kuinka olen hieno osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuinka minullakin on paikkani tässä maailmassa ja minulla on merkitystä.

Ilman sitä pakonomaista kontrollin tarvetta en ymmärtäisi irtipäästämisen voimaa, enkä sitä, kuinka hienoa on vain olla tässä ja nyt. En tietäisi, mitä on sisäinen rauha ja tunnistaa sitä, kuinka hyvältä oma sisäinen kannustava puhe tuntuu. Miltä aito hymy ja avoin katse näyttävät.

Tämä aikuinen nainen, joksi olen tullut on matkan varrella ottanut tuon nuoren tytön syliinsä ja sanonut hänelle myötätuntoisesti hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet. Olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.

 

 

henkinen kasvu

 

Minun tarvitsi vain kasvaa ajatukseen siitä, että minun täytyy ensin riittää itselleni. Minun on löydettävä paikkani omassa itsessäni. Minä en ole mitätön – minä olen pystyvä. Minut löytää sen jälkeen, kun olen ensin löytänyt itseni.

Mitä ryhmäliikunta on tuonut elämääni on oman itseni toteuttamista. Olen saanut olla minä. Oma itseni. Tehdä sitä, missä minä olen hyvä ja mihin minulla on intohimo.

Sillä ilman intohimoani tähän kaikkeen minulla ei olisi motivaatiota. Haluan olla ihmisten kanssa, inspiroida. Kannustaa. Haastaa. Kehoittaa kuuntelemaan kehoaan egonsa sijaan. Nauttia hetkestä. Luoda elämyksiä. Tuntea yhteisöllisyyttä, iloa ja onnea. Inhimillisyyttä ja auttamista.

Luotsaamista ottamaan oman itsensä sisäisen pienen lapsen syliin, halata tätä hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Joten ystäväni.

Haluan sinun tietävän, että sinä riität. Sinulla on merkitystä tässä maailmassa ja elämässä. Sinä olet pystyvä ja kykenevä. Sinä olet matkalla sinne, minne sinun kuuluukin päästä.

 

 

Rakkaudella,

Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


8.5.2017

Laihuuden ihannointi: kuulutko tähän 84%:iin?

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen

Törmäsin aikoinaan yhteen Ylen artikkeliin, jossa aiheena oli laihuuden ihannointi:

”Laihuuden ihannoinnin järkyttävä tulos: 84 prosenttia naisista tyytymättömiä painoonsa”

Tämä ei sinällään yllätä, että moni nainen on tyytymätön painoonsa. 84 % on kuitenkin huima luku! 😳

 

”Myös valtaosa miehistä haluaisi painaa vähemmän. Naiset haluaisivat tyypillisesti laihtua pari kiloa, miehet viidestä kymmeneen kiloa. Miehistä seitsemän prosenttia haluaisi lisää painoa.”

Kyseisessä artikkelissa jututettiin myös ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia, jonka kerrottiin tyrmäävän jatkuvat laihdutuskuurit: ”Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg pitää lukuja todella ikävinä, mutta ne eivät yllätä häntä.

– Elintavat ja elinympäristö ovat sellaisia, että painonhallinta on yhä vaikeampaa. Samaan aikaan pitäisi olla muka yhä kovemmassa kunnossa. Tämä ristiriita ajaa aika monet tyytymättömyyteen. Tyytymättömyyteen löytyy myös terveydellisiä perusteita. Suomalaisista miehistä noin kaksi kolmasosaa ja naisista noin puolet on ylipainoisia. Borg tuuppaa lempeästi ihmisiä miettimään tapojaan.

– Moni voisi vähän tarkistaa elintapojaan ja sitten painokin siitä sulaa. Mutta ei asia laihduttamisella ratkea.”

 

 

Mielenkiintoista myös on, että uutisen mukaan joka kolmas nainen aloittaa laihduttamisen useamman kerran vuodessa. Toisaalta ymmärtäähän tuon. Jos ei ole omaan kehoonsa tai olotilaan tyytyväinen, niin totta kai asialle haluaa tehdä jotain.

”Toitotan” kuitenkin jatkuvasti ja sitkeästi aina yhtä asiaa, ja se on tavoitteet. Niin toitotan tälläkin kertaa, ihan vaan kostoksi. 😀 Niin usein tavoitteemme nimittäin liittyvät ulkoisiin seikkoihin. Ei kaikilla ja automaattisesti, mutta hyvin monella. Ja tämä on yleisin syy ”takapakkeihin”: emme ole oivaltaneet, mikä itseasiassa on meille se juttu.

Joskus saattaa ihmiselle itselleenkin tulla yllätyksenä se, että painon pudotus tai laihduttaminen ei olekaan hänelle se juttu – vaan aivan jotkin muut seikat: elämästä nauttiminen ilman kipuja, energiaa lasten kanssa leikkimiseen, vähemmän uupumista portaita kävellessä, iloisempaa elämänotetta jne.

Paino on vain jostain tullut tavoitteeksi. Ehkäpä siksi, että se on jotain konkreettista, jota seurata. Millä konkreettisilla luvuilla nimittäin varmistat sen, että nyt nämä portaat menevät helpommin, nyt jaksan leikkiä enemmän lapseni kanssa tai nyt minulla on yleisesti parempi fiilis.

