TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
joulukilot
27.12.2018

Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Uncategorized

Olen pari päivää mouhonnut sosiaalisessa mediassa siitä, että miksi ihmeessä joulun jälkeen pitää ”palata ruotuun”, aloittaa ”puhdistus-” tai ”nesteenpoistokuuri” tai karistaa joulukilot. Ja ennen kaikkea miksi liikuntaa käytetään rangaistuksena muutaman päivän rennolle meiningille?

Homma ei olisi niin hiivatin hassua, jos ennen joulua ei joka taholta toitotettaisi sitä, että ”nyt nautitaan”, ”rauhallista joulua” ja ”muistetaan mikä joulussa on tärkeintä” viitaten joulurauhaisaan meininkiin, ajanviettoon ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa…ja jouluruoista nauttimiseen.

View this post on Instagram

Tapaninpäivä on muuten mielenkiintoinen päivä. Tänään aamulla kerkesin ratikassa plärätä Instagramia läpi. Kerkesin tehdä sen myös iltapäivästä. Silmääni pomppivat erilaiset mainokset ja julkaisut "kinkunsulatusjumpista", "takaisin ruotuun" palaamisesta, "turvotuksen poistokuureista" tai "joulukiloista eroon" pääsemisestä. Muutamia mainitakseni – ja Facea en ole vielä avannutkaan! Here we go again – tammikuu tulossa! Ennen joulua niin monesta suunnasta kehoitetaan nauttimaan joulusta ja muistamaan mikä joulussa on tärkeintä. Haluaisin joku kerta nähdä tässä asiassa jatkumon: ettei heti joulun jälkeen oltaisi muistuttamassa ihmisiä siitä, että nyt sitten pitää palata arkeen erilaisilla nesteenpoisto- ja muilla puhdistus- ym. dieeteillä. Olisi ihanaa, jos kerrankin unohdettaisiin se kuuluisa "huono omatunto" mahdollisesta liikasyömisestä eikä sitä ruokittaisi erilaisten hyvinvointitahojen toimesta. Tämä meinaan on just sitä, mikä esim. saa ryhmäliikunnassa jengin pökräilemään kesken tunnin tai lopettamaan treenin kesken, kun joulukiloja karistettaessa koitetaan vedellä pelkillä salaatinlehdillä ja puhdistusjuomilla (kyllä, ryhmäliikuntaohjaajana näen tätä JOKA vuosi aina tammikuussa). Ihan yhtä lailla arkeen paluu voi tapahtua laskeutumalla siihen ilman itsesyytöksiä tai muistutuksia turvonneesta kropasta tai tukkoisesta olosta. Miksi sen arkeen paluun pitää olla niin hemmetinmoinen kostokeikaus? Kuuluuko se tasapainoiseen suhtautumiseen liikuntaa ja syömisiä kohtaan? Tätä mä tässä vaan mietin. Ja sitä, että olet silti upea ihminen, vaikka vähän turvottaiskin. Ei sen arkeen paluun tartte olla mitään sotaan lähtemistä. #inhimillinenote #tasapaino

A post shared by COACHINGKIRA 💎 Fitness&Health (@kipatiivola) on Dec 26, 2018 at 8:17am PST

Löydät minut Instasta: @coachingkira

Miksi ennen joulua niin monesta suunnasta kehoitetaan nauttimaan joulusta ja muistamaan mikä joulussa on tärkeintä, jos se myöhemmin katsotaan rangaistavaksi teoksi ja pitää palata ruotuun?

joulukilot
Joulukilot vs. jouluilot. 🙂

Haluaisin joku kerta nähdä tässä hyvinvointiajattelussa jatkumon. Ettei heti joulun jälkeen oltaisi muistuttamassa ihmisiä siitä, että nyt sitten pitää palata arkeen erilaisilla nesteenpoisto- ja muilla puhdistus- ym. dieeteillä ikäänkuin rangaistaakseen itseään joulun rentoudesta.

Olisi ihanaa, jos kerrankin unohdettaisiin se kuuluisa ”huono omatunto” mahdollisesta liikasyömisestä eikä sitä joka hiivatin vuosi ruokittaisi erilaisten hyvinvointitahojen toimesta.

”TAMMIKUU ALKOI, HURRAA – OSTA TÄSTÄ JOULUKILOT KARISTAVA HIENODIEETTI!”

”TURVOTUSTA JOULUN JÄLKEEN? ALOITA ELÄMÄNTAPAVALMENNUKSEMME NYT JA PÄÄSE EROON JOULUKILOISTA!”

Eniten ihmetyttää miten tähän kaikkeen saadaan liitettyä elämäntapa-ajattelu? Ei elämäntapa-ajattelu rankaise. Elämäntapa-ajattelu on jatkumoa, jossa rentous sallitaan. Ei, rentous ei tarkoita samaa, kuin överiperseily tai hällä väliä -asenne: se sisältää sisäistetyn opin ja ajatuksen järkevästä itsehillinnästä pitkällä aikavälillä. Sinne siis mahtuu pari päivää satunnaista herkkusattumaa – joulupyhien lisäksi on jäljellä 360 muutakin päivää, jolloin voit tehdä suotuisia valintoja.

joulukilot
Liikuntaa ei tule harrastaa kostona tai rangaistuksena syömisestä. Liikunnan on tärkeä olla luonnollinen osa tasapainoista elämää ja hyvinvoinnin jatkumoajattelua.

Auttaako se salaatinlehdillä leikittely ja viherjuomien hörppiminen siihen tasapinoiseen ajatteluun ruokailusta ja liikunnasta?

Tämä dieetti- ja takaisin ruotuun -ajattelu joka ikinen vuoden alku meinaan on just sitä, mikä esim. saa ryhmäliikunnassa jengin pökräilemään kesken tunnin tai lopettamaan treenin kesken, kun joulukiloja karistettaessa koitetaan vedellä pelkillä salaatinlehdillä ja puhdistusjuomilla (kyllä, ryhmäliikuntaohjaajana näen tätä JOKA vuosi aina tammikuussa).

Ihan yhtä lailla arkeen paluu voi tapahtua laskeutumalla siihen ilman itsesyytöksiä tai muistutuksia turvonneesta kropasta tai tukkoisesta olosta.

Miksi sen arkeen paluun pitää olla niin hemmetinmoinen kostokeikaus?

Kuuluuko se tasapainoiseen suhtautumiseen liikuntaa ja syömisiä kohtaan?

Tätä mä tässä vaan mietin.

Ja sitä, että olet silti upea ihminen, vaikka vähän turvottaiskin.

Ei sen arkeen paluun tartte olla mitään sotaan lähtemistä.
x Kipa

#inhimillinenote

PS: Tsekkaa YouTubesta mun pikavinkki siihen, miten pudotat 5 kg helposti ja nopeasti!


5.12.2018

Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?

  • Posted By : FitFashion Kira/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Treeni, Yleinen

Kannattaako salille mennä, jos hommassa ei ole ns. punaista lankaa? jos menetkin salille vaan tekemään liikkeitä, katsomaan mitä tänään keksisi tehdä? Onko se OK vai pitääkö treenaamiseen aina liittyä tavoitteellisuus?

Aika usein huomaan, että ihmisten tulee mietittyä mikä on sopiva tai riittävä määrä liikuntaa. Lisäksi usein askarruttaa se, että tekeekö oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä, oikealla tekniikalla, oikealla intensiteetillä ja oikeat määrät.

Liikunta on saanut todella suuren roolin ihmisten ajatuksissa: kaikkien pitäisi liikkua ja tehdä sitä paljon ja tavoitteellisesti. Toisaalta on arvostettavaa, että liikkumiseen halutaan panostaa: THL:n viimeisten tilastojen perusteella yli neljännes suomalaisista (25,2%) ei liiku juuri ollenkaan.

Samaan aikaan kuitenkin on osa suomalaisia, jotka huitelee menemään jatkuvasti ja paljon. Ääripäät siis kasvavat. Tämä osittain aiheutuu siitä, että ne jotka liikkuvat liikkuvat jopa aikaisempaa enemmän. Ne jotka eivät liiku, eivät todella liiku.

tavoitteellinen kuntoilu

Jäin miettimään, että miksi näin on. Miksi kynnys harrastaa liikuntaa käy joillain todella korkeaksi ja ne jotka jo liikkuvat, paahtavat menemään entistä hurjemmin?

Lisäksi liikunta-alalla työskentelevänä pohdin paljon liikunnan tavoitteellisuutta. On heitä, joilla on selkeä tavoite liikkumiselleen ja sitten on ns. poukkoilijoita. Kumpi on parempi vai onko kumpikaan?

Pitääkö liikunnan aina olla tavoitteellista? Vai riittääkö, että liikkuu vain liikunnan ilosta tai liikkeen vuoksi?

…vai voisiko liikkumisessa yhdistyä molemmat ilman sen enempää miettimättä?

tavoitteellinen kuntoilu

Lyhyen vs. pitkän aikavälin tavoitteet

Itse väitän, että ihminen tehdessään aina jotain omaa jonkinnäköisen tavoitteen. Olit sitten liikkumatta tai treenaat hitokseen sinua ajaa jokin, vähintään sen hetkinen, tavoite. Ihmisellä on sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Ja nämä eivät välttämättä synkkaa keskenään, kun äkkisältään katsoo.

Saattaa olla, että tavoitteesi on kunnon kohotus. Kuitenkin kun lenkille, salille, käppäilemään tai vaikka soutamaan pitäisi mennä, niin toteaakin, että ei huvita. Haluatkin olla ja levätä. Tähän hetkeen kaipaakin lepoa. Tässä kohtaa lyhyen aikavälin tavoite (lepo) menee yli pitkän aikavälin tavoitteen (kunnon kohotus).

Saatat haluta pudottaa painoa, mutta koska päiväsi oli pitkä ja työntäyteinen saatatkin haluta palkita itsesi ja jäädä kotiin rentoutumaan ja syömään herkkuja. Näin lyhyen aikavälin tavoite (rentoutuminen) ohittaa pitkän aikavälin tavoitteen (painonpudotus).

Kumman tavoitteen mukaan tuli pääpiirteittäin elää?

Aivan, pitkän.

Tulisikin löytää tasapaino näiden kahden tavoiteaikavälin välillä. Kuulostella milloin olet todella levon ja rentoutumisen tarpeessa ja milloin taas puhuu ihmisen hedonistinen puoli. Pitkän aikavälin tavoitteita ei niitäkään tule jättää liian pitkälle tulevaisuuteen – tällöin alat helposti elämään ”sitku”-elämää.

tavoitteellinen kuntoilu

Pic or it didn’t happen?

Me suomalaiset olemme todella hyviä heittämään kaikki tekemämme suorittamiseksi. Sanasta tavoite on tullut jopa kireä, suorituskeskeinen sana. Monille liikkumisen aloittaminen tai sen jatkaminen on yllättävän korkean riman takana. Liikkumaan ei esimerkiksi mennä, koska aikaa olisi ”vain” 15 minuuttia – eihän se riitä. Jotain liikuntamuotoa ei tehdä, koska ”eihän siinä tule edes hiki”.

