Lihottaako stressi?
PSYKOLOGISET TEKIJÄT
Stressistä jutellessa asiakkaideni kanssa tulee hyvin usein keskusteltua siitä, kuinka stressi aiheuttaa keskivartaloon lisätavaraa. On hankala sanoa, onko nimenomaan stressi tuonut vyötäröön lisää (hormonaalinen vaikutus) vai onko taustalla psykologiset tekijät (stressin aiheuttaman syömiskäyttäytymisen muutos).
Miten sinä asian koet: aiheutuuko sinulle stressistä turvotusta tai lisäkiloja?
Käytännössä tätä voit selvittää hieman tarkastelemalla omaa tämän hetkistä elämänrytmiäsi, arjen kuvioitasi sekä syömistottumuksiasi.
Me ihmiset olemme hyvin erilaisia: stressaantuneena sinulle saattaa kertyä painoa lisää, koska saatat esimerkiksi syödä tunteisiisi siirtääksesi jotain epämiellyttävää tunnetta.
Tai sitten saatat sen kummemmin miettimättä vähentää syömistä, koska ei vaan maistu.
Joskus taas stressaavina kausina voi käydä niin, että ei ole samalla tavalla aikaa kokkailla, tehdä eväitä tai käydä syömässä. Tai aikaa oikeastaan on, kun sitä järjestää – mutta energiaa asian priorisointiin ei niinkään.
Aina ei kuitenkaan nimenomaan huvita/jaksa järjestää aikaa. Täysin ymmärrettävää, sillä ihmisenä sinun voimavarasi ovat rajalliset. #inhimillinenote
Stressaantuneena nimittäin ei aina jaksa syödä ”oikein”.
Voidaan toki myös kysyä: tarvitseeko AINA syödäkään oikein? Olen sitä mieltä, että ei. 80/20 -periaate toimii vallan mainiosti. Elämä on ja rokatessa roiskuu! <3
Stressaavina kausina saattaa käydä niin, että skippailet aterioita ja välipaloja (koska et kerkiä syödä tai et priorisoi ruokataukoja), jolloin nälkä iltaa myöten kasvaa. Ja illalla sitä sitten voisi vetäistä vaikka pienen kylällisen pikku-ukkoja (sillai suklaalla, sipsillä, leivällä ja juustolla, kekseillä ja oikeastaan ihan millä hyväskällä valeltuna). 😀
Tai jos ei pikku-ukot maistu, niin yleensä suustaan voi bongasta harkitsematta sinne sujahtaneena jotain äkkimakeaa tai suolaista/rasvaista. Tällöin energiaa saattaa hulmahtaa koneeseen melkoisesti kertalaakilla.
Mut hei: et ole yksin. Nyt on vain tärkeintä, että saat jonkin punaisen langan tähän touhuun ja voit henkisesti ja fyysisesti hyvin saaden tasattua stressin tuomia muutoksia ruokailuissasi tai elintavoissasi.
Stressaantuneena yleensä nukut huonommin. Huonounisuus taas liittyy stressihormoni kortiosolin lisääntyneeseen eritykseen. (Kortisolista lisää alla.)
Väsymys on omiaan lisäämään vettä kiukaalle, sillä aivomme haluaa serotoniinia ja sitä se saa jostain makeasta mielihyvää tuottavasta ruoasta.
Miten sinulla stressi vaikuttaa: syötkö enemmän vai vähemmän? Entä miten nukut? Millainen sinä olet tai millaista elämäsi on, iun olet stressaantunut?
Ja kuten sanottu, olemme erilaisia, joten oikeaa tai väärää vastausta ei ole.
HORMONAALISET TEKIJÄT
Kun stressitasot ovat koholla, niin keho varastoi rasvaa herkemmin.
Kortisoli on stressihormoni, joka saa kropan varastoimaan rasvaa. On hyvä huomata se, että sopiva määrä stressiä saattaa auttaa painonpudotuksessa. Liiallinen stressi sen sijaan ei.