Aivan, ei siihen ole kvatitatiivista mittaria, sillä homma käsitellään tunteiden tasolla. Aivan kuten painonhallinta tai pudotuskin: sen pitää liittyä johonkin sellaiseen tavoitteeseen, jonka sinä tunnet tärkeäksi.

 

Painonpudottaja: tarkista motivaattorisi ja tunne tunteesi

Dieetti tai yhtälailla myös pitkäjänteinen laihduttaminen on (vaikka dieetti kiistelty sana onkin, niin käytän sitä tässä yhteydessä tarkoittamaan lyhytjänteistä painonpudotusta, en pitkän ajan elintapojen muutosta) hyvin yksilöllisistä tarpeista johtuvaa (joku haluaa laihtua ulkonäön vuoksi, joku siksi että kelpaa itselleen ”paremmin” ja hänellä on itsensä kanssa enemmän sinut olla, jollain on terveydelliset syyt jne.).

Siksi aina mielellään kysyisikin, mikä on henkilön motiivi painonpudotukselle. Miksi haluat laihtua? Tärkeintä on, että henkilö on a) rehellinen itselleen ja b) hänen motiivinsa ovat hänelle itselleen selkeät ja liitetty tietynlaiseen tunteeseen.

Miltä sinä haluat, että sinusta arki, sinä itse tai elämäsi tuntuu, kun olet tietyssä painossa?

 

Ilman konkreettista tavoitetta seinä tulee todella helposti vastaan.

 

Mikäli painonpudotusta ohjaa ulkoiset motivaattorit, niin se harvoin on kestävää ja pitkäjänteistä ja siten elämäntapa.

Ulkoisia motivaattoreita pitkäjänteisemmin toimivat sisäiset motivaattorit. Sisältä kumpuava motivaatio on kaiken a ja o, kun jotain halutaan muuttaa parempaan pitkäksi aikaa – jopa loppuelämäksi.

Kannattaakin aina kysyä itseltään, miksi teen tätä? Mikä on minun tavoitteeni ja kuinka sinne pääsen?

Ja kun sinne tavoitteeseen päästään, niin kuinka siellä pysytään. Matka on käytännössä vasta alkanut, kun olet päässyt tavoitteeseesi. 😉

 

Konkretia homman ytimessä

Konkretia on ydin: tavoitteiden ja keinojen tulee olla konkretisoituja sekä omaan arkeen liitettäviä seikkoja. On esimerkiksi turha pitää yhtenä laihdutusmenetelmänä ruokien punnitsemista keittiövaa’alla, mikäli et omista vaakaa tai sinulla ei ole pienintäkään iloa asiasta saatika yhtään kiinnostusta punnita ruokia.

Tilalle täytyy löytyä jokin muu keino, esimerkiksi käyttää ”mittoina” nyrkin tai kämmenen kokoa jne. Homman pitää olla helppoa ja arkista, omaan elämään sopivaa.

 

Muista olla inhimillinen itsellesi

Lisäksi tärkeintä painonpudotuksessa on oma tahtotila ja itseensä uskominen, jotka kummatkin käsittävät oman pään sisäisen keskustelun. Kuinka puhut itsellesi – oletko kannustava vai seisotko sittenkin itse itsesi tiellä?

Muista kannustaa ja kiittää itseäsi. Itsestä pitäminen, itsestään välittäminen ja itsensä arvostus & kunnioitus ovat voimavaroja tavoitteesi saavuttamiseksi.

 

Ja muista: kyllä sinä riität. ❤️
#inhimillinenote

 

Rakkaudella
Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

Lue myös:

Älä laihduta -päivä 6.5.2017 – Sinä riität

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

Hoikkuus(ko) terveyden mittari?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


7.5.2017

Jopa puolet säännöllisesti liikuntaa harrastavista ihmisistä harjoittelee liian lujaa

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Liikunta

”JOPA puolet säännöllisesti liikuntaa harrastavista ihmisistä harjoittelee liian lujaa”, sanoo ammattivalmentaja Matti Heikkilä.

Hänen mukaansa usein on kyse siitä, että ihminen ei osaa tehdä eroa kehittävän ja palauttavan liikunnan välille.

”Rauhallinen iltakävely olisi usein hikilenkkiä parempi.””

Tämä on muuten totinen tosi. Tästä tulee keskusteltua väkisinkin melkein jokaisen liikuntavalmennuksen aikana. Käsitys tehoisen liikunnan merkityksestä ja vaikutuksista tuntuu hieman hämärtyneen kaiken kovan harjoittelun ja suorittamisen alle: emme enää osaa mieltää eroa kehittävän ja palauttavan liikunnan välille.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että automaattisesti usein ajattelemme kehittäväksi liikunnaksi kovatehoisen liikunnan. Unohdamme sen, että myös matalatehoinen liikunta kehittää – tosin eri asioita, kuin korkean intensiteetin treeni. Lue lisää täältä.

Palauttava, peruskuntotreeni on tärkeää, sillä se on fyysisen kuntomme ja yleiskuntomme perusta.

