TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
17.10.2017

Hifistely – Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

 MEILLÄ VAAN ON NIIN PALJON KAIKKEA?

Tää on sellainen aihe, johon törmään jatkuvasti – ja varmaan kirjoitan siitä jatkuvasti. 😀 Hifistely, aikamme ultimateharrastus.

En nyt tartu siihen sen enempää, koska aiheesta saa lukea jo muutenkin aika paljon: ruoka- ja treenihommat on joko aika tosikkotouhua tai sitten lautaselta etsitään yhtä pääpirulaista.

Lähinnä siis koko terveys- ja hyvinvointitouhu on hassuissa sfääreissä nykypäivänä.

Mä oikeastaan mietin sitä, kuinka aikuisena kaikesta tulee tosi paljon raskaampaa. Miksi kaikesta tulee niin paljon raskaampaa? Kaikesta.

Tänään jotenkin pysähdyin miettimään tätä kaikkea maailman menoa. Tulin keskustasta Bossen kanssa postittamasta kasaa treenivaatteita (kyllä, elän yltäkylläisyydessä, treenivaatteiden yltäkylläisyydessä
😀 ) tonne ympäri ämpäri Suomea, kun vastaani tuli kourallinen päiväkotilaisia.

Heillä oli ns. seikkailupäivä menossa: kyseltiin ohiulkijoilta kysymyksiä ja vastaukset piti jatkossa muistaa.

Älyttömän ihana hoitotäti kysyi multa ”mikä sinun mielestäsi Helsingissä on parasta?” Lapset pörräsivät iloisesti ympärillä ja rapsuttelivat Bossea.

Vastasin luonto. Helsingin luonto on käsittämättömän kaunis! Hehkutin Keskuspuistoa ja Töölönlahtea. Kiva täti komppasi valintaani.

 

hifistely

 

Mä katselin niitä lapsia siinä, kuinka fiiliksissä ne oli Bossesta ja Bosse niistä. Koko kööri eli länsä tässä hetkessä ja muu maailma se vaan pyöri heidän tarttumatta siihen. Ei ne varmaan edes tajunneet, että me aikuiset fiilisteltiin siinä sitä, että luonto on niin hieno, mutta katoava voimavara. Että kun me ihmiset ei osata nauttia siitä.

Samaan aikaan yksi pojista heittäytyi kyljelleen Bossen viekkuun hiekalle.

Ensimmäisenä itselleen tuli mieleen, että nonni – nyt ne vaatteet likaantuu. 😀 Mutta pikkukundi oli ihan muina miehinä ja vaihtoi toiselle kyljelle.

Mä jäin vallan miettimään, miksi me aikuiset huolehditaan ja stressataan niin paljon kaikesta? Me stressataan niin paljon vähän kaikesta, että tämä hetki menee liian helposti ohi.

 

OSATAANKO ME OLLA KIITOLLISIA TÄSTÄ KAIKESTA?

Lähinnä jäin tämän asian suhteen pohtimaan sitä, että meillä vaan on nykyään kaikkea todella paljon. Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Ei meidän tarvitse kärvistellä esimerkiksi sokerin tai kahvin kanssa. Lämpimät vaatekerrastot ovat itsestään selviä, vaikka talvet eivät edes ole verrattain enää kylmät.

Meillä on kaikki niin hiton hyvin, että ollaan saatu hienoilla jutuillamme maapallo keinahtamaan omalla akselillaan ja ilmasto lämpenemään. No joo. Lähdin ilmeisesti vähän pidemmän kautta, mutta itseasiassa totta toikin on. 😀

Tähän liittyy mun mielestä yksi hyvin tärkeä kysymys: osataanko me oikeasti olla kiitollisia siitä mitä meillä ympärillämme on?

 

Siitä, että ruokaa on enemmän, kuin tarvitsemme. Siitä, että yhtä vaatekappaletta on tilattavissa vähintään viidessä eri värissä? Siitä, että suihkuun mennessä meiltä tulee puhdasta vettä koko suihkuttelun ajan, ja voimme säädellä veden lämpötilan? Osaammeko olla kiitollisia siitä, että kahvia on saatavilla ainakin neljällä eri maitovaihtoehdolla? Ja että oikeasti elämme maassa, joka on hiton turvallinen.