Myöskään hetkittäiset ja lyhyet stressipätkät eivät paljoa hetkauta tässä mielessä – keho kestää yllättävnkin suuren kuormaa, kunhan se ei ole kestoltaan pitkittynyttä. Pitkittyneenä stressi alkaa olla painonkin kannalta merkitsevä. Mikä siinä kortisolissa sitten oikein on?
Kortisoli on itseasiassa elintärkeä hormoni. Sen lisäksi, että se estää verensokeriasi putoamasta liian alas se myös vapauttaa kehosi lihaksista ja rasvakudoksesta energiaa mahdollista haastetilannetta varten (taistele tai pakene -reaktio).
Kortisoli voi myös vähentää T3-kilpirauhashormonin määrää elimistössä. Sillä on siis vaikutusta kilpirauhasen toimintaan. Kilpirauhasen vaikutus elimistösi kulutukseen on jopa 40%.
Ajattelepa, kun tuon perhosen muotoisen ja noin 20 grammaa painavan rauhasen toiminta häiriintyy. 🙂
Sanottakoon vielä, että pitkittynyt stressi ei suoraan aiheuta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ennemminkin se ensin hidastaa aineenvaihduntaa. Siksi stressaavina aikoina kannattaa panostaa myös lepoon – ethän halua homman kroonistuvan. <3
Kortisolihormoni vaikuttaa myös kehon testosteronitasoihin. Vaikka testo tunnetaan mieshormonina, niin myös naisten kehossa sitä erittyy. Testosteronin vaikutus aineenvaihduntaan (eli kokonaiskulutukseen) on yleensä 5-10 % luokkaa.
Tämä on toki aika marginaalinen määrä, mutta voit kuvitella mitä tapahtuu, kun stressaantuneena ei jaksa/kerkiä liikkua, saattaa syödä jo lähtökohtaisesti vähän sinne päin, kilpirauhasella on omat bileet…ja sitten vielä testo.
Tämä touhu on aikas kokonaisvaltaista eikä yhtä tekijää juurikaan voida osoittaa sormella.
Kun kortisolia erittyy liikaa, niin tiedetään sen myös heikentävän verensokerin tasaisuutta ja lisäävän insuliiniresistenssiä. Näillä saattaa siten olla omat kätösensä sopassa ja elopainosi nousussa.
Stressaavina aikoina kannattaakin panostaa säännölliseen syömiseen, vaikka se haastavalta saattaa tuntuakin. Lisäksi nauti kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja hyvälaatuisia rasvoja.
SYÖMISEEN LIITTYY NEGATIIVISIA TUNTEITA
Osittain hommaan vaikuttaa sympaattinen hermosto. Se on meidän aktiivinen hermostomme, eli sen ollessa hallitseva saamme asioita aikaan. Stressitilassa se on helposti ylivirittynyt.
Parasympaattinen hermosto on taas rauhoittava, se saa stressitasojamme alas.
Jos haluat lukea lisää hermostosta, niin olen sivunnut aihetta kirjoituksessani Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?
Liikunta on ihanaa! <3
Mutta asiaan. 😀
Kun aivojesi sympaattinen hermosto jatkuvasti jyllää, niin sinulta katoaa voimavaroja. Uuvut. Uupuneena ei jaksa panostaa. Tämä muuten havaittiin meillä Suomessa tehdyssä Eliksiirit-tutkimuksessa (tässä tutkimuksessa ovat mukana Helsingin, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Työterveyslaitos ja VTT).
Mitä tutkimuksessa huomattiin syömiseen liittyen oli se, että kaikkein stressaantuneimmat ihmiset saattoivat harventaa syömistään, mutta kun söivät niin söivät: kerran aloitettuaan syömistä on vaikea lopettaa.
Oletko itse huomannut samaa?
Mitä tutkimuksessa myös huomattiin oli se, että tunnesyöminen lisääntyi. Alakuloinen olo, riittämättömyyden tunne tai väsyminen aiheuttaa stressaantuneilla helposti ylensyömistä. Syöminen erityisesti liitettiin kielteisiin tunteisiin.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että:
Stressaantuneella ihmisellä vähenee salliva asenne syömiseen. Kuvaan astuu kieltoja, rajoituksia ja sääntöjä tai pysyttelemistä tietyissä ruoissa.
