13.4.2018

5 helppoa ja terveellistä välipalavinkkiä

”Hedelmä ei sovi välipalaksi, koska siinä on sokeria.”
Näin on joku PT ohjeistanut kerran asiakastani.
Musta-valko -ajattelu johtaa  valitettavan usein siihen,
että lopulta välipala jää helposti syömättä.

 

EI HEDELMÄÄ VÄLIPALAKSI?

Suurimmaksi osaksi valmennettavien kanssa keskustelu ravinnosta pyörii jonnin verran ateriarytmien ympärillä. Huomaan selkeästi erilaista koulukuntaa välipalamaailmassa: jotkut valmentajat vannovat maitorahkan nimeen. Sitä pitää välipalan olla, jolloin maitorahkaa tungetaan asiakkaan ruokarunkoon useampi purkki päivässä. Joku taas karsastaa maitotuotteita ja on sitä mieltä, että ne turvottavat.

Sitten ovat sokerihaterit. He, joiden mielestä sokeri on saatanasta ja hedelmiä ei saisi syödä välipalalla hedelmän sokeripitoisuuden vuoksi.

Sitten on meikäläisiä. Niitä, jotka hermostuvat musta-valko -ajattelusta. Tätä saa ja tota ei. Mun mielestä ihan kuten lääkärillä käydessä hoidetaan itse sairautta tai vaivaa, niin myös valmennuksissa pitää valmentaa oikeaa asiaa. Tällä tarkoitan sitä, että on turha lähteä hifistelemään välipaloilla tai ruoan ravintosisällöllä, jos haasteena on epäsäännöllinen ruokailurytmi.

 

On turha yrittää täydellistää ruokavalion ravintosisältöä silloin, kun
päähaaste on epäsäännöllinen ruokailurytmi.

 

Jos haasteesi on välipalojen skippaaminen, niin ensimmäiseksi on olennaista korjata rytmi. Ei miettiä sitä, voiko hedelmää syödä sen sokerin vuoksi.

 

Tärkeintä on saada perusasiat rutiineiksi. Vasta sen jälkeen voidaan hifistellä.

 

Toistot ja toistaminen ovat ratkaisevat tekijät. Ilman toistuvuutta ei synny rutiinia ja ilman rutiinia ei muodostu tapaa.

 

5 VÄLIPALAVINKKIÄ

Muutama välipalavinkki niin omista eväistäni, kuin valmennettavilleni annetuista eväsidiksistä. Uskokaa tai älkää, mutta joskus on tullut ohjeistettua myös, että välipala voi olla vaikka suklaapatukka: kunhan se itse välipala ja siihen liittyvä toiminta löytyy sieltä päivästä (otan tauon -> haen tai valmistan välipalan -> syön = JEE!).

 

 1. Hedelmät

Kyllä. Hedelmiä saa löytyä välipaloilta, miksi ei saisi? Ai niin, sokeri! Hedelmien sokeri ei kuitenkaan ole lisättyä sokeria. Ja aina voit tuudittautua sillä, että hedelmistä saat myös paljon hyötyä: vitamiineja, kivennäisaineita, kuituja, suutuntumaa…Suutuntuma on tärkeä ja pureskelu on nälkä-kylläisyys -signaalin kannalta tärkeä.

Lisäksi hedelmä on helppo ja nopea. Voit hommata työpaikalle, kotiin tai ottaa reppuun joskus mukaan myös hedelmäsoseen, kuten Piltin tai Bonan. Ei lisättyä sokeria. 😉

Käsi sydämellä: kuka uskoo oikeasti, että ylipaino todella on yksinään hedelmien sokerin syytä?

 

terveelliset välipalat

Itselläni työevääksi kuuluu miltein aina hedelmä. <3

 

 

 2. Maitorahka sokeroimattomalla myslillä, pähkinöillä ja viinirypäleillä

Tällainen välipala löytyy itseltäni lähimenneisyydestä. Toimii hienosti ja jokseenkin makuyhdistelmänä toimi. Kuten tiedämme, pähkinöissä on hyvälaatuista rasvaa, vitamiineja ja kuitua.

Sokeroimaton mysli toimii kivana pikkulisänä cashew’den ja viinirypäleiden viekkuun.

 

terveelliset välipalat

 

 

 3. Maissikakut leikkeleillä ja miniluumutomaateilla tai avokadolla

Mä olen toivottoman laiska kokki. En aina halua vääntää mitään sen kummempaa ja tykkään tosi simppelistä. Tästä syystä oma lempparini ovat miniluumutomaatit sekä maissikakut. Maissikakkujen päälle olen laittanut Kevyt Lauantaimakkaraa ja Polarin 9% tuorejuustoa. Maissikakuista lemppareitani ovat Friggsin ohuet Chiasiemen & Merisuola -maissikakut.

Mun mielestä makuyhdistelmä vaan toimii. 🙂

Jos leikkeleet eivät ole sun juttusi tai et syö lihaa, niin kokeile maissikakun päälle avokadoa tai juustoa & paprikaa.

 

terveelliset välipalat

 

 

3. Raejuusto marjoilla ja siemenillä

Olen tietty siinä onnellisessa asemassa, ettei maitotuotteet juurikaan turvota tai aiheuta iho-ongelmia. Voin siis aika huoletta syödä niitä ja höystää raejuustoni esim. mustikoilla, vadelmilla ja/tai mansikoilla. Toki raikkarin tilalla voit syödä esim. YOSA-kauravälipalan tai soijajogurtin.

Tykkään höystää pähkinöiden lisäksi siemenillä, joista kurpitsansiemet ovat lemppareitani.