Hyvin usein liikkumattomuuden taustalla saattaa olla jokin uskomus. Uskomus esimekiksi siitä, että ihminen ei osaa, pysty tai jaksa. Tai sitten hommaa himmaakin juuri se, että liikunnan pitäisi aina olla jokin massiivinen suoritus, jonka vähintään pitää löytyä sosiaalisesta mediasta, jotta se a) varmasti tapahtui b) näkyy muille, että tässä sitä taas mennään ja näillä tehoilla, woop woop!

Ei liikunnasta tarvitse tehdä numeroa kenellekään muulle, kuin ihmiselle itselleen. Tärkeintä on, että sinä nautit ja teet juuri sellaista liikuntaa, joka tuottaa sinulle hyvän olon – joko suoraan treenin aikana tai treenin jälkeen.

Mistä tavoitteellisuudesta on kyse?

Ihmisen omien haaveiden toteuttamisesta. Elämänhallinnan ja -taitojen oppimisesta. Pystyvyyden tunteista ja kokemuksista. Psykologisista perustarpeista. Tavoite sisältää ajatuksen tulevaisuudesta (haaveet), tämän hetken (sitoutuminen) sekä menneisyyden (joka saattaa näkyä erityisesti tavoitteeseen pääsemisen sisäisinä ja ulkoisina esteinä).

Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tavoitetta. Mikä on sinulle tärkeää? Mistä asioista sinä nautit treenissäsi? Minkälainen treeni saa sinut voimaan hyvin ja miksi? Mitä asiaa haluat, että liikkumisesi palvelee?

Kyllä. Väitän, että liikkuminen on aina tavoitteellista. Meidät saa liikkeelle jokin voima, jokin asia, joka siihen hetkeen tuntuu meistä tärkeältä.

Liikkua kannattaa ihan vaan siksi, että siitä tulee hyvä olo. Salille on ok mennä ilman, että vartavasten haluat tumpun pumppiin. Omenapepun. Ampparivyötärön. Penkkimaksimin. Rään poskelle. Maitohappoa. Uupumista. No pain, no gain.

Kaikki liike on kotiin päin ja sinulla saa olla sinun omat tavoitteesi liikkumiselle. Pääasia, että pysyt aktiivisena joka päivä. Eniten usein harmittaa treeni, joka jäi tekemättä.

Voit ihan hyvin käydä salilla ilman, että sinulla aina on punainen lanka tai nousujohteisuus mielessäsi.

Olipa tavoitteesi painon pudottaminen, terveyden edistäminen, energisyyden lisääminen, kunnon kohotus tai omaan arkeesi sopivan terveellisen ja ennen kaikkea pysyvän elämäntavan löytäminen, niin muista nauttia matkasta ja pitää hauskaa. Älä tee hommasta liian vakavaa äläkä vertaa itseäsi muihin.

Pysykää aktiivisina ja nautinnollisia liikuntahetkiä kaikille!
x Kipa

KATSO MYÖS:

Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?

TILAA HYVINVOINTIVALMENNUS TÄÄLTÄ!

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: kipatiivola***

motivaatio vs. sitoutuminen
 – Terveysvalmentaja ja hyvinvointivaikuttaja Helsingistä. –


itsensä hyväksyminen
30.1.2018

Itsensä hyväksyminen | Kun liikuntani oli suorittamista

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Lemmikit, Perhe ja suhteet, Treeni, Tyyli ja kauneus, Yleinen

ITSENSÄ HYVÄKSYMINEN | MIKSI LIIKUNNASTA TULEE SUORITTAMISTA?

Multa aikoinaan kysyttiin FitFashionin snäppivuorossani sitä, että miltä tuntuu menevänä ihmisenä olla koiranpennun tulon jälkeen niin paljon kotona.

Tää oli mun mielestä sikahyvä kysymys, koska se sai itseni tutkailemaan fiiliksiäni syvemmin.

Yhteen aikaan kotona oleminen oli itselleni samaan aikaan ihanaa, mutta samalla myös todella ahdistavaa. Tämä koskee lähinnä yliopistoaikaa eli n. 19-23 ikävuosia.

Opiskelin tuolloin kauppatieteiden maisteriksi Tampereella.

Elin aikamoista suorittaja-aikaa: liikunta oli lähinnä addiktio – ei hyvällä tavalla. En antanut itselleni tulla iltaisin kotiin, ellen ollut liikunnasta todella rätti.

Miksi tein niin? Hyvä kysymys. Pelkäsin. Pelkäsin, että koko loppuilta muutoin menee syödessä. Pelkäsin, että en ollut tehnyt tarpeeksi. Pakoilin itseäni. Ruoka piti ansaita liikkumalla paljon (=liikaa).

Lihomisen pelko oli niin suuri. Menin koulusta jumpalle, jossa tuli vietettyä useampi tunti. I’m not kidding, useampi tunti.

Tietenkin tiesin, että se ei ole järkevää. Mutta siitä oli muodostunut minulle tapa elää. Jos päästäisin siitä irti minulle jäisi tyhjiö. Mitä sitten olisin? Mitä sitten tekisin?

 

Mitä sitten tekisin, jos en suorita liikuntaa? Sisäinen levottomuus oli käsin kosketeltavaa – sitä olisi voinut leikata viikatteella, niin paksua sen verho oli. 😉

 

Kaikilla liikuntaa suorittavilla on omat syynsä tekemisilleen ja liikunnalle. Minulla se oli tapa saada kontrollia elämääni, ajattelin minulla olevan parempi elämänhallinta.

 

Tosiasiassa minulla ei ollut hallintaa, vaan minähän se siinä olin ketä vietiin.

 

itsensä hyväksyminen

USKOMUKSET AJATUSTEN JA TOIMINNAN TAKANA

Meidän ihmisten toimintaa ajavat erilaiset uskomukset, jotka poikivat tietynlaista ajattelua.

Omat uskomukseni olivat pitkään nämä:

 

Uskomus 1.

Kotiin en arkena ”saanut” tulla ennen klo 21. En saanut = en antanut itselleni lupaa.

Vielä parempi, jos olin kotona klo 21.30. Silloin tunsin, että olin tehnyt tarpeeksi päivän mittaan, sillä enhän ole ollut kotona ”laiskottelemassa”.

Käytännössä siis suoritin liikuntaa, koska en halunnut olla ”laiska”. Enkä halunnut lihota. Ajattelin, että hallitsemalla liikuntaa ja liikunta-aikataulujani minulla olisi elämä hallinnassa.

Viikonloput oli tylsiä siitä, että ei ollut arkea eikä arkirytmiä. Tosiasiassa pelkäsin sitä, että ei ole paikkaa mihin mennä, koska en voinut mennä kotiin. Pelkäsin kotona sortuvani syömään.

Hallitsin siis tekemisiäni, koska halusin hallita syömisiäni.

En missään nimessä kadu kyseistä aikaa, viisastuin siitä kovin. Opin mikä ero on uskotulla, luullulla, elämänhallinnalla ja todellisella elämänhallinnalla.

Pelkäsin kohdata itseni, olla itseni kanssa.

 

Ajattelin elämäntapani jopa olevan terveellinen, sillä enhän ollut ylipainoinen. Ja kuten hyvin tiedämme, hoikkuus ei ole yhtä, kuin terveys. 😉

 

Nykyään olen oppinut päästämään kontrollintarpeesta irti. Se on vapauttavaa.

 

 

Uskomus 2.

Lauantaisin kotona ei saanut olla ennen klo 18, tai päivä ei ole ollut tehokas.

Aatella. Sitä piti täyttää viikonloppu jollain, ettei vaan tulisi oltua liian aikaisin kotona.

Nykyään voin olla vaikka päivän kotona – joskin Bosse pitää ulkoiluttaa muutamaan otteeseen. 🙂

ITSENSÄ HYVÄKSYMINEN SELLAISENA, KUIN ON

Kohdattuani ja käsiteltyäni omia uskomuksiani ja liikunta-addiktiotani haluan jakaa sanomaani kirjoituksissani täällä blogissa. Kirjoitan syystä paljon inhimillisestä otteesta ja suorittamisesta luopumisesta.

Siitä, kuinka olla itselleen armollisempi ja vähentää suorittamista: kuinka ottaa tilalle aitoa läsnäoloa ja vauhdin hiljentämistä.

Itse olin aikoinaan se, joka lähti BodyBalancen loppurentoutuksesta ennen pois, sillä mielestäni rentoutuminen oli turhaa: se oli tehotonta. Vielä vähemmän tein sellaista ”turhaa”, kuin esim. joogaa tai pilatesta. Nehän kun taas eivät olleet tehokasta (=eivät kuluttanut kaloreita).

Kerran jäin, kuin jäinkin Balancen loppurentoutukseen. Annoin rentoutukselle kerrankin mahdollisuuden, olin ilmeisesti jo jonkin verran väsynyt viisivuotiseen suorittamiseen.

Loppurentoutuksessa rupesin itkemään. Pysähtyminen ja itsensä kanssa juuri siinä hetkessä eläminen iskivät melko kovaa. Oli outoa ”kohdata itsensä” ja pysähtyä.

 

Oivalsin, että olin liikuntaa suorittamalla koko ajan juossut itseäni pakoon. En ollut hyväksynyt itseäni sellaisena, kuin olen.

 

 

 

ITSENSÄ HYVÄKSYMINEN | MILTÄ TUNTUU OLLA KOTONA NYT?

Tästä on toki jo 10 vuotta. Olen kulkenut melkoisen päänsisäisen matkan. Olen kasvanut henkisesti.

Tällä hetkellä olen todella onnellinen saadessani olla kotona. Tykkään tehdä töitä kahvilassakin, sillä joskus se vain parantaa keskittymistäni. Kotona on helpommin virikkeitä. 😉

Mutta minä, joka yhä olen menevä luonteeltani, en kuitenkaan enää suorita. Olen siinä pisteessä vihdoin, että voin olla itseni kanssa kotona. Rauhallisin mielin.

Uskallan kohdata itseni ja ajatukseni.

Uskallan kohdata erilaisia tunteitani ja pohdin uteliaana niiden taustaa. En juokse enää pakoon itseäni.

Toivoisin tätä samaa myös sinulle, mikäli löydät ajatuksistani samanlaisuuksia omiisi.

On vain tuhatmiljoona kertaa helpompaa antaa tuulen kuljettaa ja luottaa prosessiin, kuin taistella jatkuvasti vastaan.

 

itsensä hyväksyminen

ITSENSÄ HYVÄKSYMINEN | MILTÄ LIIKUNNAN VÄHENTÄMINEN ON TUNTUNUT?

Hyvältä! On ihanaa pitää välipäiviä liikunnasta. Enää sana lepo ei ole minulle peikko.