Kuulostaako tutulta? Saatat joo ”sallia” itsellesi jotain hyvää, koska olet väsynyt ja kaipaat piristystä. Oikeastaan sana ”sallia” sisältää jo negaation, rajoituksen ja kiellon. Olet siis jo lähtökohtaisesti ajatellut jonkun hyväskän syömisen olevan huono juttu, koska sille pitäisi olla jokin erityinen ”lupa”.
KUN KOITAMME HALLITA SYÖMISTÄ
Minusta tässä piilee homman ydin. Hallinnassa. Kontrollissa.
Ja believe me, tiedän mistä puhun. Kontrolloin itse omaa syömistäni nuorempana, jopa liikaa. (Minun tarinastani lisää täällä.)
Syömisen hallinnan vaikeus on mielestäni juuri siinä, että yritämme hallita syömistä. Keskitämme energiamme väärään asiaan. Ennemminkin tulisi puhua tunteiden hallinnasta.
Syöminen on monelle usein reaktio johonkin tunneperustaiseen seikkaan.
Syömisellä on tänä päivänä aivan erilainen merkitys, kuin esimerkiksi silloin, kun ruokaa oli hyvin niukasti saatavilla ja se oli itse metsästettävä ja kerättävä. Näinä aikoina syöminen oli suoranainen primitiivireaktio nälkään ja eloonjäämisen turvaamiseen.
Tänä päivänä se on moniulotteisempaa, sillä tiedon ja teollisen taidon karttuessa ruoasta ja ruokailusta on tehty järjettömän iso numero. Jostain niin yksinkertaisesta asiasta ollaan saatu käsittämättömän monimutkainen.
Suurin syy tähän lienee valtaisasti kehittynyt terveydentilan optimointi.
Olemme paljon tietoisempia allergioista ja yliherkkyyksistä, gluteenin seurauksista suolistonukkaan, stressin vaikutuksista suolistoon, makeutusaineista, lisäaineista, syöpää aiheuttavista tekijöistä, unenlaadun vaikutuksesta koko ruoansulatusjärjestelmään, lihaskasvun ja rasvanpolton optimoinnista ja meille on muodostunut käsitys ”oikeasta” ja ”väärästä” syömisestä.
Hei. Ei ole oikeaa tai väärää syömistä.
Vaikka meillä on tietoa enemmän, kuin koskaan niin kykymme selvitä ja suoriutua ravitsemuksesta on heikentynyt. Komppaatteko?
Ei me tiedetä enää, miten sitä pitäisi syödä. Tai siis tiedetään, muttei tiedetä miten tehdä käytännössä.
Toki syömiseen liittyy paljon hyviä fiiliksiä ja sen ympärille rakennetaan juhlia ja get togehtereitä ystävien kanssa. Kuitenkin samalla siihen liittyy paljon negatiivisia tunteita: pelkoa, häpeää, noloutta, epävarmuutta ja jopa inhoa.
Miksi on näin?
Onkin tärkeää miettiä asiaa omalta kantiltasi: mitä stressi tuo sinulle? Mitä sinä siitä saat? Vastaako se niitä asioita, joita haluat elämältäsi tai elämääsi?
Jos kyllä, niin hyvä. Jos ei, niin mitä ja miten sinun pitää muuttaa?
Voit jopa kysyä itseltäsi jos mikään ei muutu, niin mistä pidät kiinni? Osaatko antaa itsellesi luvan vaan olla?
Voi siis olla, että stressi lihottaa. Todennäköisesti niin tekeekin.
Mutta muista olla itsellesi myös inhimillinen ja unohda rajoitukset, kiellot ja ei-eit.
Syöminen on nimittäin myös mahdollisuus saada tilalle jotain positiivista:
terveyttä, hyvinvointia, parempaa unenlaatua, treenituloksia, energiaa ja päivittäistä jaksamista ja kepeämpää mieltä.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille,
x Kipa
LUE MYÖS:
Kasvissyöjä ja vegaani | Parhaimmat proteiininlähteet
*** Seuraa minua ***
Facebook – YouTube – Bloglovin
*** Instagram: Coachingkira_wellness ***
<3
Viimeisimmät kommentit