 

4. Keitetyt kananmunat

Helppo eväs ottaa mukaan. Kiireisen ihmisen kikka on keittää kananmunat illalla valmiiksi ja pakata pari aamulla mukaan. Kananmunia voi syödä huoletta eikä niiden syömisen ole tutkittu korreloivan korkean kolesterolin kanssa, erityisesti mikäli sinulla ei ole kolesterolin kanssa haasteita.

Tähän kylkeen joku hedelmä, pari porkkanaa, leipäsiivu tai maissikakku, niin avot!

 

5. Kasviksia ja kanaa tai jokun muu proteiinin lähde

Välipala voi yhtä lailla koostua myös valmistetuista kasviksista ja proteiininlähteestä. Jos kuulut laiskoihin kokkeihin, kuten minä suosi salaattibaareja tai valmistiskejä. Hommaa kotiin, työpaikalle tai eväsrasiaan valmiiksi valmistettuja uunijuureksia ja kylkeen vaikka broiskua. Jos kananrintaa ei ole saatavilla tuunaa leikkeleillä. Jos liha ei ole juttusi, niin tuunaa seitanilla.

Alla oleva annos oli taannoin itseasiassa aamupalani, mutta toimii ihan yhtä lailla välipalana.

Ja ps. Kyllä, perunaa voi syödä lihomatta. 😉

 

mitä syöt

Taannoinen aamupalani, mutta toimii myös välipalana. Isompana annoksena lounaana.

 

Toivottavasti näistä saa jonkin sortin konkreettista vinkkiä siihen, mikä voisi olla seuraava välipalasi – joko näistä jokin suoraan tai tuunattuna omaan suuhun sopivaksi. 🙂

 

Aurinkoa!

x Kipa

 

 

LUE MYÖS:

Hifistely – Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3

12.4.2018

Tee ainakin nämä kolme asiaa terveytesi hyväksi

Missä se näkyy, että ihminen, minä tai sinä, on terve?
Mitä sinulle tarkoittaa olla terve?
Mitä saat elämääsi, kun olet terve?

 

Minun määritelmäni ja merkitykseni terveydelle saattaa hyvinkin poiketa sinun määritelmästäsi. Elämmehän eri elämiä, tulemme eri lähtökohdista ja meillä on erilainen meitä muokkaava historiamme.

 

terveys

 

Terveys merkitsee minulle mm. seuraavia asioita:

  • mahdollisuutta ja halua nauttia elämästä
  • sairauksien poissaoloa, fyysistä vastustuskykyä
  • läsnäoloa, kohtaamisia ja hymyä, psyykkistä vastustuskykyä
  • hauskanpitoa, elämäniloa, energiaa
  • lapsenmielisyyttä ja lapsenmielistä uteliaisuutta: jaksan kiinnostua asioista spontaanisti
  • mahdollisuutta ja halua liikkua ja liikehtiä
  • omatoimisuutta, uskomista itseensä ja kykyihinsä, itseensä luottamista
  • itsestään huolehtimista ja itsestään välittämistä
  • monipuolista ruokavaliota
  • laadukasta ja levollista yöunta
  • elämänhallintaa

 

Nämä tulivat ensimmäisinä mieleeni. Itseasiassa melkoinen lista. Tämä voi olla yksi syy, miksi terveys on jatkuvia valintoja: terveyttä ei ole vain yksi yksittäinen tekijä tai valinta. On oltava jatkuvasti alerttina ja tietoinen valinnoistaan – samalla kuitenkaan olematta liian nipo tai menettämättä yleistä rentoutta.

Olisi kiva, jos olisi tehnyt listauksen noin 10 tai 20 vuotta sitten. Miltä listaus näytti? Osaisinko edes listata noin montaa asiaa vai miettisinkö vain kokonaan muita asioita? Käsitys terveydestä varmasti vaihtelee elämäntilanteiden myötä.

Kuka muu on joskus listannut, mitä terveys sinulle tarkoittaa? Tuliko pitkä vai pätkä lista? 🙂

 

terveys

 

KOLME TÄRKEINTÄ TERVEYSTEKOA

Jos pitäisi sanoa kolme asiaa, jotka olisivat mielestäni tärkeimmät terveysteot, mitä listaisin?

 

Tää on muuten hyvä kysymys, arvaatteko miksi? Valmennukseeni (”Hyvinvointivalmennus”) tulee hyvin usein ihmisiä, jotka esim. tulevat katsomaan mikä homman nimi on, koska työnantaja tarjoaa mahdollisuuden työhyvinvointivalmennukseen. Toisaalta kun monelta kysyy, että mihin asiaan he haluavat valmennusta he vastaavat, ettei oikein tiedä.

Tästä syystä oikeastaan lähtisin purkamaan hommaa siitä, että mihin kolmeen terveysasiaan juuri sinä kaipaat kohdallasi muutosta?

Tästä se homma parhaimmillaan lähtee purkautumaan.

 

Jos et tiedä, mihin haluat muutosta et voi muuttaa sitä.

 

terveys

 

Koska onhan se vähän hassua ohjeistaa sinua aikaisemmin nukkumaan, jos jo menet omat arkijaksamisesi turvataksesi tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja nukut riittävät yöunet. 🙂

Seuraavat ”top-3” eivät siis ole kiveenhakattuja suureita. Ne ovat mielestäni ainakin sellaiset kolme asiaa, jotka ovat todellinen terveysteko sinulle itsellesi. Jos jokin/kaikki niistä on sinulla jo kunnossa, niin tämä toimii silloin oivallisena tarkistuslistana: voit taputella itseäsi olkapäälle ja sanoa, ”hyvin mä vedän”. 🙂

 

terveys

1. Aktiivinen elämänasenne

Liike ja liikunta tulisi näkyä aktiivisesti asenteessamme pitkin päivää: tauotat työtäsi tai opiskeluitasi, vaihdat tylskenelyasentoa, käytät oikeasti portaita hissin sijaan, kuljet välimatkoja omilla lihaksillasi kävellen, juosten, pyöräille, teet kauppamatkoja hyötyliikkuen jne. Aktiivista elämänasennetta ei ole vain harrastaa jotakin liikuntaa.