UKK-instituutti on listannut peruskestävyyden tai arkiliikunnan sairauksiin liittyviä hyötyjä:

  • Sepelvaltimosairauksien, 2-tyypin diabeteksen ja ylipainoisuuden vaarat alenee jopa 50 prosentilla
  • Korkean verenpaineen kehittymisen riski laskee 30 prosenttia
  • Sydän- ja verisuonisairauksien vaara madaltuu ja masennus- ja ahdistusoireet lievittyvät

On myös todettu, että jo arkiliikunnan lisääminen ihmisillä voisi olla suuri apu isoon osaan kansantaudeista. Jos jokainen harrastaisi säännöllisesti hyötyliikuntaa esimerkiksi kävelemällä ja pyöräilemällä useasti viikossa, niin

  • Yhteiskunnan terveyskulut voisivat pienentyä
  • Ihmisten omatoimisuus seniori-iässä olisi pitkäkestoisempaa

 

On syytä muistaa myös se, että peruskunto on tärkeää muun liikunnan tukena ja perustana.

Sanon sen taas, jonka totean työssäni joka kerta useita kertoja päivässä: sometimes less is more.

Vähempikin treeni tai pienemmällä intensiteetillä riittää – ja nimenomaan terveyshyötyjen saavuttamiseen. Lue lisää peruskuntotreenin terveyshyödyistä tämän kirjoituksen alussa linkittämästä blogikirjoituksestani, jossa käsittelen eri sykealueilla ja tehoilla treenamisen vaikutuksia.

 

Aina siis ei tarvitse eikä suinkaan pidä painaa räkä poskella, sillä vähempikin riittää terveydestään huolehtivalle. 😘

 

#inhimillinenote

 

Terveyttä, hyvää oloa ja liikunnan iloa, ystävät!
-Kipa


ateriarytmi
6.5.2017

Älä laihduta -päivä 6.5.2017 – Sinä riität

  • Posted By : delwigdi/
  • 6 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Yleinen

Nyt kun Terveysvalmentajan koulutuspäivät ovat takana minulla on aikaa pohtia tätä päivää, kuin myös ”Älä laihduta” -päivää.

Paljon ajatuksen aihetta syntyi ehdottomasti viikonlopun Tervaysvalmentaja-koulutuksessa, sillä tieto lisää tuskaa: sitä tajuaa, kuinka vähän tietääkään siitä, mistä eniten haluaa tietää.

Tiedättekö sen tunteen? Kun sinulla on jokin asia joka on intohimosi ja suuri osa elämääsi & elämäntyyliäsi, on tiedonjanokin on suuri –vielä suurempi on ajatus ja (epä)toivo siitä, että vielä enemmän pitäisi tietää. Sillä mitä enemmän tiedän, sitä enemmän minusta on apua asiakkaalleni hänen haasteissaan. Tällä hetkellä tuntuu, että olen vasta matkalla koti jotain suurempaa.

 

Matka on vielä pitkä, mutta varmasti antoisa. Sitä se on ollut jo nyt. Tästä päästäänkin tämän päivän aiheeseen, Älä laihduta –päivään.

 

Hyvä olo ja terveys on matka

Siinä missä koulutuksen hankkiminen, koiran hankinta ja elättäminen, lapsen siunaantuminen perheeseen, uran kehittäminen tai elämä ylipäätään on matka, niin myös terveys ja hyvinvointi ovat matka. Matkaan liittyy usein paljon esteitä ja hidasteita, jotka tulee ratkoa, jotta voi taas jatkaa matkaansa eteenpäin.

Toivoisin meidän ymmärtävän ja muistavan myös sen, että me ihmiset emme koskaan ole valmiita. Me emme koskaan tule olemaan täydellisiä – emme sisältä emmekä ulkoa. Me muokkaudumme ajanjaksosta ja hetkestä toiseen. Mikä yhtenä hetkenä on meille olennaista saattaa seuraavassa hetkessä olla aivan toissijaista. Me muutumme jatkuvasti.

Ihan yhtä lailla hyvä olo, terveys ja hyvinvointi ovat matka. Ne muokkautuvat tilanteesta toiseen ja eri ajankohtina ne tarkoittavat eri asioita.

Hyvä, joo, okei. Mutta miten tämä kaikki liittyy Älä laihduta –päivään?

 

Kaikella tapaa.

 

 

Mikä muuttuu, kun jokin muuttuu?

Meistä yllättävän moni elää elämäänsä pohtien, että ”olisinpa laihempi”. ”Jos vain saisin viisi kiloa pois, niin olisin onnellinen”. Tai ”kun minä olen hoikempi, voin paremmin”.

Hyvä, mahtavaa!

Mutta. Mikä muuttuu, kun painosi tai vaatekokosi muuttuu? Olemmeko loppujen lopuksi silloinkaan tyytyväisiä itseemme? Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun ihminen saa viisi kiloa pois. Sen jälkeen sitä haluaa vielä muutaman kilon pois. Ja sitten sitä haluaa ehkä kokeilla, mihin ne rahkeet sitten riittävätkään ja kuinka pitkälle tässä voikaan vielä laihduttaa. Matka jatkuu, koska se ei tässä hetkessä palvellutkaan enää sitä mitä haluamme.