Olen aktiiviliikkuja ja teen liikuntaa työkseni. En suorita sitä entiseen malliin, vaan todella nautin siitä – teen tai olen tekemättä, kehoani kuunnellen ja kunnioittaen.

Kun Bosse tuli taloon en treenannut mitään kolmeen päivään. Ei se maailmaa kaatanut. Treenimäärät putosivat neljännekseen siitä, mitä treenaan ”normaalisti”.

Toki nyt Bossen kasvettua isoksi olen taas voinut treenata ”normaalisti”. Eriasia on, haluanko. Rehellisesti haluan kaikkein eniten viettää aikaa Bossukan kanssa.

Ja huonoa omaatuntoa en pode siitä, jos me molemmat päätetäänkin jäädä kuluttamaan sohvannurkkaa. 🙂

Ei meistä kukaan pysy samana läpi elämän: me ihmiset jokainen muututaan. Meidän kehomme muuttuu. Tarpeemme ja tavoitteemme muuttuu.

Oma tavoitteeni on nykyään ihan muuta, kuin olla itse itseni keskipisteenä. En halua hallita kehoani, haluan olla sen ystävä.

 

itsensä hyväksyminen

Bosse 7-viikkoisena. On se vaan maailman upein makkarakakkara. ❤️

 

 

itsensä hyväksyminen

Bosse nyt, 8,5-kuisena. ❤️

 

Uskalla höllätä, uskalla luottaa prosessiin. Uskalla nauttia hetkestä.
x Kipa ja Bosse

 

 

 

Lue myös:

Miten selätetään säästöliekki?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


himoliikunta
28.1.2018

Himoliikunta | Voiko treenata varastoon?

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Treeni, Yleinen

Mitä tehdä silloin, kun on kiireinen viikko eikä kerkiä treenata? Kannattaako treenata ”varastoon”?

 

Moni meistä tuppaa helposti ajattelemaan, että ”kun ensi viikolla en pääse treenaamaan, niin treenaan nyt sitten vähän enemmän”.

Kuka on huomannut itsellään tätä?

Ehkä taustalla on pelko siitä, että painoa kertyy hetkellisen treenipaussin johdosta. Tai sitten pelätään kunnon romahtavan viikossa-parissa.

…tai ehkä halutaan estää liiallisen pahan olon tuleminen mieleen eli pyrkimys hakea mielenrauhaa?

 

On hyvä muistaa se, että kun pidät treenitauon se ei automaattisesti nosta painoa. Siihen liittyy muutakin, esim. ruokailu ja se  heitätkö lekkeriksi ruokailut ja annat paukkua mitä vaan.

Entä muu aktiivisuus lomallasi? Oletko lomallasi perusaktiivinen  (hyötyliikunta) vai elätkö superpassiivisesti nolla-aktiviteetilla?

 

 

Mene ja tiedä, mutta yksi asia on varmaa: etukäteen ei kannata stressata sellaista, joka ei ole vielä tapahtunut. <3

 

himoliikunta

 

HIMOLIIKUNTA | KAIKKEA EI VOI KONTROLLOIDA

On tärkeää ymmärtää ja hyväksyä se tosiasia, että elämäntilanteet ja päivärytmit vaihtelevat. Tämä on mielestäni yksi avaintekijä.

 

Ajat ja elämäntilanteesi vaihtelevat – elämää ei voi liikaa kontrolloida.

 

Treenimäärien tai ruokien pitäminen samana päivästä ja viikosta toiseen on oikeastaan melko haastavaa, koska elämää tapahtuu. Elämä saattaa heitellä meitä erilaisilla ylläreillä tai ekstrapuuhalla juuri silloin, kun olimme aamulla pakanneet treenikassin, kiikuttaneet sen mukaan ja miettineet kerrankin jäävämme jopa saunaan treenin päätteeksi.

Jos ylläreitä ei järkkää elämä yleisesti, niin sitten se on työ-, koulu-, lemmikki-, perhe- tai muu elämä. Joku kerta kyllä- tällöin auttaa asenne ja oma suhtautumisesi asiaan: Yolo*. <3

 

*you only live once

 

Emme aina välttämättä pääse treenaamaan ”normitreeniämme” (tai syömään omia ”normiruokiamme”), joten voiko liikuntaa harrastaa varastoon?

 

himoliikunta

HIMOLIIKUNTA | MITEN ONNISTUT VARASTOIMAAN LIIKUNTAA?

Varaston treenaaminen ei oikeastaan tuo mitään muuta, kuin väsymystä. Varastointi on hyvä ajatus silloin, jos kyseessä on vaikka raha. Tai liiallinen tavaramäärä ympärillä. Tai hillo. 🙂

Rahaa voi laittaa pankkiin, tavaran kaappiin ja hillon purkkiin. Sieltä ne voidaan ottaa käyttöön heti tarvittaessa.

Liikuntaa ei.

 

Liikkua ei voi varastoon. Joten siitä ressaamisen voi unohtaa.

 

Henkisesti siitä voi olla jonkinsortin hyötyä, sillä ehkä se rauhoittaa mieltä hetkellisesti. Kuitenkaan varastoon liikuttua treeniä ei voi vapauttaa purkista seuraavalla viikolla ja vapauttaa hikeä ja kaloreita valloilleen niin halutessaan.

Toisaalta voisi tietenkin ajatella treenaavansa ennen kiireistä viikkoa normaalia enemmän ajallisesti tai tiheämpään. Ja ikäänkuin palautua treenistä sitten kiireviikolla. Tätä menetelmää ja sen takoituksenmukaisuutta on hyvä pohtia omalla kohdallasi:

 

Mikä on tavoitteesi liikkumiselle? Miksi haluat liikkua varastoon? Mitä saavutat hetkellisellä treenistä saavutetulla uupumuksella?

 

HIMOLIIKUNTA | VARASTOON TREENAAMINEN EI AUTA PAINONHALLINNASSA

Puhun nyt tässä yhteydessä paljon himoliikkujista, koska usein ilmiön taustalla on himoliikunta tai jopa treeniriippuvuus. Treeniriippuvuudessa treeni priorisoidaan kaiken muun edelle – liikkumaan on päästävä ja arki pyörii liikunnan ympärillä.

Liikunnan suorittamatta jättäminen saattaa aiheuttaa jopa huonoa omaatuntoa.

Suotta, kaverit. <3

 

 

himoliikunta

 

Varastoon treenaaminen ei auta painonhallinnassa, sillä energiankulutus ei voi jatkuvasti kasvaa. Yleisesti jo ihan siksi, että ilman riittävää lepoa treeniteho laskee mitä kauemmin kestollisesti treenaat kerralla.

Esimerkki ryhmäliikuntamaailmasta: tykitetään BodyCombatia, BodyPumpia ja spinningiä putkeen, kun ensi viikolla ei sitten pääse. Käsi sydämellä: kuinka moni jaksaa pitää tehoja yllä useamman tunnin niin, että syke, kulutus ja siten treenin tehokkuus ovat huipussaan?

Ei, painonpudotuksen kannalta ei ole lisähyötyä siitä, että painat tuhat tuntia putkeen puolivaloilla.

Treenaa mieluummin lyhyempi aika ja pitkät päällä. 😀

 

himoliikunta

HIMOLIIKUNTA | 5 HYVÄN MIELEN VINKKIÄ SINULLE 

1. On turha rääkätä itseään etukäteen kiireisen viikon alle.

Kannattaa ennemmin harkita tekevänsä joitain tietoisia valintoja ruokailupuolella.

 

2. Keho on kokonaisuus.

Mieti kokonaisrasitusta. On olemassa muutakin kehoa kuormittavaa, kuin fyysinen treeni. Myös mentaalipuoli vaikuttaa.

 

3. Ole armollinen itsellesi:

kaatuuko homma viikkoon? Tai kahteen viikkoon? Ja ennenkaikkea mieti MIKÄ siihen kaatuu? 😉

 

4. Lisäksi aina on mahdollista tehdä jotain reissulla – jos kerta jotain on ”pakko” tehdä.

Ota lenkkikengät ja käy kävelyillä, haasta joku työkavereista mukaan. Tai hyötyliiku ja kävele siirtymät. Tee pikatreeni hotellihuoneessa. Tähänkin on monia ohjelmia löydettävissä esim. YouTubista.

 

5. Ota reissut positiivisina kokemuksina: 

kerrankin lepoviikko! Mitäs jos venyttelisitkin iltaisin hotellihuoneessa, altaalla tai nurtisilla? Tai nauttisitkin vain maisemista, eläisit hetkessä? Nauttisitkin siitä, kun kierrokset saavat laskea. Lepoviikko voi tulla ihan tarpeeseen. 🙂

 

Rentoa sunnuntaita kaikille!! ❤️
x Kipa

 

Lue myös:

Milloin saa treenata flunssan jälkeen?

 

*** Seuraa minua Instassa: coachingkira_wellness***

 

*** Muu sosiaalinen media ***

Facebook: Coachingkira – Terveysblogi.fi
YouTube: Coachingkira Vlogi
Bloglovin

 

coachingkira

 – Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. –


8.10.2017

Ruoka ja liikunta | Tosikkotouhua ja pilkunviilausta

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Ruoka, Treeni, Yleinen

RUOKA JA LIIKUNTA | PILKUNVIILAUS VOI AIHEUTTAA LISÄÄ PAHAA OLOA

Tiedättekö mikä välillä ihmetyttää? Se, että meillä nykypäivän ihmisellä monella on todella kärkkäät mielipiteet ruokavalioon ja liikuntaan liittyen. Homma on tosikkotouhua. Tähän liittyy vahvasti se ilmiö, että hyvin usein vähän niinku laput silmillä ajetaan omaa asiaa ja toitotetaan, että juuri se oma näkemys on oikea.

Teksteistä, ruokakuvista tai liikuntavinkeistä halutaan löytää viat ja viihdykettä keskustelupalstoilla tarjoaakin ”etsi virhe kuvasta” -tyyppiset elementit.

Meillä on kaikki nähtävästi tosi hyvin – itseasiassa niin hyvin, että muiden jutuista digataan etsiä virheitä ja saumoja omien mielipiteiden puskemiseen. Unohtaen sen tosiasian, että minä en ole sinä, sinä et ole minä eikä kukaan ole samanlainen kuin toinen.

 

ruoka ja liikunta

 

Tutkittu viime käden tieto on asia erikseen. Tieto, joka on kaksoissokkotutkimuksilla ja ihmisillä tutkittu. Mutuilu ei ole tietoa, vaan se on ihmisen omaa kokemusta asiasta. Mutu on totta ihmiselle itselleen, mutta se ei valitettavasti tarjoa muuta. Pahimmillaan se vaan aiheuttaa lisää kärhämää tai pahaa mieltä.

Yleinen kärhämöinti taas lisää helposti yleistä pahaa oloa ja lopulta kellään ei oikein ole kivaa tai kohta kukaan ei viitsi edes kommentoida mitään.