Tottakai kaikki liike ja liikunta on himaan päin. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos istut päivästäsi 8-10 tuntia ja siihen päälle kuljet matkasi autolla/julkisilla, niin yksi tunti liikuntaa ei riitä kumoamaan passiivisen elämäntavan tuomia terveysriskejä: saavutettavat terveyshyödyt jäävät pienemmiksi, kuin pitkin päivää tapahtuvalla arkiaktiivisuudella.

 

Omaksu siis aktiivisuus osaksi elämääsi, ei siitä irrallisena tekijänä. Sinä olet liikettä. 

 

terveys

2. Nuku riittävästi

Ei tästäkään pääse yli eikä ympäri: uni se vaan on elämän perusedellytys. Ihminen kuolee täydelliseen unettomuuteen kahdessa viikossa. Uni vaikuttaa olennaisesti meidän pitkäkestoiseen muistiin. Jos muistimme otetaan meiltä pois meiltä lähtee aika paljon asioita, ihan jo liikemuisti muun muassa.

Ilman muistia et tietäisi kuka tai mikä olet tai mitä sinun pitää tehdä. Ei olisi identiteettiä, elämänhistoriaasi, puhetta…kaikkea olisi vaikeaa toteuttaa tai ymmärtää. Jo kaupasta kotiin kävely vaatii muistia.

Kaikki älyllinen toiminta perustuu muistiin.

Aikuinen ihminen tarvitsee 6-9 tuntia unta. Kunnioita väsymystä: mene nukkumaan illalla silloin, kun sinua väsyttää. Vältä roikkumasta kännykällä, telkkarisarjassa tai jossain ”en malta lopettaa tätä” -puuhastelussa.

 

Priorisoi omaa jaksamistasi, sillä hyvä uni on terveytesi perusta.

 

terveys

3. Positiivinen elämänasenne

Kaikki ei aina ole hyvää, mutta kaikesta voi aina löytää jotain hyvää. Ja ei. Positiivinen elämänasenne ei tarkoita sitä, että kaiken negiksen olemassaolo kielletään. Molempia tarvitaan.

 

On kuitenkin ihan eri asia nähdä asioissa hyvät puolet, kuin keskittyä huonoihin.

 

Hymy on asuste, joka pukee ketä tahansa. Ja kyllä: on totta, että olemme erilaisia. Toisella on sisäänrakennettuna enemmän hyvää vibaa, kuin toisessa. Kaikissa meissä kuitenkin on vibaa ja voimme valita tunteemme.

Sinun ei siis tarvitse olla sellaista, mitä et ole – nyt ei puhuta tekopirteydestä.

Hymylihasten harjoitteleminen aktivoi aivoja luoden onnellisuuden tunteita. Mikä tavoite sinulla tässä elämässä onkaan, niin teetkö matkaa sinne mieluummin huonontuulisena vai onnellisena?

 

Etsi syitä pysyä positiivisena. Ei se tee sinusta tekopirteää ihmistä. Se tekee sinusta ihmisen, joka keskittyy positiiviseen.

 

terveys

 

 

Hymyä ja liikunnan iloa loppuviikkoonne,
x Kipa

 

Kuvat: Veera Kurittu
Paikka: Esport Bristol
Tunti: Les Mills BodyAttack/Polar Club

 

 

LUE MYÖS:

Toisen ihmisen arvostelu voi satuttaa.

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3

11.4.2018

Toisen ihmisen arvostelu voi satuttaa.


Joskus sitä on havahtunut siihen, ettei kaikki valmentajat vaan jaa samaa ajatusmaailmaa toisten ihmisten kohtaamisesta.

 

Minusta on julmaa, että joku ihminen on joskus joutunut valmennuksessa kokemaan sellaista, että häntä ei kuunnella. Että hänen tunteitaan vähätellään tai hänen yritystään ei arvosteta.

Minusta ei ole ok, että ihminen käytyään hyvinvointi-, treeni- tai vastaavan valmentajan luona itkee. Hän itkee sitä, kuinka pettynyt hän on itseensä, kuinka huonoksi hän tuntee itsensä ja itkee sitä, kuinka hänen odotukset paremmasta olotilasta on täysin lytätty. Joku valmentaja voi oikeasti valmentaa toista ihmistä antamatta kertaakaan positiivista tai kannustavaa palautetta ja kiitosta tai vaatimalla aina vain enemmän kertomalla, että kyseinen ihminen ei ole tehnyt tarpeeksi.

Mikä siinä on niin vaikeeta unohtaa oma paremmuutensa? Olla astumatta toisen ihmisen yläpuolelle ja ottamalla toinen ihminen vastaan vain sellaisena, kuin hän on? Ilman odotuksia, arvostelua tai arvottamista?

Yhden ihmisen kanssa me kerran itkettiin molemmat. Hän sitä, että kaikki hänen toiveensa terveemmästä ja hyvinvoivasta minästä olivat kerran valmennuksessa murtuneet ja minä sitä, kuinka joku ihminen voi olla toiselle niin julma. 😀

 

 

TOISEN IHMISEN KOHTAAMINEN SELLAISENA, KUIN HÄN ON

Tässä maailmassa meistä kukaan ei ole toistaan parempi. Eikä huonompi. On niin helppoa kyseenalaistaa muita ihmisiä, kuten tuon asiakkaani kohdalla. Häntä oli suoraan syytetty, että ”et vain tee tarpeeksi”, ”et ole yrittänyt riittävästi”.