Mikä tässä on haaste on se, että kyseisen matkan varrella emme siltikään ole vielä tyytyväisiä itseemme, vaan jatkuvasti pyrimme muokkaamaan itseämme ulkoisesti. Emme vieläkään saavuta sisäistä tasapainoa tai rauhaa.

Toinen on se, että mitä laihdutuksen jälkeen? Pysymmekö saavutetussa pisteessä? Mitä se tilanne taas vaatii meitä pohtimaan – kenties jopa ”pelkäämme” palaavamme vanhaan? Emme siis oikeastaan ole täysin onnellisia tai tyytyväisiä kyseisessä hetkessä.

Vai palaammeko sittenkin vanhaan aloittamaan uuden matkan alusta taas uusine haasteineen (tällä kertaa tosin laihduttaminen saattaa olla vähän haastellisempaa, sillä keho pitää entistä enemmän rasvavarastoistaan kiinni. Tämä tosin riippuen myös siitä, miten laihdutus on toteutettu)?

On myös hyvä huomata, että maalliset haasteet seuraavat meitä siitä huolimatta, olemmeko laihempia vai emme: ”sitten kun saan tämän remontin valmiiksi, niin olen onnellinen”. ”Kunhan vain vielä saan toisen duunipaikan, niin kaikki on hyvin”. ”Kunhan vain tämän tästä saan alta, niin” jne…

 

…seuraatteko ajatustani? 😉

Ei siis ole sanottu eikä itsestäänselvää, että laihtuminen tuo auvoisen onnen.

 

Homman tulee lähteä sisältämme

Siksi onkin supertärkeää, että homma lähtee meistä sisältä: meidän omasta arvostuksesta itseämme kohtaan ja siitä, kuinka puhumme itsellemme ja kuinka suhtaudumme itseemme.

On täysin luonnollista miettiä ulkonäköä, totta kai. On ihan ok katsoa peiliin, ennen kuin lähtee kylille. On hyväksyttävää pohtia mitä muut minusta ajattelevat. Sure, se on meissä sisäänrakennettua!

Kaikkein tärkein asia kuitenkin on meidän oma ytimemme: miten me itseämme tarkastelemme ja kohtelemme. Vaikka meillä olisi pikkaisen ekstraa vyötäröllä tekeekö se meistä vähemmän ystäviä sydänystävillemme? Se, että emme mahdu skinny-kokoisiin farkkuihin tarkoittaako se, että teemme työmme huonosti? Kuinka paljon painomme määrittelee meitä? Ja miten se määrittää?

Ulkonäköä voi tarkastella muustakin näkökulmasta, kuin vaatekoon, ryppyjen, ruttujen tai rasvakerroksen näkökulmasta: voimme keskittyä yhtä hyvin siihen, mikä ulkonäössämme on hienoa. Lausua itsellemme kannustavia ajatuksia siitä, mikä meissä on hyvää – antaa positiivisuuden ja rakentavan otteen kantaa.

 

 

 

Me itse määrittelemme itsemme – valitkaamme lempeys ja rakkaus

Loppupeleissä ulkonäkövaatimukset tulevat meiltä itseltämme. Me itse olemme asettaneet itsellemme ne vaatimukset. On niin helppo lyödä itseään alas!

Siispä päätä tänään tästä eteenpäin, että valitset toisin: valitse löytää itsestäsi hyvä. Valitse löytää itseäsi kohtaan lempeys, lämpö, rakastava huolenpito ja rakkaus. On helppo tuntea riittämättömyyden tunnetta, jos sitä etsii. Tämän sijaan etsi itsestäsi syitä, miksi riität.

 

Koska kyllä sinä riität. Tiedätkö miksi?

 

Yhtä ainutta oikeaa elämää, tapaa, ulkonäköä, kehoa tai ajatusta ei ole. On erilaisuutta, on persoonallisuutta. Raskausarvet kertovat omaa tarinaansa, kehon eri osien muoto omaa tarinaansa, kasvojen piirteet omaansa.

Sinä kerrot tarinaa ja sinun tarinasi on ainutkertainen. Sinun kehosi on ainutkertainen. Sinun kehosi on siunaantunut sinulle tämän elämän, tämän matkan, elämistä varten. Se on sinun ystäväsi, ei vihollisesi. Ja loppupeleissä kehosi ei toivo sinulta mitään muuta, kuin ystävyyttäsi. Kuin lempeyttäsi ja lämpöä. Kuin rakastavaa huolenpitoasi ja rakkauttasi.

Sillä sinä ansaitset sen kaiken – huolimatta siitä, mikä on vaatekokosi, ympärysmittasi tai vaakalukemasi.

Sinä olet ainutkertainen eikä sinua ole toista samanlaista. Arvosta siis itseäsi sellaisena.

 

 

Tee tämän elämän matkasta se, kun sinä riität itsellesi. Sillä, kun sinä riität itsellesi se on paras vaatekoko, ruumiinmuoto tai painolukema minkä voit kuunaan saavuttaa. Se on itseasiassa parasta, mitä sinä voit saavuttaa.

 

<3 Kipa

#inhimillinenote

 

 

Tsekkaa myös:

Paino on vain luku – oma sisäinen äänesi ratkaisee

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kyllä tää taas siitä, kunhan treenaamaan pääsee

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


coachingkira
27.4.2017

Painoasiaa lapsen suusta: mä hävisin!