Voitaisiinko kaikella rakkaudella unohtaa oma ego ja jopa häpeämätön, suodattamaton ja omat ajatuksensa paremmaksi asettava pilkunviilaus?

 

(Taas disclameria pukkaa: saat todellakin olla eri mieltä, kuin minä. Tässä ei ole kyse siitä, että minä olisin aina oikeassa ja muut väärässä. Sanotaan tämä nyt ennen, kuin kukaan vetää hassun hauskoja johtopäätöksiä. 😀 )

 

ruoka ja liikunta

RUOKA JA LIIKUNTA | PILKUNVIILAUS: ETSI VIRHE KUVASTA

Ajatukseni juoksee aiheen ympärillä lähinnä siksi, että mm. kommentit ihan yleisillä keskustelupalstoilla ja ryhmissä sekä myös omia tekstejäni koskien ovat välillä popparikulhon arvoisia. Kerran sain palautteen Facebookissa inboksiini, että mihin esimerkiksi perustan jonkun (en muista minkä) stoorini kortisolihormonia koskien.

Vastasin, että terveysvalmentajan koulutukseen, jossa by the way on alan huippukouluttajat kouluttamassa meitä. Heidän tietonsa perustuu viime käden tutkittuun tietoon ja vankkaan asiakastyöskentelykokemukseen.

Olen pyrkinyt omissa teksteissäni juuri siihen, että en korosta miltä minusta tuntuu. Vaan mikä on esim. asiakkailleni aidosti toimivaa, viime käden tutkittuun tietoon viitaten.

 

ruoka ja liikunta

 

Onko oikeasti meillä asiat niin hyvin? Niin hyvin, että etsimme virheitä kuvista? Vai onko ruoka ja liikunta vaan niin paljon tunteita herättävää settiä, että siitä kimpoillaan? Mikä erityisesti minua kiinnostaa on se, että miksi emme suhtaudu ruokavalioon ja liikuntaan rennosti?

 

Ei pitkäjänteisiä tuloksia tule stressaamalla, rajoittamalla, kieltämällä tai pakottamalla. Edellä mainituilla asioilla on negatiivinen tunnelataus ja sitä kautta toiminnasta katoaa ilo ja rentous. Ja tulokset.

 

Jos toiminnassa ei ole rentoutta on vaikea saada tuloksia. (Fitness sun muut vastaavat ovat asia erikseen. Tottakai siellä saadaan tuloksia, koska hommaa siivittää kasa pakotteita.)

Sanottakoon vielä, että lähdekritiikkiä on totta kai oltava. Ei kande mennä soitellen sotaan ja syödä pumpulia. Mutta en puhu siitä nyt. 🙂 Vaan konkreettisesti jengin jyräämisestä omilla vahvoilla mielipiteillään.

Mitä te olette asiasta mieltä? Miksi meillä on niin tavattoman suuri halu korostaa omia mielipiteitämme? Onko meillä asiat hyvin vai voimmeko sittenkin vaan huonosti?

 

ruoka ja liikunta

 

RUOKA JA LIIKUNTA | PILKUNVIILAUS KADOTTAA KOKONAISUUDEN: EI NÄHDÄ METSÄÄ PUILTA

Kuinka usein saakaan lukea naamakirjasta väittelyä eri terveysaiheista. Onko vegaaniruokavalio urheilijalle sovelias vai onko sekaravinto paras? Kuka on eniten oikeassa ja kuka eniten väärässä siitä, onko ok syödä maitotuotteita? Entä se peruna?

Kuinka tappavaa suolistolle gluteeni (tästäkin sanasta väännettiin aikoinaan: karsee kärhämä siitä, että joku oli kirjoittanut sanan gluteiini 😀 ) onkaan? Mikä on oikea tapa liikkua tai paras tapa syödä? Miten ravinto tulee pitkin päivää oikeaoppisesti koostaa?

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tavallaan olen samaa mieltä. Tavallaan en. Tuskan määrä riippuu nimittäin siitä, miten tietoa käytetään.

Tietoa meillä on terveysaiheista enemmän, kuin koskaan. Jopa niin paljon, että me kikkaillaan puilla ja unohdetaan metsä eli kokonaisuus.

Tiedämme, miten tulisi optimoida terveyttä: tiedämme jo, mikä on riittävä määrä unta, minkälainen hiilihydraatti tai rasva on ”hyvälaatuista”, miten kasvikset edistävät terveyttämme ja että liikunta on lääkettä jne.

Yksi asia tässä tietoviidakossa on varmaa: tieto lisää tuskaa erityisesti silloin, jos ja kun yritämme optimoida joka ikisen suupalan, joka ikisen askeleemme tai joka ikisen uniminuuttimme.

 

 

Mitä mä luulen, että haaste nimenomaan on tiedon paljous. Lisäksi se, että tietoa on saatavilla ihan hirmuisat määrät ja vielä todella nopasti. Ei tarvitse, kuin vähän Googlettaa ja tadaa! Mulla on jos minkä moisen sopan ohjeet!

Haastavinta tässä kaikessa on se, että terveyttä, hyvinvointia, ruokaa ja liikuntaa on tutkittu paljon. On tutkittu puolesta ja vastaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta on helppo löytää vahvistusta omille uskomuksilleen ja käsityksilleen – olivat ne sitten minkä tahansa asian puolesta tai sitä vastaan.

Rentous katoaa. Tilalle tulee sääntöjä, pakotteita ja rajoitteita. Hommasta tulee epämukavaa.

Ja harmi vain, että ihmisaivot ovat taipuvaisia ohjautumaan pois päin kaikesta epämukavuutta aiheuttavasta. Se on meidän eloonjäämisemme kannalta ennen muinoin ollut ehdoton edellytys.

Ja siksi nillittäminen harvoin palkitsee – ketään.

 

ruoka ja liikunta

RUOKA JA LIIKUNTA | TARVITSEEKO P*RSEELLE POTKIMISTA?

Terveyden optimoiminen on päivän sana. Mutta voiko terveyttä optimoida? Ainahan tulee jotain muuta tilalle, kun yksi haaste tai asia hoituu. Ei terveys tai hyvinvointi ole koskaan valmis.

Keskustelin kerran erään valmennettavani kanssa siitä, kuinka hän on niin onnellinen juuri nyt. Hänellä on juuri nyt niin hyvä. Hyvä siitäkin huolimatta, että hän ei ollut käynyt salilla kahteen viikkoon. Hän on onnellinen siitäkin huolimatta, että edellisenä iltana meni illalliseksi fajitaksia ja toissapäivän iltapäivänä pizzaa.

Kysyin miksi.

Hän oli hienosti pohtinut asiaa ja tiesi sanoa, että koska hän ei stressaa syömisistä tai liikkumisista. Hän on nauttinut olla itsekseen ja viettänyt aikaa poikansa kanssa.

Alkuperäisesti miksi valmennus aikoinaan aloitettiin oli siksi, että nyt pitää saada leidi kuntoon! Hän palkkasi jonkun, joka ”potkii perseelle”. Ravinto ja liikunta fiksattakoon, painoa alas ja itsekuri tilalle!

Ja missä ollaan nyt? Valmennettavallani on vapautunut olo.

Mitään ei ole rajotettu. Kaloreita ei ole laskettu. Nälkää ei ole nähty. Kertaakaan en potkinut ahterille. On opeteltu rentoutta. Se on muuten kummallisen hieno tunne vapautua mielen vankilasta. Jokseenkin osaan samaistua, täällä syy.

Miksi mun tarvitsee potkia jotakuta? <3 Sisu täytyy löytää itsestään, ei ulkopuolelta. Ja se on mun työtä: oman motivaation löytämiseen ohjaaminen – ei jengin potkiskeleminen.

 

ruoka ja liikunta

RUOKA JA LIIKUNTA | NILLITTÄMINEN EI TEE IHMISESTÄ PAREMPAA

Sääntöjen, pakotteiden, rajoitteiden ja kieltojen seuraaminen ei tee meistä parempia. Se ei takaa onnellisuutta.

Esimerkiksi edellisen asiakkaan tapauksessa: tekikö rentous hänestä huonomman? Laiskemman? Epäonnistuneemman? Ei, vaan onnellisemman. Onnellisemman, joka tuli vapauden kautta.

Hän tuntee itsensä onnellisemmaksi ilman painetta optimoida terveyttä. (Kyllä hän silti tiedostaa, ettei ylipaino ole terveellistä, liian korkea verenpaine ei ole hyväksi ja salitreeni on olennaista liikuntaa lihaksille. Siitä ei olekaan kyse. Vaan ensimmäisestä tärkeästä stepistä kohti pitkäjänteisiä tuloksia. Rentous. #inhimillinenote

Loppupeleissä hommasta tuli itseohjautuvampaa: yhtäkkiä arkiliikkuminen lisääntyi ja energiaa tuli lisää. Vapaus antaa energiaa pakko taas syö sitä. Pakko saa meidät ajattelemaan itse suoritusta liikaa. Pakko saa ajattelemaan niitä puita, ei metsää.

Niille, jotka pohtivat meneekö se aina näin. Painonhallintaa itsessään on tutkittu yllättävän vähän ja Suomessa oppimme ja opiskelumme on aiheessa vielä hitusen lapsenkengissä. Kuitenkin rentous ja sen tuoma oman ajattelutavan ja asenteen muutos on selkästi tutkittu olevan nro 1 esimerkiksi pitkäjänteisten tulosten saavuttamisessa.

Sun täytyy itse aidosti haluta terveyttä ja sitä, mitä kaikkea se sulle tuo. Sitä ei voi eikä pidä pakottaa. Homma pitää lähteä sisältä. Oivalluksesta, että mä tosissaan haluan ja tarvitsen tätä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että terveyttä tulisi sata lasissa optimoida 24/7 ja jokaisena vuoden päivänä.

On oikeasti ihan perusteltua ottaa vaikka konkreettinen miniloma sen painon, ruoan ja liikunnan kyttäilystä. Hermolepo.

Ruokavalioon mahtuu silloin tällöin eines tai epäterveellisyys. Päivään voi sisältyä leipää, perunaa, riisiä, pastaa whatever karseen maineen omaavaa hiilaria. Joskus lepo voi antaa enemmän energiaa, kuin treenaaminen. Joskus sitä valvoo enemmän ja nukkuu vähemmän. Oho.

 

ruoka ja liikunta

 

Hyvinvointimme on kokonaisuus. Sieltä ei aina voi nostaa yhtä yksittäistä tekijää, joka olisi se kaikkein kamalin. Aina ei kannata kaikkea arvottaa: oliko treeni nyt riittävän kova, kuluiko tarpeeksi kaloreita, söinhän tarpeeksi vähän tai cheatasin tarpeeksi, palkkari pitää huitaista heti koska gainsit jne.