Kyseisen ihmisen kohdalla oli vain oletettu, että hän ei tee tarpeeksi. Hän oli valmentajan mielestä laiska. Juteltuani asiakkaan kanssa kävi ilmi, että hän on kaukana laiskasta: hän on ylisuorittaja. Hän on ihminen, joka vaatii itseltään paljon.

Kun ylisuorittajalle sanotaan, että et tee tarpeeksi hän tekee lisää. Ja lisää. Hän alkaa tehdä asioita ulkoisista syistä, vain jotta olisi riittävä. Hän unohtaa sen, miksi hän lähti tekemään jotain alunperin: sisäiset motivaatiotekijät hämärtyvät ja unohtuvat.

Ja hän väsyy. Lopulta hän ei enää tee sitä, mihin alussa alunperin lähti: vahvistamaan ja parantamaan omaa hyvinvointiaan.

 

Vahinko, jota saatamme aiheuttaa puhumalla ihmisistä ilman, että tutustumme heihin
ensin saattaa olla suurikin.

 

Tämä tarkoittaa myös niitä tilanteita,  jolloin tunnemme heidät, emmekä kuuntele heitä. Oli kyseessä sitten valmennussuhde, ystävyys- tai vaikka parisuhde.

 

arvostelu

Asiat voi nähdä hyvin eri tavalla. 😀

 

Toisen ihmisen kuuntelematta ja kuulematta jättäminen voi vaikuttaa häneen hyvinkin voimakkaasti.

 

Ei minun totuuteni ole sama, kuin sinun. Sinun tuntemuksesi ovat eri, kuin minun. Asiat eivät vaikuta minuun samalla tavoin kuin ne vaikuttavat sinuun ja toisin päin. Emme tiedä, mitä muut ovat elämässään kokeneet. Emme voi tietää, mikä on tehnyt toisen ihmisen sellaiseksi, kuin hän on tai sitä,  kuinka paljon häneen saattaa sattua tulla arvostelluksi.

 

Meidän täytyy hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he todella ovat, koska terveiden ihmissuhteiden perusta on toisen ihmisen kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus. Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

 

Toisen ihmisen arvosteleminen ja tuomitseminen on sama, kuin olla ymmärtämättä
miksi kyseinen ihminen on juuri sellainen kuin on.

 

Tiedättekö, kun usein vanhemmat sanovat lapsestaan, että hän on erityinen. Kyllä, sinä olet erityinen, ei vanhempasi olleet väärässä.

 

Sinä olet erityinen johtuen sinun erityisestä tavastasi nähdä maailma ja elää siinä.

 

arvostelu

Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

 

 

Kun me kohtaamme arvostelua tunnemme olomme väärin ymmärretyiksi. Saatamme lannistua tai lamaantua. Toisinaan meidän itsetuntomme kärsii. Me ihmiset tarvitsemme sitä, että meistä ajatellaan myönteisesti ja että meistä välitetään. Me tarvitsemme sitä, että meidät hyväksytään.

 

Strong people don’t put others down. They lift them up.

 

Ole siis se henkilö, joka ottaa vastaan tulevan ihmisen vastaan sellaisena, kuin hän on. Vaikka sinussa heräisi minkälaisia tunteita, pyri vain kohtaamaan toinen ihminen ihmisenä. Arvottamatta tai odottamatta mitään.

 

Ihanaa päivää, ystävät!
x Kipa

 

 

Lue myös:
Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3

9.4.2018

Selätä säästöliekki näillä ohjeilla

Toiveaihe!

Säästöliekki puhuttaa usein. Aihetta on puitu varmasti monet kerrat. Toivon blogitekstini tuovan
kuitenkin hieman lihaa luiden ympärille ja lisäävän ymmärrystä säästöliekki-ilmiöstä.

 

MIKSI SÄÄSTÖLIEKKI SYNTYY?

 

Syy 1: olet pudottanut painoa ja lepoenergiankulutuksesi on pienentynyt

Ajatellaan, että olet pudottanut viisi tai 10 kiloa. Painat siis sen verran vähemmän: kulutat täten levossa ja liikkuessasi vähemmän. Vaikutuksensa on myös sillä, että osa painonpudotuksesta on rasvan ohella lihasta.

 

On tutkittu, että jos ihminen pudottaa 10 kiloa, niin energiankulkutus laskee 350-400 kcal.

 

Esimerkiksi lepoenergiankulutus vähenee yleensä 5-12%.

Kyse ei ole siitä, etteikö säästöliekillä voisi laihtua. Itseasiassa voi, mutta se on toivottoman hidasta. Mitä enemmän lepoenergiankulutus laskee, sitä hitaammin ihminen laihtuu.

 

Syy 2: syöt (liian) vähäkalorisesti, jolloin kehosi säästelee

Keho on fiksu. Siihen on sisäänrakennettu selvitymismekanismi. Vähäkalorisella dieetillä keho alkaa säästellä energiankulutuksessa. Kun syöt niukasti energiaa, niin energiankulutuksesi vähenee kaikilla näillä osa-alueilla:

  • Lepoenergiankulutus: mitä kulutat levossa
  • Ruokakulutus: syömäsi ruoan aiheuttama energiankulutus
  • Liikehdintä: ei varsinainen liikunta, vaan kaikki liikehdintä, mitä kehollasi teet
  • Työ ja vapaa-aika: olet todennäköisesti myös arjessasi vähän inaktiivisempi
  • Liikunta: kevyempi keho yleensä kuluttaa vähemmän

 

Kun syöt liian niukasti, niin spontaani liikehdintä vähenee. Säästöliekissä keho sopeuttaa lämmöntuotantoaan, jolloin automaattisesti usein esim. arkinen liikkuminen ja aktiivisuus vähenee. Tulet rauhallisemmaksi. Myös kroppasi elintoiminnot hidastuvat, esim. syke laskee tai sinua viluttaa herkemmin.