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Tiedättekö, kun Facebook jakaa aikajanallesi aina jonkun vuoden tai enemmän vanhan kuvan?

Itselläni pelmahti vuoden takainen päivitys eilen omalle seinälleni ja tunnen tarvetta jakaa ajatukseni myös täällä Terveysblogin Facebook-sivun lisäksi.

Lapset ne vaan ovat niin <3 <3 <3. Heillä on käsittämätön läsnäolemisen ja intoutumisen kyky. Heille asiat ovat toteamista, tutkailua ja tarkastelua. Heiltä voi oppia todella paljon.

 

Olin vuosi sitten yhden uimahallin salilla heittämässä treenin, kun pukuhuoneen kuvassa olevalle vaa’alle astuivat vuoron perään kolme pientä lasta.

 

”Terveiset salilta – tarkkaan ottaen pukkarista!

Hassua. Lapsia kun seuraa, he villiintyvät vaa’asta pukuhuoneessa: sen päälle hypitään kilpaa, hihitellään systeemille ja painoa huudellaan ilman häpeää. Heille paino on vain luku – se ei ole hyvä eikä huono, sitä ei tuomita.

Tänään tuli jokseenkin söpö tapaus eteeni. Kolme lasta punnitsi toisiaan vuorotellen. Ensimmäinen painoi ilmeisesti eniten ja kaksi viimeistä vähiten. Ihan viimeiseksi itsensä punninnut lapsi huusi kovaan ääneen juuri itsensä punninneelle kaverilleen iloisen hassun hauskasti: ”hei me hävittiin, me hävittiiiiiin!!”

Jokseenkin antoisaa aikaa tuo lapsuus. Aloinkin miettimään, missä vaiheessa painosta tulee hirviö, hävettävä asia? Peikko, jota ei huudella ääneen, jota jopa pelätään ja joka määrittää pahimmillaan ihmisen arvon?

Mitä jos aikuisenakin lopetettaisiin määrittelemään painoa ”oikeaksi” tai ”vääräksi”, ”hyväksi” tai ”pahaksi”. Lakattaisiin arvottamasta niin vahvasti asioita. Ottaisimmekin ne sellaisina, kuin ovat – todeten ja tarkastellen.

Mietittäisiinkin painoa vain lukuna, joka on olemassa, muttei määritä meitä.

Mitäs jos arvottamisen sijaan keskityttäisiin sisälle itseemme: milloin ja missä olosuhteissa minulla on parhainta olla ja voin hyvin? Mikä minusta tuntuu hyvältä ja auttaa minua olemaan energinen ja iloinen oma itseni?

…harvoin siihen painolukemaa todellisuudessa on liittynyt. Kyllä se hyvä olo on usein lähtenyt ihan muista seikoista. ”

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ystävät. Sinä riität. <3
Kipa

 

#inhimillinenote

 

Lue myös:

Treenaan ja treenaan – syyt miksi paino ei laske, vaan jopa nousee

 

Sekä: 

Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


20.4.2017

Laihduttaminen: ”Älä koskaan puhu lapselle laihduttamisesta”

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Laihduttaminen | Ei ole kiva kuulla lapsena olevansa pullea

Törmäsin tässä pääsiäisenä aiheeseen ”Älä koskaan puhu lapselle laihduttamisesta” – lue lastenpsykiatri Janna Rantalan neuvot painosta keskustelemiseen”

 

Voit lukea linkin täältä.

 

Jostain syystä tämä vain tarttui. Aloin muistelemaan omaa lapsuuttani ja aikaa, jolloin itsekin oli siinä iässä, että paino ja minäkuva todella askarrutti.

Miten teillä kotona tai kaveripiirissä puhuttiin painosta, ulkonäöstä, ylipainosta tai koosta, kun sinä olit pieni?

Olen monta kertaa ollut aikeissa kirjoittaa tästä omia ajatuksiani ja kokemuksiani. Minun lapsuudessani ylipaino oli heikkoutta ja hoikkuus tavoiteltava arvo: hoikemmat pärjäisivät varmemmin – erityisesti työelämässä. Ja ylipainoiset olisivat laiskoja.

Todellisuudessa näin ei tietenkään ole, enkä enää aikuisiällä ole suostunut ajattelemaan näin.

Olen saanut tehdä valtavasti työtä oman kehonkuvani eteen, sillä se on ollut aikoinaan aivan vääristynyt. Sille on siis syynsä, miksi teen tätä työtä ja tällä intohimolla. Ja sille on vissi syynsä, miksi puhun tietyistä asioista ajatuksella #inhimillinenote. ❤️

Ei ole kiva kuulla olevansa hieman pullea. Se satuttaa murrosikäistä. Eikä ole kiva kuulla paheksuvia kommentteja siitä, että tykkää makeasta. Lapsena olinkin perso makealle. Olen yhä. 🙂

 

 

”– Totta kai jokainen haluaisi säästää lapsensa typeriltä kommenteilta ja ulkonäköpaineilta, mutta lapsen itsetunto rakentuu suurimmaksi osaksi siitä, miten rakkaimmat hänet näkevät. Miten me olemme ja toisiamme rakastamme, se on lapsen itsetunnon kannalta kaikkein tärkeintä.