Ja mitä virheiden etsimiseen tulee pohdi miksi niitä on muilta niin tärkeä löytää? Kertoaksesi, että itse teet paremmin? Koska jokin toimi sinulla, niin se toimii muillakin tai pitäisi toimia?

Vapauta itsesi, relaa. Kokonaisuus (= metsä) nimittäin helposti hämärtyy stressatessa ja nillittäessä.

En sano, että hanskat kandee heittää tiskiin ja ruveta välittämästä. Päin vastoin. Kehoitan alkaa välittämään. Mutta eri tavalla. Ilon ja uteliaisuuden kautta. Eikä tukahduttamalla itseään säännöillä ja kielloilla ja siten myös tukahduttamaan muita.

 

 

Mitä sä olet mieltä?

 

Hyviä viboja viikkoosi,
x Kipa

 

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

Lue myös:

Ilon kautta | Lokakuun teema: hyvä minä!

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3


2.9.2017

Kuntosali ei ole mun juttu – pitääkö sinne silti mennä?

  • Posted By : delwigdi/
  • 3 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Treeni, Yleinen

”KUNTOSALI EI OLE MUN JUTTU”

Kuulostaako tutulta ajatukselta? Face the facts: ei kuntosali ole kaikkien juttu.

Lihaskuntotreeniä olisi kuitenkin suositeltavaa olla terveyshyötyjen saavuttamiseksi 2 kertaa viikossa. Mikäli jotain tiettyä ominaisuutta halutaan salilla kehittää, niin sitä on treenattava ainakin kaksi kertaa viikossa ja mielellään nousujohteisesti.

Hyvin usein valmennusten ja luentojen aikana nousee esiin huoli siitä, että mitäs jos kuntosali ei ole mun juttu – miten silloin tulisi tai voisi treenata lihaskuntoa?

 

Joskus, tarkkaanottaen aamulenkillä 25.5.2014 tuli todistetusti itsekin tehtyä lihaskuntoa lenkin lomassa. 😀 Työkeikka Tampereella.

 

KUNTOSALI | MIKÄ ETEEN, KUN TREENI SALILLA EI KIINNOSTA?

Silloin on keksittävä sellainen tapa tehdä lihaskuntoa, joka on sinun näköistäsi ja oloistasi, sopii arkeesi ja on toteutettavissa.

 

Tavoite mielessä

Ensimmäisenä kysy itseltäsi, mikä on tavoitteesi lihaskuntoharjoittelun suhteen? Miksi treenaat lihaskuntoa?

Pohdi myös omaa asennettasi lihaskuntoharjoitteluun:

  • Miksi liikut: teetkö sitä siksi, että se on ”pakko” vai onko sinulla aito motivaatio harjoitella?
  • Miten nuorempana suhtautuduit liikuntaan?
  • Mikä sinua motivoi liikkumaan yleisesti?
  • Mikä sinulle on liikkumisessa tärkeää?

 

Tunnistamalla asennoitumisesi ja motivaatiosi liikkua ymmärrät paremmin ajatuksiasi liikunnan suhteen ja sen suhteen, miksi liikuntaa tapahtuu tai miksi ei.

 

Seuraavaksi lähde purkamaan ajatusta siitä, että millainen liikkuja olet? 

  • Liikutko yksin, ystävän kanssa vai ryhmässä?
  • Missä ympäristössä: ulkona, kotona, sisällä?
  • Millaista tukea tarvitset: tarvitsetko piiskuria ja vahtaajaa, kannustajaa, opettavaista ja opastavaa tukea vai ihan vain ajatusten pallottelua jonkun kanssa? Valitse siltä pohjalta mahdollinen asiantuntija-apu. Tee se myös asiantuntijalle selkeäksi, millaista apua häneltä odotat.
  • Oletko maltillinen ja kärsivällinen vai esimerkiksi on-off -tyyppi?

 

Tunnistamalla itsesi liikkujana opit ymmärtämään ajatuksiasi ja asennettasi liikuntaan ja lihaskuntoharjoitteluun.

 

Sopeuta harjoittelu tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja -rytmiin

Pohdi seuraavaksi elämäntilannettasi ja -rytmiäsi. On tärkeää tunnistaa nykyhetken realiteetit liikunnan suhteen:

  • Kuinka monta kertaa viikossa voit liikkua?
  • Kuinka pitkiä aikoja kerralla?
  • Mihin kaikkeen sinulla kuluu vapaa-aikaa?
  • Millainen on päiviesi luonne: hektinen ja kiireinen vai rento?
  • Mitä kaikkea liikut jo nyt, mahdollisen lihaskuntoharjoittelun lisäsi?

 

On hyvä realistisesti tunnistaa omat voimavaransa ja rahkeensa liikkua. Onko sinun mahdollista lisätä liikuntakertoja viikkoosi? Jos ei, on aivan turha stressata lisäliikunnasta.

Voitko saada liikuntaa järjestettyä lisää viikkoon? Jos ei, niin sitten on sopeutettava tavoitteesi nykytilanteeseesi.

Nyt kun tästä aiheesta puhutaan, niin haluan muistuttaa arkiaktiivisuuden merkityksestä. Tuppaamme nykypäivänä miettimään ehkä vähän liikaa liikuntaa irrallisena osana elämäämme: menemme harrastamaan liikuntaa, harrastamme sitä tai tätä. Liikkeen, liikkumisen ja liikunnan tulisi kuitenkin olla osa elämäämme: integroitu pitkin päivää tehtäväksi arkiliikkumiseksi ja -liikkeeksi.

Keskimäärin suomalainen harrastaa liikntaa 3-5 tuntia viikossa. Viikossa on 168 tuntia, joista valveilla olemme suunnilleen 115 tuntia. Jos arjessa olet superpassiivinen noiden 115 tunnin aikana, on todella tärkeää ensisijaisesti miettiä ylipäätään pieniä arjen tekoja aktiivisuuden lisäämiseksi.

Jos käyt treenaamassa jossain yhteensä 3-5 tuntia viikossa jäljelle jää 110-112. Tärkein kysymys onkin mitä tapahtuu noiden 110-112 tunnin aikana? 😉

 

 

Ymppää lihaskuntoa lenkin sekaan.

 

Pohdi millaisia määriä ja mihin kohtaan päivärytmiäsi voit lisätä lihaskuntoharjoittelua 

Aloita pienistä määristä. Koko kakkua ei tarvitse haukata kerralla. Pidä aikataulu realistisena, mutta tiedosta myös tavoitteesi. Jos tavoitteesi on lisätä lihaskuntoharjoittelua, niin muokkaa siitä itsellesi mahdollista. Ymmärrettävästi kuntosali ei ole kaikille elämäntilanteesta riippuen edes mahdollista.

 

Lisää liikuntaa päiviisi lihaskuntoharjoitteluna pieniä määriä kerrallaan. Valitse muutama liike, joita lähdet tekemään muutaman viikon ajan. Sen jälkeen lisää muutama liike lisää. Sisällytä puuhaa aina pikkuhiljaa lukkariin mukaan.

 

Jos tuntuu siltä, että ei ole mahdollista muokata aikatauluja, niin kysy itseltäsi: olenko valmis saavuttamaan tavoitteeni? Haluanko todella sitä?

Kuntosali ja siellä huhkiminen ei ole pakollista silloin, kun puhutaan terveyshyödyistä ja haluat perushyvän lihaskunnon. Toki silloin, kun lihasmassaa halutaan selkeästi kerryttää lisää ja rasvanpolttoa optimoida kuntosali on ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto.

Peruslihaskuntoa voi lisätä myös kotitreeniin, treeninä koiranulkoilutuslenkille tai omille lenkeille, ruokataukoihin tai mihin tahansa väljiin aikoihin. On joskus vain päästettävä irti ajatuksesta, että sen pitäisi olla suuri suoritus ja iso tempaus. Kun jo muutamalla liikkeellä voit edesauttaa hyvinvointiasi.

 

Pohdi tavoitteesi pohjalta myös, millä kaikilla tavoilla helpotat tavoitteesi saavuttamista: investoi tarvittaessa hyvään ulkoilutakkiin, mahdollisiin treenivälineisiin, luo liikuntatauoista rutiineja, ota kalenterista lyhyt tyhjä slotti, kilauta kaverille jne.

 

Pohdi mitä tarvitset, jotta tavoitteesi toteutuu? Mahdollista itsellesi se.

Ja muista, että pienikin askel on aina askel ja kaikki liike on kotiinpäin. Lähtökohtaisesti meitä harmittaa vain se treeni tai liikunta, jota emme koskaan tehneet. 😉

 

Liikunnan iloa kaikille,
x Kipa

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Terveys | Tee ainakin nämä kolme asiaa terveytesi hyväksi!

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3


20.4.2017

Terveyden edistäminen, osa 1: mistä koostuu fyysinen terveys

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Terveyden edistäminen on monen tekijän summa. Mitä terveys oikeastaan on ja mistä tekijöistä terveys muodostuu? Päätin purkaa tässä blogautuksessa terveyden osatekijöitä ja omia ajatuksiani niistä.

Miksi?

Oikeastaan siksi, että kirjoituksessa esiin nostetut asiat ovat aiheita, joita itseäni kiinnostaa todella paljon. Meillä on tietoa enemmän, kuin koskaan. Meillä on työkaluja huoltaa ja kehittää terveyttämme enemmän, kuin koskaan. Siltikin terveydessämme on paljon vielä edistettävää. Missä tällä hetkellä mennään? Luvassa vähän painavampaa asiaa terveydestä.

 

Aloitetaan aiheella fyysinen terveys. Terveyttä on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä, joista kahta viimeiseksi mainittua käsitellään seuraavissa osioissa.

 

 

Mitä on fyysinen terveys?

Fyysinen terveys tarkoittaa lähinnä hyvää kuntoa. Hyvä kunto koostuu sellaisista tekijöistä, kuin ruumiillinen kunto, ihmiskehon eri elimistöjen moitteeton toiminta ja kunto sekä pituuskasvu ja paino.

Joskus saatetaan ajatella, että terveyden vastakohta on sairaus. Näin ei kuitenkaan ole, sillä terveys ei tarkoita sairauden puuttumista. On lisäksi täysin mahdollista, että terveydentilamme voi vaihdella päivän aikana: aamulla herätessä tunnet voivasi hyvin ja iltapäivää vasten tunne saattaa heiketä tai kääntyä vastakkaiseen suuntaan.

Koska ihminen on ns. psyko-fyysinen olento, niin on osattava tarkastella myös kriittisesti terveyttä koskevaa viestintää: meillä ihmisillä on taipumusta nostaa aika ajoin jokin yksi tietty asia ylös ”pahana”, ”epäterveellisenä” tai ”ei-suotavana”.

Milloin syynissä ovat olleet rasvat, milloin hiilihydraatit, joskus sokeri. Tämänlainen keskustelu on toki hienoa ja parhaimmillaan lisää tietoa ja tietämystä terveellisten elintapojen pohjaksi.