 

hifistely

Töölönlajden nurtsi on, kuin kultainen meri aina syksyisin. Tätä maisemaa katsoo kiitollisuudella. <3

 

Meillä on ihan sikana kaikkea. Mun pappa täyttää nyt lokakuussa 94 vuotta. 94 VUOTTA! Tyyppi taisteli kahdessa sodassa ja menetti isoveljensä sodan käsiin. Kävi tunnistamassa veljensä ruumiin alle 2-kymppisenä. Sai sokeria vaan silloin, kun valtio oli sitä mieltä, että nyt sitä taas saa. Kahvi kuului vain harvalle.

 

Skype oli muuten käsittämättömän hauska opetella, kun pappa oli niin pähkinöissään omasta kuvastaan ruudun alareunassa ja vilkutteli lapsenmielisesti itselleen. <3

 

Työtä jatkettiin perheyrityksessä. Ei silloin mietitty itsensä toteuttamista ja sitä, mitä unelmia pikku pojalla on. Silloin mentiin sinne, minne vanhemmat sut pukkas. Tai mihin nyt ees oli saumaa päästä. Kouluun mentiin hiihtäen tai pyörällä.

Ja nykyään jengi hifistelee tyyliin perunoilla lautasella, koska hiilarit. Me syödään sokeria niin paljon, että terveysviranomaiset jo kieltää meitä syömästä sitä. Me kikkaillaan älypuhelimilla ja riidellään siitä, kumpi on pahempi, rasvaton maito vai gluteeni. Ja törsätään Hulluilla Päivillä kosmetiikkapurkkeihin – tai jonotetaan kallista läppäriä, niin kuin mä tein viime perjataiaamuna. 😀

 

hifistely

KUN RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE MUUTTUU PINGOTTAMISEKSI

Kun kaikkea on, niin on helppo hifistellä. Mä en sano, että tästä kaikesta tulisi potea huonoa omaatuntoa. Tai syyllisyyttä. Onhan se käsittämättömän siistiä, että meillä on kaikkea.

Onhan tää kaikki järjettömän upeeta. Mä vain välistä mietin, muistetaanko me olla kiitollisia? Vai otetaanko asiat itsestään selvinä? Ja vaan murehditaan kaikesta?

En mä edes tiedä, miksi välistä ajattelen tätä asiaa: pääasiahan on, että itse on kiitollinen siitä kaikesta mitä on. Miksi mä murehtisin onko muut kiitollisia?

Mä mietin siksi, koska tää kaikki saa meidät tosi ahdistuneeksi ja stressaamaan. Meillä ei ole enää sisäistä rauhaa ja balanssia. Kaikkea on vaan ympärillä tosi paljon. Hiljaisuus on asia, jota joko paetaan tai sitten siitä on tullut harvinainen herkku.

Siksi mä mietin tätä, koska mun niin moni asiakas stressaa. Voi huonosti ja haluaisi voida paremmin. Ja mä haluaisin, että he voisivat paremmin.

Onko meillä vaan liikaa vaihtoehtoja ja siten me tiedostetaan se, ettei kaikessa ole mahdollista olla mukana tai saada kaikkea? Ja se rassaa: me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta koko ajan vähän kaikessa.

 

Me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta, vaikka vähempikin riittäisi.

 

Ei yltäkylläisyydessä ole mitään vikaa. Mutta jos se aikaansaa sen, että me aletaan stressaamaan – silloin sitä on liikaa. ”Syö sitä, älä tätä”, ”treenaa näin, älä näin”, ”nuku silleen, vältä tälleen”, ”osta tää, mut älä tota”, ”hengitä näin, elä näin”, ”muista istua tällä lailla, vältä istumasta tolla lailla”…

 

…syö se hiton peruna siltä lautaselta, jos se on sun juttu! Mutta arvosta myös sitä, mitä sulla on: terveys ja kroppa eivät ole itsestään selviä. Ei oteta niitä sellaisina. Ja mikä tärkeintä: ota selvää, mikä oikeasti on sulle tärkeintä tässä elämässä.

Pidetään toki huolta, mutta ei asioista stressata tai niitä murehtia kande. Eikä kaikkea pidä optimoida.

Miksi mä puhun riittämättömyyden tunteesta on se, että ihminen haluaa kelvata, kuulua joukkoon. Ja niin moni kokee, ettei kuulu joukkoon, koska ei elä tietyllä tavalla. Jotenkin täydellisesti.

Vaikka kyllä sinä kuulut joukkoon – sä olet yksi meistä. <3

Se tekee myös sen, että tyytymättömyys poikii ilottomuutta: bussista poistuessa emme enää kiitä kuskia, emme muista jättää ovea auki takanatulijalle, emme väistä kaduilla tai kiitä autolijaa saadessamme tietä ylittää katu, ojennamme pyöräilijöitä, jalankulkijoita tai koiranulkoiluttajia.