– Lapsen itsetunto ja itsensä arvostus ei myöskään synny pelkillä kehuilla, vaan siitä, miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa ja itseensä. Siksi ei pitäisikään koskaan rypistellä kulmiaan peilin edessä tai huokailla omasta painostaan. Myös toisen syömisten kyttääminen tai painokiloista huomauttelu on parisuhteessa älyttömän vahingollista sitä vierestä seuraavalle lapselle.

Tarkoituksella tai ajattelematta töksäytetyt kommentit lapsen painosta voivat haavoittaa niin paljon, että ne jäävät vaikuttamaan vielä aikuisiälläkin kaikkiin ihmissuhteisiin.

– Se on todella harmi, jos näin käy. Esimerkiksi painosta kiusaamisen seurauksena ihminen voi alkaa tulkita kaikkia suhteitaan tämän kautta. “Nyt tuo vilkaisi mua. Ihan varmasti katsoi mun mahaani.” tai “Toi lähestyy mua, eiks se tajuu, että mä oon näin lihava.” Tällainen on todella raskasta.”

 

Paljonkos painaa? 🙂

 

Laihduttaminen | Paino on vain luku

Me olemme niin paljon muutakin, kuin vain painomme. ❤️

Oivalsin kerran, miksi oikeastaan teen työkseni sitä mitä teen eli ohjaan oman kehon kuunteluun, omien tunteiden ja ajatusten tarkasteluun ja itsensä hyväksymiseen jakaen niihin konkreettisia keinoja ja eväitä.

Ensisijaisesti teen tätä kaikille heille, jotka vähääkään joskus unohtavat itsensä, hukkaavat syvimmän olemuksensa tai kadottavat hetkellisesti suuntansa ja omat ajatuksensa ulkonäköpaineiden keskelle.

Teen tätä torpatakseni ulkonäkökeskeisyyden sekä hyvinvointikäsitteeseen liittyvät ylisuuret terveysodotukset  ja -olettamukset. Teen tätä muistuttaakseni, että Sinun ei tarvitse olla superihminen. Vaan, että Sinun tulee riittää itsellesi ensin, ennenkuin voit riittää muille.

Teen tätä, jotta sinä ymmärrät että olet oikeutettu rakastamaan itseäsi sellaisena, kuin olet. Jotta näet hyvän itsessäsi.

Mutta. Ennen kaikkea tajusin tekeväni tätä työtä sille nuorelle tytölle, joka joskus olin. Hänelle, jonka tunsin ankaruudesta itseään ja ulkonäköään kohtaan. Hänelle, joka vaati itseltään enemmän, kuin oikeastan jaksoi kantaa.

Eli teen tätä työtä myös itselleni: sillä minä haluan muistuttaa myös itse itseäni siitä, että minä riitän. Että minä riitän ennen kaikkea itselleni. Että minä olen kulkenut tiettyä polkua juuri siksi, että siitä tulee jonain päivänä minun vahvuuteni ja voimani auttaa muita.

❤️

Arvostakaamme itseämme sellaisena, kuin olemme.

Sinussa on sisällä niin paljon hyvää.

 

Rakkaudella,

Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


23.3.2017

Inhimillinen ote | Oletko laiska?

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Laiska vai mukavuudenhaluinen?

Pidin tänään kolme Mindfulness-luentoa, josta sain kimmokkeen pohtia vielä enemmän eilistä snäppiäni (snapchat: kipatiivola – käy lisäämässä!) laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Jäin lisäksi pohtimaan näihin liittyen tietynlaista uskallusta ja rohkeutta. Ennen kaikkea, olemmeko me ihmiset laiskoja?

Seuraa sitä yksisarvista!

 

Pohjustuksena tälle kaikelle haluan tuoda esiin itsestäni puolen, jota olen monet kerrat ihmetellyt. En tiedä, mistä ihmeestä se tulee ja pitkän aikaa se tuntui minusta siltä, että tämä ominaisuus itsessäni saa minut vain hakkaamaan päätäni seinään ja menemään asioissa aina vaikeimman kautta. Olenko siis vain yksi hiton pönttöpää?

Se ominaisuus on epämukavuuselueelle hakeutuminen.

Olen pitänyt itseäni useat kerrat ihan outona tyyppinä siinä, että en vain osaa mennä siitä, missä aita on matalin. Aikoinaan valitsin tietoisesti työpaikkoja ja positioita sitä kautta, että ne väkisinkin veivät minut epämukavuusalueelleni. Hyvänä esimerkkinä B2B-ala ja yritymyynti. En koskaan tykännyt siitä niissä muodoissa, kuin silloin niitä tein. Ja silti hakeuduin niihin – miksi?

Koska tiesin niiden kasvattavan minua henkisesti.

Tiesin löytäväni niistä myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat minua tulevaisuudessa työelämässäni. Yritysmyynti on todella monipuolista ja värikästä puuhaa parhaimmillaan. En vielä vain silloin aikoinaan B2B-puolella touhutessani tiennyt, että tajuaisin joku päivä olevani yrittäjä. En osannut kuunnella itseäni tarpeeksi toteuttaakseni sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää ja mikä on minun tavoitteeni tässä elämässä.