Tosiasiassa asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä terveys ei ole niin yksinkertainen: on osattava arvioida terveyden toteutumista nimenomaan omassa elämäntilanteessasi ja ympäristössäsi. Se mikä toiselle tuo terveyttä ei välttämättä toiselle tarkoita samaa asiaa.

Esimerkiksi joku henkilö pystyy treenaamaan 4 kertaa viikossa, jollakin toisella arki tulee vastaan ja realistisempaa omia voimavarojaan ajatellen on treenata edes 2 kertaa viikossa – muutoin homma syö terveyttä aiheuttamalla stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Myös hiilihydraattien sietokyky on eri ihmisillä erilainen.

 

Liikunta ja fyysinen terveys: missä Suomi menee nyt?

Liikunta liitetään meillä vahvasti fyysiseen terveyteen nykypäivänä. Omalla tavallaan se on upea juttu, mikäli se motivoi yhä laajempaa ihmisjoukkoa liikunnan pariin.

Nykypäivänä yhteiskunnassa on ollut ristiriitainen kehityssuunta: yhtäällä luodaan yhä tarkemmin yhdestä paikasta toiseen meitä vieviä liikuntamekanismeja, kuten auto ja julkisen liikenteen kehittyminen ja kehittäminen. Toisaalla vaatimus lisätä terveyttä edistävää liikuntaa arkiaktiivisuuden yhä vähentyessä on kasvanut.

Mitä tämä kehityssuunta on aiheuttanut on se, että me ihmiset olemme luoneet keinotekoisempia tapoja liikkuja – ja näille keinotekoisille liikuntamuodoille on annettu valtaa ja arvotusta aivan käsittämättömän vahvalla tavalla.

On luotu tapoja, joilla liikuntaa mennään harrastamaan johonkin paikkaan. Tämä yhä aiheuttaa sen, että terveysliikunta, so. arkiliikunta, on yhä vähentynyt. Miksi arkiliikuntaa edes harrastaisi, kun jo menee jonnekin harrastamaan liikuntaa?

Toki kaikki liikkuminen on kotiinpäin, aamen. Mutta toisaalla haasteeksi tulee se, että voimmeko tosiasiassa paremmin? Onko meidän perusterveytemme nousussa, entä fyysinen kuntomme? Toisaalta onko keinotekoinen liikuntamuoto (keinotekoisella tässä siis käsitetään ei-arkiliikuntaa, kuten kuntosali, jumpat, uinti, golf, tennis, jalkapallo jne.) edistänyt kokonaishyvinvointiamme ja kuinka paljon?

Liikunta tuntuu polarisoituneen: yhtäällä ne jotka treenaa, treenaavat paljon. Toisaalla ne, jotka eivät treenaa suuria määriä koittavat pysyä perässä ja välistä jopa stressaantuvat, koska ”pitäisi treenata enemmän”.

 

Uni ja fyysinen terveys: nukumme liian vähän

Nykyään tiedetään unen merkityksestä terveyteen ja uneen tiedetään olevan terveyden kannalta erittäin perusteltua panostaa. Siltikin yli miljoona suomalaista kärsivät unettomuudesta tilapäisenä tai pitkittyneenä.  Kun vuonna 2012 suomalaiset nukkuivat arkisinkin yli 8 tuntia, tuoreen Väsykyselyn mukaan nykyään unta kertyy alle 7 tuntia yössä.

Väsykyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta herää lähes joka aamu väsyneenä. Vain 4 prosenttia nousee sängystä ylös pirteänä.

 

Missä siis vika?

 

Ravinto ja fyysinen terveys: elintapasairaudet kasvussa

Hyvä ravinto ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä. Erityisesti nykypäivänä ravinnon merkitystä terveystasolla korostetaan aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä: Suomen Diabetesliiton mukaan tyypin 2 eli aikuistyypin diabeetikoita on Suomessa tiedossa noin 300 000. Lisäksi noin 150 000 sairastaa diabetesta tietämättään.

Erittäin ajankohtaista onkin ravinnon ja fyysisen aktiivisuuden keskeinen merkitys voimakkaasti yleistyvien lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä.

 

Terveys on 40-prosenttisesti elämäntapoja. Elintavat kuten ravinto ja liikunta ovat terveyden edistämisen ja kroonisten tautien ehkäisyn kannalta avainasemassa, sillä terveellisellä ravinnolla ja riittävällä fyysisellä aktiivisuudella voidaan tehokkaasti ehkäistä monia sairauksia ja samalla lisätä toimintakykyä ja parantaa koettua terveyttä.

Ja kuten on huomattu, fyysisen aktiivisuuden – ja nimenomaan arkiaktiivisuuden – vähentyminen näkyy terveydessä: toki yleisesti elintapasairauksina, mutta myös suomalaisten lihavuutena.

Lihavuus on kansanterveydellisenä ongelmana kasvanut nopeasti parin viimeisen vuosikymmenen aikana Suomessa. Ja tähän on vaikuttanut etenkin arkiliikunnan vähentyminen. Mikä meidän Suomen Sosiaali- ja Terveysministeriötä erityisesti arkiaktiivisuuden vähenemisessä huolestuttaa on se, että vähäinen fyysinen aktiivisuus on yleistä kaikissa ikäryhmissä, ja se on lisääntymässä erityisesti lasten ja nuorten parissa.

 

 

Miksi emme aina elä terveellisesti?

Koska terveyden edistämisessä on kyse on arvoihin perustuvasta tavoitteellisesta toiminnasta, on meillä kaikilla onnistumisen avaimet oman terveytemme ja hyvinvointimme aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi.

On totta, että meille on annettu myös erilainen lähtötilanne itse kullekin tähän elämään. Terveyttä on kuitenkin myös kykyä selviytyä arjesta sairaudesta huolimatta, sillä terveys on ennen kaikkea toimintakykyä. Toki terveys on myös perusturvallisuutta, johon vaikuttavat jo mainittujen tekijöiden lisäksi koulutus, työpaikka ja ansiot.

Lisäksi geenit vaikuttavat aina jonkin verran, sillä terveydestä noin 30 % tulee perimästä. Lisäksi ympäristön ja sosiaalisten suhteiden vaikutus terveyteen on 20 % terveyshuollon vaikutuksen ollessa 10 % (Sitra).

Terveysarvo on vain yksi ihmisten monista arvoista, kun pohdimme tai tarkastelemme erilaisia käyttäytymismalleja.

Lähtökohtaisesti me ihmiset olemme hyviä aloittamaan käyttäytymään terveellisesti silloin, kun meitä kohtaa jokin kriisi, sairaus tai muu toimintakyvyn muutos. Käytännössä silloin sisäistämme terveysvalinnoissa olevan jotain perää. Motivoituneena pysyminen edellyttää, että terveistä elintavoista ja valinnoista juurtuu tapa elää.

Käytännössä terveyden edistämiseen tarvitaan liikkumattomuuden ehkäisyä eli arkiliikuntaa. Arkiliikunta lukeutuu niin sanottuun kestävyysliikuntaan: reipasta liikuntaa, jossa hengästyy lievästi ja sitä tehdään vähintään 10 minuuttia yhtäjaksoisesti. UKK-Instituutin sivulla http://www.ukkinstituutti.fi/testaaliikkumisesi/ voit käydä laskemassa  kertyykö sinulle riittävästi viikoittaista liikuntaa.

UKK-Instituutin liikuntapiirakan mukaan on hyvä harrastaa kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa. Tämän voi paloitella esimerkiksi 30 minuutiksi kerrallaan viitenä päivänä viikossa. Tai vastaavasti voi harrastaa raskasta liikuntaa vähintään 1,5 tuntia viikossa, esimerkiksi jaettuna kolmeen liikuntakertaan. Lisäksi suositellaan lihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää harjoittelua vähintään kahdesti viikossa.

Lisäksi terveyden edistämiseen tarvitaan vähemmän istumista työpaikoilla ja televisioruudun ääressä. Yllä olevasta UKK-Instituutin laskurista voit laskea myös, miten paljon istumista sinulle kertyy yhden päivän aikana.

Terveyden kannalta perusteltua on nousta seisomaan 20-30 minuutin välein noin 1,5 minuutiksi kerrallaan ja liikkua pientä käyskentelyliikuntaa. Sen jälkeen voi taas jatkaa hommia istuen. 6-8 tuntia istumista on vielä ok, kunhan se ei ole koko aikaa samassa ja epäsuotuisassa asennossa.

Ravitsemus on toki ”selkiö” silloin, kun puhutaan terveyden edistämisestä. Mutta jossain määrin selkiö on myös se, että monissa tapauksissa voimme ravitsemustamme vielä huomattavasti kehittää.

Energiaravintoaineita ovat hiilihydraatit, proteiini ja rasva. Välttämättömien ravintoaineiden saannin ja monipuolisuuden turvaamiseksi kannattaa huolehtia, että  ruokavalion perusasiat ovat kunnossa ja että kaikessa on kohtuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päivän aloittaa riittävän ravitseva aamupala, lounaalla ja illallisella noudatetaan lautasmallia ja päivään sisältyy sinun arkirytmiäsi ja –aktiivisuuttasi palveleva määrä välipaloja jaksamisesi tueksi. Kuituja on hyvä sisällyttää ruokavalioon 25-35 g per päivä.

Nautintoaineet, kuten alkoholi ja tupakka – näistä ei varmaankaan tarvitse paljoa sanoa, sillä o yksinään tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee Suomessa keskimäärin 5000-6000 ihmistä joka vuosi. Tupakan savussa on 4000 erilaista ainetta. Näistä noin 50 on syöpää aiheuttavia, esimerkkinä terva, kadmium, nitrosoamiinit ja bentsopyreeni. Jokainen polttamatta jätetty tupakka on siis kotiinpäin.

Alkoholilla ei ole tutkitusti minkään sortin terveysvaikutuksia, vaikka toisin on joskus väitetty.

 

 

Mielenterveyttä tarkastellaan seuraavassa osiossa, jossa aiheena on psyykkinen terveys.

 

Kolmannessa osiossa tarkastellaan sosiaalista terveyttä.

 

Näitä odotellessa: mitkä ovat sellaisia asioita, joista sinulla syntyi ideoita ja ajatuksia omalla kohdallasi? On hyvä huomata, että aina ei välttämättä juuri sinun kohdallasi kyse ole suoraan terveyden edistämisestä, sillä moni asia sinulla saattaa olla jo kohdillaan ja hyvä niin.

 

Pitäkäämme itsestämme huolta, hyvää viikonlopun odotusta!

<3 Kipa

 

 

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu


25.3.2017

Uni ja palautuminen – mikä on oikea määrä unta ja lepoa ja millainen uni on hyvää, jotta pysyy terveenä ja kunnossa?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Tänä päivänä palautuminen, stressin hallinta ja uni puhuttavat enemmän, kuin koskaan. Miksi?

Onko se siitä, että nykyisen elämänrytmimme on todettu uuvuttavan meitä?