Me pingotetaan.

 

hifistely

Kyllä sitä välillä ajattelee, että ei meiltä oikeasti mitään puutu. Itse olin ihan yhtä lailla jonottamassa bränikkää läppäriä just siellä, missä krääsä lentää. Aka Hulluilla Päivillä. Todellakin. Olin ulko-ovella hyvissä ajoin jo seiskaa! 😀

KOSKA SÄÄNNÖT

Ja tää: me suomalaiset ollaan käsittämättömän tunnollista porukkaa. Niin tunnollista jopa, että me pidetään huoli siitä, että naapurikin noudattaa sääntöjä. Ja niistä säännöistä on aina kiva muistuttaa – vähän joka paikassa ja ajassa.

En nyt tarkoita sitäkään, että tässä pitäisi ruveta elämään pellossa. Mutta ehkä hitusen lisätä siimaa. Jos me lisättäis siimaa me saataisiin otettua himppasen enemmän happea. Ehkei me ahdistuttaisi niin paljon?

En mä tiedä, mitä mieltä te olette? Mikä meitä auttaisi hifistelemään vähän vähemmän ja elämään hetkessä enemmän? Kiitollisuus? Hiljaisuuteen hakeutuminen?

Vai pitäisikö meidän vain hyväksyä itsemme sellaisina, kuin me olemme – vajaina yksilöinä, jotka tarvitsevat muiden ihmisten tukea ja lämpöä? Vaikka joskus emme tykkäisi jostain voimme silti toimia kivasti heitä kohtaan.

 

Koska kun hifistely otetaan pois, niin me voidaan huomata, että samalla viivalla me täällä kaikki ollaan.

 

Tämmöistä mietin tässä – mitä teille kuuluu? 🙂
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Proteiinipatukat | Huomioi ainakin nämä 5 seikkaa proteiinipatukkaa valitessasi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~


26.2.2017

Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Mun oma viba | Miten minä palaudun?

Miten minä palaudun? Entä mitä keinoja itselläni on kääntää huonot vibat hyviksi?

Nyt kun huomaan tahdin olleen selkeästi kivaampi muutaman viikon olen käyttänyt seuraavista hyvien vibojen jutuista jotain päivittäin. Tuntuu, että ilman niitä elämä vain muuttuisi raskaaksi. Toki sosiaaliset suhteet kantavat aina ja niistä tulee huolehtia. Seuraavat seikat ovat kuitenkin sellaisia, joilla vaikutan itseeni ja siten olen myös ystävilleni (toivottavasti 😀 ) parempaa seuraa.

 

 

31. Otan happi- ja luontokylvyn

Liikun ulkona säännöllisesti, erityisesti stressaavina aikoina. Hakeudun luonnon ääreen, usein sinne missä on vettä. Happi virkistää kehon ja mielen heti, rauhoittaa/antaa energiaa (riippuu mitä menen sieltä hakemaan) ja luonnossa sitä vaan on onnellinen. Vesi on itselleni tärkeä elementti, sillä vartuin osittain meren äärellä. Usein liitän kävelyn työmatkoihin, kun haluan siirtymän töiden jälkeen tai siirtymän töihin.

 

32. Laitan puhelimen äänettömälle

Kun haluan rauhaa ja keskittyä vain olemiseen, laitan kännykän äänettömälle. Kännykän hälytysäänet stressaavat itseäni suuresti ja saavat pinnani kiristymään. Sometimes you find yourself in silence. <3

 

33. Kuuntelen sen hetken fiilistä palvelevaa musiikkia

Kun mieleni kaipaa hiljaisuutta en kuuntele kävellessäni tai kotona mitään. Eilen lauantaiaamuna kuuntelin pianolla soitettuja biisejä muutaman venyttellessäni etureisiä. (#ilokiertoonhelsinki) Hetkeen sopiva musiikki nostattaa moodia hetkessä.

 

34. Otan aikaa unille ja näin saan aamusta rauhallisen

Tämä oli itse asiassa koko hyvien vibojen kirjoitussarjassani vinkki nro 15. Kun olen todella väsynyt olen alakuloinen ja koen voimaantumisen puutetta – ihan kuin jokainen muukin väsyneenä. Tähän paras täsmäisku on mennä ajoissa nukkumaan. Itse asiassa riittävät yöunet ovat melkeinpä mihin tahansa täsmäisku. Otan käteeni kirjan tai läräilen kännykkää (tiedän, ei tarvitse sanoa 😉 ). Sihtaan, että klo 22 olen nukkumassa.