En siis kuunnellut itseäni ja vaimensin oman sisäisen ääneni. Siitä syystä tein sellaista työtä, joka uuvutti minut. Tein sikapitkiä päiviä enkä saanut henkisesti mitään. Palkka oli tietysti ookoo, mutta raha se kun ei merkkaa itselleni kaikkea. Sen sijaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen merkitsevät – enemmän, kuin rahalla ikinä saisin hankittua.

Tästä pääsinkin tämän päivän blogipohdintaan. Haluan, että me ihmiset ajattelemme itseämme terveen itsekkäästi: mikä minulle itselleni on tärkeää? Siten oppisimme tekemään myös omien tavoitteidemme ja arvojemme mukaisia valintoja. Siihen olennaisesti liittyy perusymmärrys siitä, millainen ihminen itse olet. Ja miten itsestäsi puhut.

 

laiska

Tunnetarkastelua: mikä tunne minulle tulee, kun mietin olevani laiska?

Sitten päivän aiheeseen. 😀

Itse en tykkää käyttää sanaa laiska. Mielestäni siinä on negatiivinen viba ja negatiivinen viba aiheuttaa yleensä sen, että se a) homma on hajottavaa tai b) se ei ole eteenpäin vievää. Mielestäni asioita on hyvä tarkastella sitä kautta, vievätkö ne sinua eteenpäin vain jarruttavatko tahtiasi kohti tavoitettasi tai vievätkö sinua siitä poispäin.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, mistä usein puhun ihmisille: omaan sisäiseen puheeseemme. Haluan korjata aina ihmisen oman sisäisen puheen laiskuudesta mukavuudenhaluun, sillä niissä on erilainen tunnelataus. Esimerkkinä seuraavat kaksi esimerkkiä:

a) Mietin, että olen laiska. Siksi en saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan tai panostettua ruokailuun. – koska olen laiska, olen saamaton. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani laiska?
b) Mietin, että olen mukavuudenhaluinen. En saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan, koska sohvalla oleminen tuntuu mukavalta. En saa panostettua ruokailuun, koska tykkään että ruoka on helposti saatavilla ja pidän astetta tuhdimmasta ruoasta. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani mukavuudenhaluinen?

 

Tämä ei automaattisesti toimi kaikilla, mutta huomasitko eron?

Sen sijaan, että lähtisit ruotimaan itseäsi ja syyllistämään itseäsi siitä, että olet laiska pyritkin lisäämään ymmärrystä omaa käytöstäsi kohtaan toteamalla ja ymmärtämällä sen, että oletkin mukavuudenhaluinen.

 

Miten tämä liittyy mitenkään siihen, että olen pitänyt tänään Mindfulness-luentoja? 😀

Paljonkin.

Mindfulness on tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Se on asioiden tarkastelua ja toteamista –asioita ei pyritä arvottamaan tai arvostelemaan saatika kategorisoimaan sarjaan ”hyvä” tai ”huono”.

Sen sijaan, että jatkaisimme oman itsemme ruotimista siitä, että olemme laiskoja tai saamattomia haastankin sinut vain puhtaasti tarkastelemaan sitä, miksi kenties sinne lenkille, salille tai keittiöön tekemään ”laaturuokaa” ei yksinkertaisesti huvita mennä?

Tässä itseasiassa tullaan myös hieman arvokeskusteluun.

 

Arvot ohjaavat toimintaamme

Yleensä haastan ihmisiä myös toden totta pohtimaan, mikä itselleen on elämässään tärkeintä. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa tai mielihyvää?

Mietin kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. Mieti, että ne otetaan sinulta pois. Miltä sinusta tuntuisi?

Sen sijaan, että keskittyisit omiin puutteisiisi tai vaikka laiskuuteesi haluaisinkin haastaa sinut miettimään erilaisia asioita valintoina. Valintoina, jotka vievät sinua kohti sitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeää.

Esimerkiksi jos sinulle on tärkeää se, että voit hyvin, niin täsmennä itsellesi mitä sinulle käytännössä tarkoittaa se, että voit hyvin.

 

Kun voit hyvin, niin
• Millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy?
• Miten puhut itsestäsi, ulkomaailmasta tai muista ihmisistä?
• Miten suhtaudut asioihin?
• Millainen on perusolemuksesi?

 

Palauta tavoitteesi siis mahdollisimman konkreettisesti mieleesi ja mutustele sitä. <3

 

laiska

 

Ihmisellä on taipumus pyrkiä kohti mukavuutta pois kaikesta epämukavasta

Tunnetusti ihminen on aina ohjautunut ja tulee aina ohjautumaan kohti mukavuutta, positiivisia tunteita sekä palkkiota pyrkien pois kaikesta epämukavuudesta ja voimavaroja syövistä tunteista. Ei ole täysin tuulesta temmattu se viisaus, että suurimmat tulokset tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella.

Se on kieltämättä totinen tosi, sillä epämukavuusalue haastaa meidät kohti meidän pelkojamme, esimerkiksi epävarmuuttamme ja hylätyksi tulemisen tai epäonnistumisen pelkoa.