Saattaa myös käydä niin, että liikut paikasta toiseen mieluummin julkisilla, kuin pyörällä tai väsyneenä valitset hissin portaiden sijaan – koska ei vaan huvita tai väsyttää.

Lisäksi suoliston toiminta hidastuu ja se voi aiheuttaa ummetusta. Liian niukka energiansaanti vie olon vetämättömäksi eli heikentää suorituskykyäsi niin arjessa kuin treeneissäkin.

 

 

säästöliekki

 

Miksi sitten joku toinen ihminen voi laihtua samalla kikalla nopeammin, kuin vaikka sinä? Koska olemme yksilöitä ja yksilölliset erot voivat olla suuriakin. Face the facts: kyllähän se turhauttaa, jossei nallekarkit jakaannu tasan! :O

 

 

SÄÄSTÖLIEKKI KANNATTAA SELÄTTÄÄ, KOSKA:

  • Kun saat niskalenkin säästöliekistä, niin saat arjessa aktiivisemman kehon ja mielen.
  • Energiatasoiltaan tasapainoisempi keho jaksaa myös treenin, jolloin treenisi on kehittävämpää.
  • Säästöliekin selättäminen helpottaa rasvanpolttoa.

 

 

säästöliekki

SELÄTÄ SÄÄSTÖLIEKKI NÄILLÄ VINKEILLÄ

1. Syö enemmän.

Lisää alussa vaikka jokin näistä: pari hedelmää, kourallinen pähkinöitä, 2 viipaletta leipää leikkeleillä, puuroannos, proteiinishake, maitorahka (purkillinen) marjoilla, proteiinipatukka tms. parin viikon ajan.

Sen jälkeen lisää vielä joku ylläolevista tai joku oma juttusi ja säilytä ruokavaliossasi 2-3 viikkoa.

Jos ei mitään ala tapahtumaan, lisää vielä kerran ja pidä 2 viikkoa. Tsekkkaa mitä tapahtuu.

 

Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten painon nostaminen tehdään terveellisesti. Tsekkaa kirjoitus täältä.

 

2. Liiku vähemmän / kevennä treenejä

Jos liikut paljon, niin kevennä vähäksi aikaa. Sometimes less is more: aina ei voi eikä tarvitse vetää kovaa ja korkealta. Nauti kehonhuollosta, kävelystä ja kevyestä tuntemuksesta. On ihanaa olla välillä suorittamatta.

 

3. Rytmitä treeniä

On tärkeää kokonaiskuormituksen kannalta rytmittää treeniä. Kokeile rytmittää viikkoja periaatteella kevyt viikko – keskiraskas – raskas viikko.

Palauttavia jaksoja on hyvä olla mukana, jolloin varmistetaan treenitehot ja voimavarojen riittävyys pitkällä aikavälillä.

 

säästöliekki

 

4. Anna keholle aikaa

Kun olet tehnyt tarvittavia rukkailuja, niin ottaa vähintään kuukauden, ennen kuin ”mitään” oikeastaan alkaa tapahtua.

Kiire kannattaa siis unohtaa. Ennemminkin muistuta itseäsi siitä, miksi tämän teet.

 

Mieti sitä tunnetta, mikä sinulla on tavoitteessasi ja anna sen kantaa! 🙂

 

Minkälaisia kokemuksia säästöliekistä tai omia vinkkejä sinulla on? Kommentoi alle! 🙂

 

Ihkua loppuviikonloppua,
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3

 

8.4.2018

Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

Sosiaalisessa mediassa yhdistyy kaksi asiaa: yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen. 
Sosiaalisessa mediassa jokaista sitä käyttävällä on mahdollisuus julkaista omia tuotoksiaan ja mielipiteitään. 
Se, onko tuotokset totta vai tarua on jo toinen seikka.

 

Minua on pyydetty jo kauan aikaa sitten kirjoittamaan siitä, miten somessa oppisi olemaan vertailematta itseään muihin ja siitä, miten oppisi antaa sosiaalisen median olla vaikuttamatta itsetuntoon.

Musta tämä on hyvä aihe. Pari päivää sitten tuli keskusteltua somesta muutaman tuttavan kanssa ja siitä, miten somessa on niin helppo vaan kommentoida mitä ekana mieleen tulee ilman mitään filttereitä. Aina välttämättä ei muisteta fiilistellä sitä, miltä itsestään tuntuisi saada tietynlainen kommentti, joka on varustettu kommentoijan tunnelatauksella tai vahvalla mielipiteellä.

Tuttavistani toinen on mm. Jodelin aktiivikäyttäjä. Itse en kuulu Jodelin kohderyhmään, joten en pörrää siellä. Olen ennemminkin Insta- ja Face-ihmisiä. Tuttavani tiesi kuitenkin kertoa, että myös minua on siellä kommentoitu. Oho!

Kävin katsomassa kommentin ja joku on kysellyt miepiteitä Coaching Kira -blogistani. Ketjun aloittajaa ihmetytti myös ”jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.” Seuraava kommentoija on osannut kertoa, että olen ”feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

Osuiko ja upposiko kommentit? No ei. 😀 Olihan tuolla joku käynyt ihanasti puolipuolustamaan minua – näitäkin tyyppejä aina löytyy, kiitos siitä. <3

 

”Ihmetyttää jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.”

”Feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

 

Mutta rehellisesti. Ei satuta. Miksi ei? Kerronpa teille jotain, jonka olen tällaisena tiukkapipona ja tekopirteenä feikki-ihmisenä elämästä matkan varrella oppinut. 🙂

 

itsetunto

Screen shot Jodel-keskustelusta. Harmi, kun näitä ei löytynyt lisää, olisi ollut kiva lukea. 🙂

 

JONKUN TOISEN NÄKEMYS SINUSTA ON HÄNEN ITSENSÄ MUODOSTAMA KÄSITYS

Tämä on mun mielestäni aivan nro 1 asia muistaa, kun liikut somessa. Me ihmiset muodostamme reippaasti alle kolmessa sekunnista toisesta ihmisestä mielipiteen. Mielipide jostain ihmisestä muodostuu mm. sen kautta miten maailmaa katsomme, miten suhtaudumme itseemme ja peilaamme itseämme suhteessa arvosteltavaan kohteeseen, historiastamme, taustastamme ja kokemuksistamme, sen hetkisestä tunnetilastamme, kasvatuksestamme, näkökulmistamme…

Meillä on jatkuvasti jonkin sortin linssit, joiden läpi kulloinkin maailmaa ja muita ihmisiä tarkastelemme. Ne linssit vaihtelevat muun muassa edellä mainittujen tekijöiden puitteissa.

Se, mitä jokin toinen minussa näkee on hänen itsensä muodostama käsitys minusta. Tai mitä toinen tuntee minua kohtaan on hänen oma tunteensa. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen minä oikeasti olen ihmisenä.

Se, mitä toinen näkee tai kokee on hänelle tosi. Kyllä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen totuuden kanssa. Tai mielipiteillä: meillä on kaikilla oikeus mielipiteisiimme, mutta ei kukaan ole oikeassa tai väärässä.

 

Voit siis ihan huoletta tuudittautua sillä ajatuksella, että jonkun toisen kirjoittama lause sinusta ei millään muotoa kerro sinusta. Ennemminkin se kertoo kirjoittajasta itsestään.

 

itsetunto

Hei tsekkaa muuten nää! Tiukkapipotäti kävi ostamassa itselleen sinisen valon suodattimen sisältävät lasit! Samalla nää toimivat sellaisina yksisarvishattaralinsseinä, ettei paljoo toi somearvostelu silmäkuoppia koverra. 😀 Ei mitkään halvimmat, mutta megakivat! (Hankittu Kampin Synsamista) 

TOISEN TUNNE ON HÄNEN TUNTEENSA – TUNNE SINÄ ITSESI

Kannattaa panostaa hyvään itsetuntemukseen: tärkeintä on oma sisäinen puheesi. Sinun täytyy itse kannustaa itseäsi. Millainen sinusta on hyvä ystävä? Ole itsellesi sellainen.

Kun sinä tunnet itsesi ja tiedät seisovasi omilla jaloillasi on oikeastaan ihan se ja sama, mitä toinen sinusta ajattelee. Koska edelleen se on sen toisen ihmisen ajatus sinusta – ei absoluuttinen totuus.

Musta tää Jodel-setti on hyvä esimerkki. Mistä (264 päivää sitten kommentoinut) kommentoija voi oikeasti tietää olenko tiukkapipo? Ehkä hän on muuttanut käsitystään matkan varrella, kun on lukenut tekstejäni. Tai sitten hän on yhä sitä mieltä. Mene ja tiedä.

Jos joku pitää minua tiukkapipona se ei ole minulta pois. Tai entä jos olenkin tiukkapipo? Musta tätä on hyvä pohtia. Näistä saa hyviä ajattelun aiheita:  jos olisin supertiukkapipo, niin miettisin hetken voisinko oikeasti höllätätä jossain. Meneekö monta asiaa sivu suun elämästäni ja elämäni nauttimisesta, koska olen tiukkis? Koenko itse, että missaan jotain?

Mielenkiintoista on myös miettiä, miten määritellään tiukkapipo.

 

Somessa pörrätessä on hyvä muistaa myös se, että joku sana tarkoittaa ehkä sille toiselle ihmiselle eri asiaa, kuin sinulle. Tämä siksi, että meillä kaikilla on oma polkumme kuljettuna, joka muokkaa meitä ja ajatuksiamme.

 

Mä en tiedä, mitä mua kommentoineelle tiukkapipoisuus tarkoittaa, joten en voi ottaa siitä stressiä. Sen sijaan tiedän, mitä itselleni tiukkapiposuus tarkoittaa enkä koe olevani sellainen. Miksi siis ihmetellä tai harmitella sen enempää?

Nää on  hyviä hetkiä pieneen itsetutkiskeluun. Ei niihin tarvitse suhtautua arvottaen tai niin vakavasti, vaan uteliaasti ja pohdiskellen. Summa summarum: tunne itsesi, koska vain sillä on merkitystä.

 

 

itsetunto

Itseasiassa lasit ovat _tavallaan_ feikit: näissä ei ole vahvuuksia. OMG, oon feikkilasitiukkapipo! 😀

ÄLÄ VERTAILE ITSEÄSI MUIHIN TAI KILPAILE MUIDEN KANSSA

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä haluan korostaa, että kannattaa unohtaa itsensä vertailu muihin ja kilpailu muiden kanssa. Kukaan ei koskaan tule olemaan samanlainen, kuin sinä etkä sinä tule koskaan olemaan samanlainen, kuin muut.

 

Parasta on olla oma itsensä, sillä kaikki muut ovat jo varattuja.

 

Itsensä vertailu muihin ei tutkitusti tuo onnea, vaan päin vastoin. Se saa sinut keskittymään epäolennaiseen – yleensä siihen, mitä sinulla ei ole, kun pointti on huomata ja olla kiitollinen niistä jutuista, joita sinulla jo on.