Tähän liittyy myös aikaisemmin laittamani ohje hitaasta aamupalan nauttimisesta, vinkki nro 14. Rakastan ottaa aamun hitaasti, sillä se on harvinaista herkkua nykyään. Jestas, kun tulee hyvät vibat. <3

 

 

35. Teen kotikauneushoitoja

Rakastan, kun iho tuoksuu hyvälle ja raikkaalle. Puhdasta oloa on ihana fiilistellä. Kun haluan lisätä hyviä viboja ja mieltä otan lämpimän suihkun, käytän hyväntuoksuisia pesuaineita. Suihkun jälkeen hyvältä tuoksuva kosteusrasva on ihana levittää lämpimälle iholle. Toinen vaihtoehto on tehdä oma kasvohoito: ihon puhdistus, naamio ja kosteutus. Ah. <3

 

36. Nautin pienistä asioista

Kun mieli on harmaa kiinnitän huomiotani pieniin ihaniin asioihin ympärilläni. Fiilistelen ruokapöydällä olevia hedelmiä, mietin ihania ystäviä ja mukavia asioita elämässäni, katselen instagramista ranskanbulldoggeja, istun ratikassa ja nautin olemisesta, katselen maisemia ikkunasta…sellaista pientä. Sitä oppii huomaamaan, kuinka moni asia elämässä loppupeleissä on todella hyvin.

 

37. En vertaa itseäni muihin, vaan iloitsen toisten menestyksestä

Ihanaa, kun muilla menee hyvin! Facessa minua ei haittaa ollenkaan, jos joku hehkuttaa asioitaan. Ei se ole minulta pois, jos jollain muulla on hyvä fiilis. Päinvastoin – aivan tajuttoman upeeta, kun jollain menee hyvin!

 

38. Olen sitkeä vastoinkäymisten sattuessa

Jestas, että sapettaa, kun jokin homma ei mene odotetusti! Mutta minkäs teet – voit jäädä tuleen makaamaan tai jatkaa matkaasi uudella poreella. Mietin usein, mitä voin tapauksesta oppia erityisesti itsestäni. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Usein olisin. Ensi kerralla sitten!

 

39. Annan itselleni anteeksi, kun teen virheen

Itse asiassa en usko virheisiin, uskon opetuksiin. Olen vain ihminen ja rokatessa roiskuu – byhyy, nyt eteenpäin!

 

 

40. Asetan etusijalle toiminnan, joka antaa minulle hyvän mielen

Liian itsekäs ihminen ei tietenkään ole hyvä olla. Mutta terveellä tavalla itsekäs tulee olla. Esimerkki: minulla on itselläni nyt aivan sikana kaikkea puuhaa ja sunnuntaina olisi pitänyt piipahtaa Lahdessa katsomassa juhlakisoja. Rehellisesti a) ei kiinnosta juuri nyt ja b) en jaksa juuri nyt, sillä haluan nukkua kunnon yöunet ja tehdä töitä sunnuntaina. Lahti olisi vienyt minulta yhden päivän ja juuri nyt tarvitsen sen. Tiedän, että olisin stressannut ja ollut ahdistunut, jos olisin lähtenyt – en siis lähde.

Ainoa, josta harvoin tingin on aika ystävien kanssa. Menen sovitusti illanviettoihin, vaikka olisi kiire tai väsy. Pupsilullaatuutelit saavat aina hyvälle tuulelle, vaikka omat vibat olisi alavireiset. (Tähän kohtaan fanfaareja ystäville. <3 )

 

41. Ympäröin itseni onnellisilla ihmisillä

Tästä en muuten tingi. Olen systemaattisesti karsinut elämästäni energiasyöpöt tai omaa etuaan tavoittelevat ihmiset. Kaikenlaista on koettu ja tullut vastaan. Tästä olet varmasti samaa mieltä, että tangoon vaaditaan kaksi. On turha hengata ihmisten kanssa, jotka imevät sinut kuiviin ja joilta et itse saa mitään vaikka annat.

Energia luo energiaa ja on mielekkäämpä jakaa arkeaan samanhenkisten ihmisten kanssa. <3

 

42. Ostan kotiin kukkia

Mikään ei piristä paremmin, kuin leikkokukkien väri ja tuoksu. Halpaa terapiaa. 😀
Kukkakimpun ei tarvitse olla sen kummempi. Pääasia, että se tuoksuu ja siinä on fiilispohjalta valittuja värejä.