Vai onko se siitä, että tiedämme miten asioita ja elämää olisi optimaalisinta suorittaa tai elää, jolloin väsymme tavoitellessamme täydellisyyttä?

Vai onko se kuitenkin siitä, että digiaikaan astumisen myötä nukumme entistä heikompaa ja pinnallisempaa sekä kestoltaan lyhyempää yöunta läträillessämme mobiililaitteita pitkälle yöhön?

Todennäköisesti homma piilee näissä kaikissa – ja paljon muussakin. Laadukas uni ja riittävä palautuminen ovat monen tekijän summa, jota on tarkasteltava aina yksilöllisesti selvittäen mm. ihmisen elämäntilanne ja -rytmi, elintavat, geeniperimä ja lapsuudessa opitut nukkumistavat, temperamentti, ravinto sekä aktiivisuus.

 

Suurimmalle osalle ihmisistä 6–9 tuntia on hyvä määrä, jolla pysyy päivän virkeänä.

 

Mikä on oikea määrä unta?

Tavallisimmin uniaika on 7–8 tuntia.

Suurimmalle osalle ihmisistä 6–9 tuntia on erihyvä. Vain viisi prosenttia pärjää alle 6 tunnilla, ja toiset viisi prosenttia tarvitsee unta yli 9 tuntia yössä.

Voidaan sanoa, että unen laatu on ollut riittävää, kun (teknisesti määriteltynä) siinä on ollut 4–5 unisykliä (kestoltaan 90-100 min) ja yksi unisykli on sisältänyt kaikkia seuraavia erilaisia vaiheita:

– kevyttä unta (torkahdus + tajuttomuus, osuus unen määrästä n. 55%)
– syvää unta (palautuminen, muistin kehitys, osuus unen määrästä 25%)
– REM-unta (vilkeuni, eli unennäkö, osuus unen määrästä 20%)

Hyvän unen merkki on mm. se, että nukahtaa puolessa tunnissa ja vaikka havahtuisi yöllä saa unta nopeasti uudelleen.

Jos on virkeä päivällä, on todennäköisesti nukkunut hyvin.

Meillä on kaikilla oma luontainen unentarpeemme.

 

Mistä unettomuus johtuu? 

Tyypillisimmät uniongelmien syyt ovat stressi, huoli, ylivirittynyt kehon tila tai positiivinen muutos.

Luontaisesti hyvin touhukkaat ihmiset saattavat kehonsa helposti ylivireystilaan, jolloin unta voi olla vaikea saada. Työstressi, taloushuolet, huoli tulevaisuudesta sekä haasteet & murheet sosiaalisissa suhteissa valvottavat helposti.

Toisaalta uniongelman voi laukaista myös positiiviset tapahtumat. Esimerkiksi vastarakastuneen ihmisen unensaanti voi heiketä: rakastuneena unentarve vähenee, koska keho on hormonimyrskyssä ja lisämunuaiset pumppaavat kehoon kortisolia.

 

Onko heräily yöllä pahasta?

On ookoo joskus heräillä yöllä: yksittäisiä huonoja öitä tulee kaikille, joten ihan pienistä ei kannata säikähtää.

Jos lamppu ei heti sammu tai yöllä herää kesken unien ei kannata panikoida: nousee vain sängystä ylös, lukee kirjaa tai katsoo telkkaria sen aikaa, että uni taas maistuu.

Mikäli unensaantiin auttaa Netflixin avaaminen, niin siitä vain: kaikille eivät hengitysharjoitukset ja meditaatio sovi.

Tärkeintä on, ettet ala stressaamaan unensaantia ja vatvomaan sitä liikaa.

Unen laatua heikentävät esimerkiksi alkoholi, liian tuhti illallinen tai iltapala, myöhäinen raskas liikunta, liian myöhään nautittu kofeiiniannos, tupakoinnista saatava nikotiinin suuri määrä (pienet määrät yleensä rentouttavat) sekä valoisa, rauhaton ja liian lämmin uniympäristö.

Olet levännyt tarpeeksi, kun herään virkeänä ja päivän aikana ei tule droppia.

 

Mistä tietää, onko levännyt tarpeeksi? 

Siitä, että aamulla herää virkeänä ja ettei iltapäivällä tule väsynotkahdusta.

Mikäli aamulla herätessäsi ensimmäinen ajatuksesi on painua takaisin punkkaan väsymyksen vuoksi, sinun on käytettävä jatkuvasti piristeitä pysyäksesi virkeänä päivisin tai olet toistuvasti päiväunien tarpeessa olet levännyt liian vähän.

”Normijaksamiseen” ei kuulu jatkuva nuupahtaminen päivän mittaan.

Mikäli vuorokausirytmisi on mennyt sekaisin tai sinulla on unihäiriöitä saattaa palautumisesi olla heikentynyt.

Lisäksi unenlaatua heikentävät esimerkiksi liiallinen jatkuva liikkuminen sekä siihen liittyvä alipalautuminen. Myös kehon käyminen kierroksilla sekä liian vähäinen hiilihydraattien nauttiminen heikentävät palautumista ja unenlaatua.

Jotta palautumiseen jäisi aikaa, liikuntaa ei tule harrastaa joka päivä. Arkiaktiivisuus ja arkiaskareet ovat asia erikseen: lepo ei tarkoita laakereilla levyttämistä, vaan ennemminkin aktiivista lepoa. Joka päivä kannattaa liikkua hyötyliikuntaa ja hyvin kevyttä liikuntaa, esimerkiksi kävelyä.

Rentoa viikonloppua, ystävät! Lepäilemisiin! 🙂
❤:Kipa

 

Tekstin kuvat: Veera Kurittu <3


16.3.2017

Jos haluaa pysyä hyvässä kunnossa, on oltava itsekäs

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Treeni, Yleinen

On ookoo olla tiettyyn pisteeseen asti itsekäs

”Myös monen kuntoilijan pitäisi olla itsekkäämpi pitääkseen huolta omasta hyvinvoinnistaan. On omasta asenteesta kiinni, miten voi.”

Ai että rakastan Pippa Laukkaa! Rakastan siinä mielessä, että hänellä on lempeä, perustellun rakastava tapa kirjoittaa asioista sellaisina, kuin ne ovat. <3

Lisäksi hän on terveellä tavalla itsekäs.

Kimmoikkeeni tähän postaukseen lähti siis Pippa Laukan kolumnikirjoituksesta aiheella ”Jos haluaa treenata ja pysyä hyvässä kunnossa, on oltava itsekäs”

 

itsekäs

Lainaan ja viittaan tässä kirjoituksessani Pippa Laukan kolumnista artikkelia, joka julkaistiin 8.3.2017 HS.fi -sivustolla.

 

Itsekäs ihminen | Onko itsekkyys aina huono asia?

Tänään lukemani Laukan teksti kolahti erityisesti siitä syystä, että puhun asiakkailleni hyvin usein samasta aiheesta. Nykypäivänä terveet elämäntavat ja erityisesti liikkuminen ovat nousseet korkeampaan arvoon, kuin mitä oman 33-vuotiselämäni aikana muistan.

Ensinnäkin niiden merkitys on kasvanut siksi, että päivärytmimme on huomattavasti hektisempi, kuin ennen, ja olemme helpommin tavoitettavissa. Emme välttämättä ”kerkiä” tekemään sellaisia liikunta- tai ruokavalintoja, kuin toivoisimme ja enenevissä vapaa-aikaa hallitsee digitalisaatio. Myös siitä syystä olemme tavoitettavissa jatkuvasti enemmän ja enemmän, koska elämme online-aikakautta.

Toisekseen istumme työssämme enemmän, kuin ennen. Tästä ei tarvitse varmaan hirveän paljon kertoa, emmeköhän tiedä, että ”istuminen tappaa”… (hymiö)

Kolmannekseen samaan aikaan ruokailumahdollisuudet ovat nousseet aivan käsittämättömälle tasolle eikä ruoanhankintaan tarvitse nähdä parhaimmillaan muutamaa mobiiliklikkausta enempää vaivaa.

Neljänneksi olemme niin hemmetin stressaantuneita kaikesta suorittamisesta ja ylipuuhastelusta, että emme edes muista tai jaksa ajatella, saatika tehdä sellaisia valintoja, mikä meille itsellemme tekee hyvää tai on hyvää.

Onhan näitä vaikka mitä.

Erityisesti mielestäni liikuntaa arvotetaan ihan eri tavalla, kuin ennen. Se on asia, jota katsotaan pakolliseksi tehdä. Jos ei liiku ja vieläpä kovaa, ei ole riittävä.

Podemme huonoa omaatuntoa siitä, jos emme saa itsestämme tarpeeksi irti (eli saa aikaiseksi liikkua ja mielellään kovaa). Kohtaan tätä itsekin miltein joka päivä: ”sä olet niin kovassa kunnossa, mut sä nyt et muuta teekään, kuin liikut. Miksen mä voi olla noin energinen, kuin sä – miksen mä saa itsestäni irti”.

 

Hei, kaverit. Liikunnan ohjaus on työni, liikun myös siksi lähtökohtaisesti aika paljon. Älä siis minuun itseäsi vertaa. <3

Ratikkakuskikaan ”ei muuta tee, kuin ajelee sporaa”. 😉

Mutta asiaan: haluaisin rohkaista meitä ihmisiä pois siitä ajatusmallista, että itsekkyys olisi aina automaattisesti negatiivinen asia. Itsekkyys on hieno asia silloin, kun sitä käytetään oikein ja oikeanlaisilla tarkoitusperillä.

Sinä saat ottaa itsellesi aikaa.

 

itsekäs

 

Haluan ennen kaikkea muistuttaa, että harrastamasi liikunnan tulee olla kivaa. Sen tulee olla mielekästä ja tuoda sinulle energiaa. Sen ei tule olla pakkopullaa – silloin et ole löytänyt omaa tapaasi liikkua ja omaa lajiasi. Liikkumisen tarkoitus ei ole olla pakko, vaan sen tulee perustua omiin valintoihisi omien tavoitteidesi pohjalta.

Liikunta parhaimmillaan on, kuin lääkettä: se auttaa moneen vaivaan. On kuitenkin hyvä huomata muutama seikka, joista ensimmäisenä se, että vain otettu lääke auttaa. Ja toisekseen liika-annostuskaan ei ole hyvästä.

 

Jos haluat olla ja pysyä kunnossa, on oltava itsekäs ja otettava itselleen aikaa

Suurimmaksi haasteeksi liikunnassa muodostuu usein kokemukset ajan puutteesta. Ruuhkavuodet ovat ymmärrettävät, sillä oikeasti silloin on aika ja uni ovat rajallisia.

Muista, että aina kaikki on kotiinpäin: pyri tekemään arjen pieniä valintoja pitkin viikkoa. Liikuntaa ei tarvitse suorittaa tai aina suoranaisesti käydä vaikka salilla liikkuakseen. (Olen tästä kirjoittanutkin aikaisemmin aiheella ”Kuntosali ei ole mun juttu – pitääkö sinne silti mennä?”.