On eri asia inspiroitua, innostua ja motivoitua erilaisista kuvista. Pohdi siis, mitä tarvettasi some palvelee.

 

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu halu olla hyväksytty. Somessa tuppaa olemaan vähän
virheellisesti se uskomus, että meidän pitää saada tunnustusta ja tykkäyksiä
ollaksemme hyväksyttyjä. Ajattelemme helposti, että jos juttumme ovat tykättyjä,
niin saavutamme tämän tunnustuksen.

 

Käsi sydämellä: onko se oikeasti niin, kaverit?

Nykypäivänä voimme jo ostaa muilta tykkäyksiä ja klikkauksia. Eli kaikki ei edes ole sitä, miltä näyttää. Ja loppupeleissä mitä siitä hyötyy? Tekeekö se sinusta paremman ihmisen itsellesi tai läheisillesi? Tekeekö sinusta aidosti onnellisemman?

 

Vai oletko silti todellisuudessa sama ihminen niistä tykkäyksistä ja hehkutuksista huolimatta?

 

Entä miksi muiden kanssa ei kannata kilpailla? Liiallinen kilpaileminen saattaa ensinnäkin aiheuttaa turhautumista ja toisekseen se saattaa kääntyä sinua vastaan.

Esimerkki. Jos keskityt treenaamaan enemmän/yhtä paljon, kuin kaverisi tai joku seuraamasi somepersoona saa kilpailuasetelma helposti sinut jopa inhoamaan treenaamista. Yhtäkkiä siitä katoaakin ilo, koska siitä tulee pakote.

 

Älä siis kilpaile kenenkään kanssa edes jostain mistä pidät, koska saatat jopa päätyä inhoamaan sitä.

 

Tällaisia tämä tiukkapipo feikkimamma täällä vähän mietiskeli. Mitä ajatuksia teille tulee aiheesta? Kommentoi alle ja jaa blogautukseni jollekin, joka mielestäsi tätä infoa tarvitsee! <3

 

 

Ihkua sunnuntaita!
x Kipa

 

PS. Aikuisten oikeasti noi lasit ovat ihan mun lempparitavara nykyään. Sangat on Guccin.
Suosittelen käymään ainakin hipistelemässä, koska kyllä silmät kannattaa somettaessa suojata. 😀

 

 

 

 

Lue myös:

4 keinoa kehittää parempi itsetunto

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3

6.4.2018

Kolme tapaa, joilla otat itseäsi ”niskasta kiinni”

No  hyvä on! Kun nyt kerta niin moni asia on helppoa, kunhan vaan saa otettua itseään niskasta kiinni,
niin tehdään sitten niin!

 

…mutta öö, miten?

Miten konkreettisesti otat itseäsi niskasta kiinni?

 

Kolme asiaa tulee ensimmäisenä mieleeni:

 

1 . HUOMAA LÄHTÖTILANNE JA YMPÄRÖIVÄT REALITEETIT

 

Mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä? Miten kuvailisit jaksamistasi tällä hetkellä? Mielestäni tärkeintä on ensin peilata omia tavoitteitasi siihen, minkä verran sinulla on todellisia voimavaroja toteuttaa haluamaasi juuri nyt.

Skannaa myös motivaatiotasi: miksi haluat ottaa itseäsi niskasta kiinni? Mitä saat elämääsi lisää, kun tartut itseäsi niskasta kiinni?

Jos sinulla oikeasti on ajanpuute, niin mitkä ovat sellaisia riittävän pieniä askelia, jotka sopivat tämän hetkiseen aikatauluusi? Pitääkö kaikki saada tässänytjaheti vai voiko tyytyä vähempään – siihen, että tekee edes jotain?

Liian usein hienot ajatukset, projektit ja jutut tyssäävät siihen, että tuloksia ei tullut viikon-pari sisään. Voit tuudittautua sillä kliseellä, että Roomaa ei oikeasti rakennettu päivässä. Ei hyvinvointiakaan.

 

niskasta kiinni

2 . KESKITY MIHIN KESKITYT

Kannattaa oikeasti keskittyä olennaiseen: kannattaako miettiä heti ensimmäisenä, miksi jokin asia ei onnistuisi? Niskasta kiinni ottaminen vaatii sen, että ymmärrät keskittyä tavoitteeseen. Kun oivallat, että tavoitteesi on mahdollinen näet mahdollisuuksia ja luot niitä – et näe esteitä. Esteet vaihtuvat hidasteiksi.

On eri asia miettiä esimerkiksi tasapainoliikettä tehdessään sitä, että ”ooo, nyt mä kaadun”, kuin sitä, että ”pysyn pystyssä”. Mind over matter: omistaudu tavoitteellesi. Muista, että et ole lopettamassa mitään, vaan olet aloittamassa jotain.

Et ole lopettamassa makean syöntiä, tupakointia tai vaikka myöhemmin nukkumaan menemistä.

Olet aloittamassa elämäntavan, jossa syöt vähemmän makeaa. Olet aloittamassa elämän, johon tupakoinnin tilalle astuu kuvaan muu tekeminen. Olet aloittamassa elämäntyylin, jolloin menet aikaisemmin nukkumaan.

Lopettaminen ei ole se juttu, vaan aloittaminen.

 

niskasta kiinni

3 . TEE AKTIIVISESTI VALINTOJA JA ARVOSTA HYVINVOINTIASI

On hyvä ymmärtää, että valintoja tulee tehdä: mistään ei tarvitse luopua, vaan kyse on valinnoista. Kysy itseltäsi viekö valintasi sinua kohti tavoitettasi vai poispäin siitä?