 

43. En tee mitään – tai ryhdyn toimeen

Omia fiiliksiäni laskee todella paljon kasaantuvat tehtävät. Vaikka pidän siitä, että on tekemistä en pidä siitä, että on paljon pieniä toisistaan irralla olevia pikkutaskeja. Stressaannun niistä superhelposti.

Tähän on kaksi vaihtoehtoa: otan hällä väliä –asenteen muutamaksi minuutiksi. Saan henkisen ja fyysisen irtioton ajattelematta kaikkia tekemättömiä asioita. Saatan silloin vain lojua sohvalla, vaeltaa kaupungilla tai käydä kahvilla. Joskus käyn joogaamassa, mikäli asioilla ei ole kovin tiukkaa aikataulua. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että jos näet minut joogassa tiedät, että elän stressaavaa aikaa. 😀

 

44. Syön laadukasta ruokaa, herkuttelen mielen mukaan

Kun mieli on maassa on ihanaa panostaa syömiseen: teen jotain hyvää ja paljon värejä sisältävää salaattia. En ole himokokkaaja, joten homman tulee pysyä simppelinä. 😉

Omat ruokailuvalintani pohjautuvat siihen, mitkä ovat omat terveys- tai liikuntatavoitteeni ja teen ruokavalinnat pitkälti niiden perusteella. En myöskään nillitä liiaksi – karkkia tai herkkuja menee, jos on mennäkseen.

Pääpiirteittäin huomaan ruokavaliolla olevan tajuttoman suuri merkitys hyvän olon kannalta. Väsymys, pirteys, hyvä fiilis, suoliston kunto, unenlaatu, treeni…yleisesti ottaen en voi sanoa muuta, kuin että ravinnon laatuun kannattaa panostaa!

 

45. Kiitän itseäni riittävän usein

Muistutan itselleni riittävän usein siitä, kuinka paljon olen saanut aikaan. Olen pääpiirteittäin hyvin kiitollinen ihminen ja panostan kiitollisuuteen. Asioita ei tule ottaa itsestään selvinä, mutta on myös eroteltava omat meriittinsä itselleen. On paljon elämässä, joihin olen itse vaikuttanut ja hommat ovat lähteneet rullaamaan, koska olen itse niin päättänyt ja ne toteuttanut. Kiitollisuus on onnellisuuden ydintä.

Itselleen kannattaa välillä lausua rohkaisua ja kiitoksia – oma kannustava sisäinen puhe on yksi tärkeimmistä hyvien vibojen avaimista. Kun sinä voit hyvin olet hyvä myös muille. <3

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ystäväiset! Se on ihan ok, että aina kaikki ei tunnu siistiltä. On tärkeää kuitenkin nousta ylös ja jatkaa matkaa.

…aina tulee uusi päivä.

<3 Kipa

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


4.1.2017

Aistin varassa: mitä on hyvä olo?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Viime päivinä olen keskittynyt todella paljon oman hyvän olon fiilistelyyn. Lähinnä se on koostunut sen fiilistelystä, mikä olo itselläni on, kun jumppatunteja on 11 kpl vähemmän ohjattavana.

 

Huomaan, että stressaan aikatauluista vähemmän. Aikataulut eivät ole sidottu iltapäivällä alkaviin tunteihin ja päivisin on enemmän aikaa tehdä asioita. Ja ottaa niille rauhassa aikaa. Onhan se aika jännää.

 

Huomaan, että stressaan syömisistäni vähemmän. Iltapäivätunnit tarkoittavat, että suurin osa syömisistä tulee syödä ennen tunteja, jotta jaksaa paahtaa pari-kolme tuntia. Nt ei ole tarvinnut ”optimoida suoritusta” ja jaksamista, joten syömisessä on rento fiilis. Eikä tarvitse jännittä onko vatsa sekaisin vai ei. ;D

 

Jäin miettimään hyvän olon merkitystä – mitä se oikeastaan tarkoittaa? Me ihmiset tavoittelemme – jotkut tietoisesti, jotkut tiedostamatta – hyvää oloa. Onko meille kirkkaina mielessä kuitenkaan se, mitä se meille itsellemme tarkoittaa?

 

Jäin maiskuttelemaan kysymystä ja kirjoituksesta tuli…vähän erilainen, kuin tällä sivustolla yleensä. 😀

 

Mitä sinulle tarkoittaa hyvä olo?