Toisaalta toivon ihmiseltä itseltään ja itseään kohtaan ymmärrystä siitä, että on ok tuntea olevansa turvassa mukavuusalueella. Se on sinuun sisäänrakennettu toiminto. Olet täysin inhimillinen.

Uskalla kuitenkin haastaa itsesi positiivisella fiiliksellä siinä, että kurkkaa ennakkoluulottomasti aidan toiselle puolelle ilman odotuksia ja uskomuksia siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä pieleen.

Unohda epäonnistumisen pelko, sillä epäonnistumista ei ole: on vain oppimista. Unohda se, että et osaa: on vain kehittymistä. Unohda se, että et pysty: sinä pystyt mihin tahansa.

 

Sinä olet tähti.

 

#inhimillinenote

 

Aurinkoa kaikille!

<3 Kipa

 

Mitkä ovat sinun suurimmat pelkosi? Kommentoi alle. <3

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


23.4.2016

Miten liikkuvuusharjoittelu vaikuttaa elämänlaatuun?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Liikunta
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet mahtavia. Ensinnäkin jo siitä syystä, että työni ryhmäliikuntaohjaajana ja personal trainerina on superihanaa! Ympärilläni on sen myötä upeita ihmisiä! 💕
 
Toisekseen on hienoa, kun saa olla luomassa uutta. Lavli living room avattiin reilu viikko sitten Helsingin Galleria Esplanadilla. Siellä minulla on keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10.30-11.20 kehittelemäni Lavli Functional Body -tunti.
 
Tunti keskittyy kehon kokonaisvaltaiseen harjoitteluun: oman kehon paino ja lapsenmielinen utelias, leikkimielinen asenne, ovat pääasiallisia treenivälineitä. Harjoitukset tunnilla kehittävät kehon hallintaa ja tuntemusta, voimaa, koordinaatiota, liikkuvuutta ja tasapainoa. Kaikki Lavli olohuoneen tunnit päättyvät arjesta irtaannuttavaan loppurentoutukseen.
 
Mitä hyötyä on liikkuvuusharjoittelulla?
Ne hyödyt, joita olen toiminnallisesta harjoittelusta huomannut, näkyy ennen kaikkea liikkuvuudessa – ja se tuntuu hyvältä!
 
  • Keskivartalon voima ja sen kautta kehonhallinta ovat parantuneet
  • Kiputilat ovat niska-hartiaseudussa vähentyneet
  • Liikeradat ja esimerkiksi ryhdin ylläpitäminen tiettyjen liikkeiden suorittamisen aikana ovat kasvaneet (esimerkiksi kyykyt, askelkyykyt ja erilaiset rangan kierrot)
  • Liikeratojen kasvaessa treenin tehot ja tulokset paranevat, sillä liikkeen suorittamisesta tulee puhtaampi ja treeni ”menee perille”
  • Oman kehon ja rajojensa tunteminen kuuntelu ja kunnioitus ovat kehittyneet suuresti
 
Näin muutamia mainitakseni. 🙂
 
Keskivartalon hallinta ja liikkuvuus vaikuttavat elämänlaatuun
 
Tarkoitus on, että toiminnallinen harjoittelu siirtyisi mahdollisimman hyvin arkeen, so. eli urheiluun/liikkumiseen ja jokapäiväiseen elämään.
 
Tasapainon kehittäminen ja ylläpitäminen sekä keskivartalon hallinta ovat seikkoja, jota harvemmin ehkä osaamme yhdistää jokahetkiseen arkipäivään.
 
Kävely, juoksu, kauppakassien tai lapsen tai lapsenlapsen kannattelu, portaiden nousu, penkille istuminen, työtuolilta nouseminen, sänkyyn makaamaan meneminen…kaikki konkreettisia esimerkkejä siitä, joissa tarvitaan tasapainoa (stabiliteettia) ja keskivartalon hallintaa.
 
Liikkuvuusharjoittelu herättää kehon hermoston ja monipuolistaa harjoitteluamme
Lisäksi ihmiskehossa on hieno koneisto nimeltään hermosto, joka on käytännössä kehossa tapahtuvaa sähköviestintää. Hermoston toiminta eroaa huomattavasti siitä riippuen onko suoritettava liike kuinka nopeaa, monimutkaista tai vakaata/epävakaata. On siis perusteltua pitää harjoittelu monipuolisena, jotta kehomme hermosto saa monipuolista ärsykettä yhä pidemmälle kestävään ihmiselämään. Haluammehan kaikki olla omatoimisia mahdollisimman pitkälle elämässämme.
 
Toiminnallista harjoittelua kuvaakin mielestäni parhaiten lause ”buy now pay later”. Hyödyt näkyvät vielä myöhemmälläkin iällä, sillä palkintona ovat notkeampi kroppa ja vakaampi kehonhallinta.
 
Hyvinvoiva keho on mittava voimavara ja vahvuus, ja vaikuttaa monella tavalla elämänlaatuun nyt ja myöhemmin.
 
Rakastakaa kehoanne, se on upea koneisto! #inhimillinenote
 – Kipa
Millaisesta treenistä sinä tykkäät? Kommentoi alla ja jaa artikkelia myös ystävillesi! Mikäli tarvitset liikuntaohjelmaa, niin ota yhteyttä!

123
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020