Jos sinulla kuitenkin on tavoite pudottaa tietty määrä painoa ja vaikka juosta puolikas tai kokonainen maratoni, tavoitteellesi on otettava aikaa. Tavoitteen asettamisen jälkeen siihen sitoudutaan. Ja se taas tarkoittaa sitä, että otat tavoitteen saavuttamisen toteuttamiseen aikaa – itsekkäästi.

Luot tilaa. Aikaa ei saa meistä kukaan lisättyä, mutta järjestellä sitä voi.

Et ole silti huono ihminen tai tee muita asioita puolihuolimattomasti, vaikka otat itsellesi ja hyvinvoinnillesi aikaa. Edelleen, sinä saat olla terveellä tavalla itsekäs.

 

Jos sinä haluat voida hyvin, niin mieti seuraavia seikkoja:

  • Mitä hyvinvointi sinulle merkitsee?
  • Mitä tarvitset (tilalle), jotta voit voida hyvin?
  • Millä konkreettisilla keinoilla saavutat tavoitteesi?

 

Kun oivallat, mitä tosiasiassa haluat osaat helpommin ottaa aikaa itsellesi – vain itsellesi. Niinkuin Laukkakin tekstissään toteaa: ”Terve itsekkyys on sitä, että tunnistaa mitä tarvitsee ja osaa huolehtia omista tarpeistaan luontevasti ja häpeämättä”.

Kun olet asettanut tavoitteesi, sitoudu siihen. Sitoudu itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Pidä itsestäsi huolta. Ole itsekäs.

 

itsekäs

 

Oma aikasi on aina jostain muusta pois

Tämä vaan on fakta. Kaikkea kun ei saa. Toisaalta emme tarvitsekaan kaikkea – tarvitsemme tärkeimmät.

Mieti, mikä sinulle on tärkeää? Miten sen saavuttaminen parhaiten onnistuu?

Ole rohkean luova ja sopeutuvainen. Riko tarvittaessa normeja. Kyllä sinä voit juoksurattaat lapsellesi ostaa, vaikkei naapurustossa olisi laisinkaan sellaisia. Kyllä sinä voit parkkeerata rattaat puistoon ja tehdä penkin äärellä jumppaa.

Voit pysähtyä koiran kanssa lenkillä ja tehdä ohimennen muutaman kyykyn tai juoksuspurtin. Portaat voit vaihtaa hissiin. Voit jäädä muutamalla aikaisemmalla pysäkillä julkisesta pois. Työpaikalla voit ihan huoletta minijumppailla työpisteelläsi – ei, se ei ole noloa. 😀

Itselleni hyvinvointi tarkoittaa pitkälti sitä, että toki lepään väsyneenä. Osa omaa hyvinvointini ylläpitämistä on vahvasti liikkuminen. Kaikilla se ei ole yhtä vahva ja that’s fine! Kaikkien ei tarvitse rakastaa liikuntaa. Se on ihan luonnollista, ettei kaikesta tykkää.

Siksi itse liikunta ei voikaan olla sinun tavoitteesi, rakas ystävä.

Sinun tavoitteesi tulevat jostain ihan muusta. Asioista, joilla on sinulle merkitystä. Asioista, joita sinä todella arvostat ja arvotat korkealle.

 

Pohdi hieman nyt näitä edellä mainittuja merkityksellisiä ja arvostamiasi asioita. Sen jälkeen pohdi, millaisena nuo asiat näyttäytyvät sinulle tai tuntuvat sinusta, kun et voi hyvin. Tai kun sairastat. Tai et ole onnellinen.

 

Sen jälkeen pohdi samat asiat ja sitä, miltä kyseiset asiat näyttäytyvät sinulle tai tuntuvat sinusta, kun voit hyvin. Kun olet terve. Kun olet onnellinen.

 

Kyllä sinä saat ottaa itsellesi aikaa. Korjaan – sinun tulee ottaa itsellesi aikaa. <3

 

Mukavaa päivää,

<3 Kipa

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


27.2.2017

Onko lepäämisen ja palautumisen taito tärkein taito tulevaisuudessa?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan aiheesta. Eikä varmastikaan viimeinen. 😀

Mietin, että missä kohtaa aktiivisuutemme alkoi edetä siihen pisteeseen, että kovimmat puuhastelijat painaa yli äyräiden osan jäädessä kotisohville. Tämä on tietenkin hyvin kärjistetysti sanottu, mutta erittäin tuttu ilmiö. Lisäksi tuntuu, että liikunta on polarisoitunut: joko liikutaan liikaa (tai vääristä syistä/väärällä tavalla = liian kovaa) tai sitten sitä ei harrasteta laisinkaan.

Oletko huomannut saman?

THL:n teettämän kyselyn mukaan, jossa kartoitettiin suomalaisten työikäisten terveyskäyttäytymistä, vuonna 2014 miehistä 54 % ja naisista 60 % kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa.

Tiesitkö, että työikäisistä suomalaisista vain yksi kymmenestä harrastaa kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua edes kansallisten suositusten mukaisen määrän?

Kansallisten suositusten mukaan joka viikko tulisi olla vähintään 2,5 tuntia reipasta kävelyä, pyöräilyä tai muuta kuntoliikuntaa. Lisäksi kahteen otteeseen lihaskuntoa kehittävää liikuntaa, kuten kuntosalia.

Mielenkiintoista on, että elintason noustessa suomalaiset ovat jämähtäneet paikalleen. Lisäksi istumatyö on lisääntynyt huimasti. Runsas istuminen lisää useita elintapasairauksia ja jopa kuolemanriskiä. Kuulostaako dramaattiselta? Se on. 😀

 

6-8 tuntia istumista per päivä on vielä ok

Käyn tällä hetkellä Terveysvalmentajan koulutusta, ja viime viikonloppuna aiheena oli terveysliikunta. Siellä korostettiin, että 6-8 tuntia istumista päivässä on ok (kunhan nousee 20-30 minuutin välein istumaan 1,5 minuutiksi!) eikä vielä aiheuta istumisen aiheuttamia terveyshaittoja. Sitä ylittävä istumisen määrä päivässä ei ole ok.

 

 

Tarvitseeko nimenomaan liikuntaa lisätä, jotta elää terveellisesti?

Liikunnasta on tullut tavoiteltava arvo. Juttelen usein asiakkaani kanssa siitä, että heidän mielestään heidän tulisi liikkua enemmän. Mutta sali ei ole se oma juttu, jumpilla ei tykkää käydä ja juoksu ei innosta. Nämä ovat usein istumatyötä tekeviä henkilöitä, jotka istuvat päivittäin noin 8 tuntia.

On toki hienoa, että liikuntaa mietitään ja siihen halutaan panostaa. Haasteelliseksi sen tekee kuitenkin se, että miellämme liikunnaksi hyvin usein kaikenlaisen ”tehokkaan” treenin tai ”kovan treenin”. Muunlainen treeni ei oikein ole treeni.

Tästä haasteellisen tekee se, että liikunta mielletäessä isoksi ponnisteluksi tai suorittamiseksi saattaa jäädä tekemättä. Ei uskalleta, koska ehkä ei jaksa. Ei toisaalta huvita, koska ei innosta tykittää. Yleensä ollaan jo valmiiksi väsyneitä ja siitäpä sitten vasta morkkis tulee, kun jättää treenit välistä!

Liikuntaa on monenlaista.

On hyvä pitää mielessään, että arkiaktiivisuus on terveyden kannalta tärkeintä liikuntaa. On aivan sama (terveyshyötyjen kannalta) jos istut kuin tatti 8-9 tuntia päivässä plus kotona muutaman tunnin ja liikut päivässä yhteensä vain tunnin. Vaikka se olisi jumppa tai sali. Sillä ei saada terveyshyötyjä eikä toisaalta pudoteta painoa.

Vastaus kysymykseen tuleeko liikuntaa lisätä, jotta elää terveellisesti on kyllä. Liikuntaa on kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu kunto-, jumppa-, Crossfit-, jooga- tms. salin tai juoksupolun ulkopuolella.

Aktiivisuutta on työ- ja koulumatkat, kotiaskareet, asiointi, lasten kanssa peuhaaminen, marjojen poimiminen/sienestäminen, hissin vaihtaminen portaisiin, julkisissa seisominen jne. Ne pienet arjen teot ratkaisevat.

 

Mitäs jos liikkuu liikaa?

Liika liikkuminen ja puuhastelukaan ei ole hyvä. Kuka on kuullut käsitteestä kultainen keskitie? 😀

Liikunta ja sen lisääminen tulee aina suhteuttaa siihen, millainen on arki- ja elämänrytmisi. Mikäli olet jo valmiiksi stressaantunut ei ole tarpeen tehdä kovatempoista tai korkeasykkeistä treeniä. Hermostosi ja kehosi on jo valmiiksi hälytystilassa. Sen sijaan voi olla hyvinvoinnin kannalta perusteltua panostaa matalayskkeiseen treeniin tai liikkuvuusharjoitteluun.

Avainsanaksi nousee parasympaattinen hermosto. Kun olet stressaantunut ja virittäytyneessä tilassa sympaattinen hermostosi hallitsee – ja nyt sen kierroksia pitäisi saada alas. Tällöin kannattaa panostaa liikuntaan, joka aktivoi parasympaattista hermostoa: syvävenyttelyä, rauhallista joogaa, rentoa kävelyä luonnossa, uintia jne.

Keho tunnistaa vain stressireaktiot. Se ei tunnista onko stressireaktio positiivinen vai negatiivinen: sinä itse tiedät stressaannutko hyvällä vai hajottavalla tavalla. Keholle väliä taas on stressikuormalla ja sen määrällä palautumiseen verrattuna.

Liikkua voi liikaa etenkin silloin, kun olet jo valmiiksi stressaantunut. Erityisesti voit liikkua kehosi tilaan nähden liian kovaa treeniä. Jossain vaiheessa lisätystä, erityisesti kovatehoisesta, treenistä ei ole sinulle hyötyä – päin vastoin. Mitä tästä seuraa? Alipalautuminen. Lisää stressiä. Ja pitkäaikainen toipuminen.

Aika usein saa asiakkaiden kanssa keskustella jatkuvasta väsymyksestä, uupumisen tunteista, haluttomuudesta liikkua tai olla aktiivinen, alakuloisuudesta, riittämättömyyden tunteesta ja totaalisesta uupumuksesta.

Ei kivaa.

 

Olen samaa mieltä, kuin moni alan asiantuntija tällä hetkellä:

tulevaisuudessa ratkaisee se, kuinka hyvin osaat palautua ja löytää tasapainon kaiken työn ja vapaa-ajan välille ja lisäksi tasapainon työssä sekä vapaa-ajalla. 😉

 

Miten Sinä palaudut? 😊❤️
– Kipa


123
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020