 

Ja vielä, onko hyvän olon aiheet aina samat?

 

 

Miltä hyvä olo näyttää?

Miltä sinun mielestäsi hyvä olo näyttää? Mitkä ovat ulkoisia merkkejä siitä, että sinä tai joku muu voi hyvin? Jos hyvä olo olisi väri, mikä väri se olisi? Kertooko itsessään väri sinulle jotain?

Itselleni tulee mieleen kirkkaat silmät, hampaat paljastava hymy, hymykuopat ja korkeat poskipäät, tuulessa hulmuava tukka, reipas askellus, luottavainen katse eteenpäin ja katsekontakti ihmisiin. Väriltään hyvä olo on limen vihreä, raikas. Siinä voi olla hieman vesipisaroita, kuin juuri huuhdellussa vihreässä omenan kirkkaalla pinnalla.

 

Miltä hyvä olo kuulostaa?

Jos hyvä olo olisi ääni, mikä ääni se olisi? Entä jos se olisi jokin kappale tai artisti – tai soitin? Voiko se esiintyä monena eri äänenä? Tai voiko se olla tapa kuulla asioita: kun voit hyvin, miten kuulet muiden ihmisten puheet ja äänensävyn?

Mieleeni tulee naurahdus. Toisaalta mieleeni tulee vienosti minua ympäröivä maailman ääni: siinä on sekalaisia ympäristön sointuja sovussa keskenään, ei melua vaan äänien harmoniaa. On vaiketa erottaa tiettyä ääntä, sillä niiden välillä on tasapaino. Muiden ihmisten puhe kantautuu korviisi kannustavana, hyväksyvänä, luottamusta herättävänä.

Toisaalla hyvä olo saattaa olla laineiden liplatusta laituriin tai kalliolle osutessaan ja uikun kaukaista ääntä vastapäisen saaren takaa. Hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä ja paikallaoloa. Hetkessä elämisen ääntä.

 

Miltä hyvä olo tuntuu?

Jos hyvä olo olisi tunne, mikä tunne se olisi? Jos se olisi jotain materiaalia, niin mitä se olisi? Entä jos se ei olisikaan materiaa – miltä hyvä olo tuntuu kehossa? Missä kohtaa kehoa?

Itselleni hyvä olo tuntuu rintakehässä ja kumpuaa kevyeksi askellukseksi jalkoihin ja jalkateriin. Hyvä olo on pehmeää, silkin pehmeää. Ehkä se voisi olla silkkiä. Toisaalta hyvää oloa voi löytää myös pellavalakanoista. 🙂

Hyvä olo itselleni on myös avoimuutta ja luottamuksen tunnetta, voimaantumista. Luotto ja usko tulevaan on suuri. Luotto ja usko itseeni on suuri.

 

Miltä hyvä olo tuoksuu?

Entä jos hyvä olo olisi tuoksu, miltä se tuoksuisi?

Ensimmäisenä itselleni tulee mieleen sireeni. Kevät ja valo. Hyvä olo tuoksuu uuden alulta ja energisoivalta, siinä on ripaus hedelmäisyyttä, ei liikaa makeaa. Se on lempeä, ei liian voimakas. Hyvä olo tuoksuu raikkaalta, välillä jopa kuin puhdas pyykki. Se on tuoksu, joka saa hymyn kasvoille. Tuoksu, joa saa sinut ajatuksissasi johonkin kivaan paikkaan ja herättää hyviä tuntemuksia.

 

Hyvän olon aiheet muuttuvat

Hyvää oloa tuottavat tekijät vaihtelevat, sillä joka päivä on erilainen. Me itse olemme erilaisia päivästä ja vuodesta toiseen. Tottahan toki iän tuoma ajattelumaailman muutos vaikuttaa.

Hyvää oloa haetaan juuri sen hetken tilanteeseen – ja elämäntilanteeseen. Hyvään oloon liittyy olennaisesti tunne onnellisuudesta. Onnellisuuteen taas vaikuttaa esimerkiksi kiitollisuuden tunne.

Kiitollisille ihmisille tapahtuu hyviä, rakentavia asioita. Kiitolliset ihmiset kokevat elämänsä hallintaa ja voimaantumista.

On hienoa myös huomata, että asiat joista olet kiitollinen tuottavat hyvää oloa.

 

Mistä sinä olet kiitollinen tänään?

<3 Kipa


Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020