On helpompi pitää itseään niskasta kiinni, kun ymmärtää, että valta päättää on sinulla. Kannusta itseäsi. Luota itseesi. Halua itsellesi hyvää, niin kuin haluat hyvää parhaimmalle ystävällesi.

Pidä oma sisäinen puhe ystävällisenä itsellesi: on eri asia vain ruotia ja torua ja lopuklta heittää hanskat tiskiin, kuin pohtia uteliaasti ja arvostelematta miksi näin kävi. Tuliko sittenkin syötyä makeaa? Mentyä nurkan taakse tupakalle?

Hei oho! Se nyt sitten kävi, mutta miksi niin kävi?

Muista arvostaa itseäsi ja hyvinvointiasi. Varaa kalenterista alaa harrastuksillesi tai omalle ajallesi. Mene aikaisemmin nukkumaan. Tarjoa kehollesi raikasta vettä ja kauniin värisiä kasviksia. Tumppaa 1-2 tupakkaa enemmän päivässä. Kävele raikkaassa ulkoilmassa ja nauti maisemista.

 

Hymyile itsellesi ja kannusta itseäsi. <3

Mitä sanotte – tuntuuko helpolta vai haastavalta?

 

Ihanaa viikonloppua ystävät!
x Kipa

 

 

 

Lue myös:

Onnistu tavoitteessasi näiden neljän vinkin avulla

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3

5.4.2018

Millaista on, kun olet tavoitteessasi?

Mulla kävi mielessä taas sellainen juttu, että aika paljon me ihmiset haluamme sellaisia asioita,
jotka eivät välttämättä ole suuremmassa kuvassa niitä niin merkityksellisiä.
Myös hyvinvoinnin ja terveyden suhteen. Ehkä me ei olla vaan kirkastettu mitä me tosiasiassa haluamme.

 

Meillä kaikilla on jokin tavoite. Voit olla jo menemässä kohti tavoitetta tai se voi toistaiseksi olla asteella ”pitäisi”. Työni kautta bongaan paljon ihmisiä, joilla on hyvinvointi- tai terveystavoitteita, joten aika paljon puheet liikkuvat
”tavoitteena terveellisempi elämä” -aiheen ympärillä.

Me tupataan helposti haluamaan aina vähän enemmän, parempaa, nopeemmin, suurempaa jne. kuitenkaan välttämättä täysillä ja aikuisten oikeasti niitä tavoitellen tai ryhtyen toimeen. Hyvinvointia eri muodoissa halutaan lisää, mutta sen toteuttaminen tuntuu todella työläältä välillä.

Miksiköhän?

 

tavoitteena terveellisempi

 

 

Mä koen, että mikäli johonkin hommaan ei oikeasti lähde, niin silloin se ei ole numero 1 tavoite, vaan siinä välissä on usein muutama muu välitavoite. Välitavoite tai muuri/lukko, joka ensin pitää rikkoa voidakseen jatkaa seuraavaan tavoitteeseen.

 

Oletko koskaan/joskus esim. listannut, mitä kaikkea tällä hetkellä tavoittelet? Joskus se voi olla ihan hyvä ajatus listata asioita ylös, sillä tällöin joudut kääntämään asiat itsellesi ymmärrettävään muotoon. Näin sinun on helpompi toteuttaa tavoitteesi.

Mä jäin tässä vallan miettimään yhtä ajatusleikkiä.

 

 

tavoitteena terveellisempi

Dream big. <3

MILLAISTA ON, KUN SAAVUTAT TAVOITTEESI?

 

Heräät normaaliin tyyliisi aamulla. Yön aikana huomaat tavoitteidesi toteutuneen. Kaikki sinua tavoitteesi saavuttamisessa tai toteuttamisessa vaivanneet asiat ovat kadonneet. Kaikki toiveesi, tavoitteesi ja unelmasi liittyen tavoitteeseesi ovat toteutuneet.

 

Mitkä asiat olisivat nyt eri tavalla? Miten ne olisivat eri tavalla? Mikä olisi ensimmäinen pieni merkki, mistä tietäisit tavoitteesi toteutuneen? Miltä sinusta tuntuisi? Mitä ajattelisit?

Musta tästä olisi kiva kuulla teiltä ajatuksia ja kommentteja aiheesta.

 

Eli millaista sun elämä on sitten, kun olet sun (terveys)tavoitteessasi? Mitä asioita tulee toteutua ennen, kuin voit olla tavoitteessasi?

 

 

Näitä mä tässä vaan mietin. 🙂
x Kipa

 

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

4.4.2018

Et ole mitä syöt.

”Olet mitä syöt. Otat vaan itteäs niskasta kiinni. Et syö mitään p*skaa
tai muutakaan puuta heinää, vaan puhdasta
ja käsittelemätöntä ruokaa.

 

Tosi hyvä ajatus. Paitsi, että ei välttämättä ole toteutettavissa 24/7. Mun mielestä elämän ennustamista voi hyvin verrata säätiedotukseen: tsekkaat maanantaina tiistain sään ja koitat valmistautua parhaasi mukaan tulevaan aurinkoiseen päivään. Tiistaina avaat ulko-oven ja astutkin sateeseen. ”Ei se eilinen säätiedotus tätä kyllä luvannut”.

Totta.

Elämää tapahtuu. Tätä toitotan paljon, koska ihan totta nykyään ruokailua siivittää täydellisyyden tavoittelu. Banaanilastut ja itse tehty chia-vanukas on aseteltu brekkarikulhoon täydellistä Instagram-postausta varten ja päivän ruokailuja siivittää ajatus siitä, että ruoan pitäisi olla -tonta.

Gluteenitonta, maidotonta, laktoositonta, sokeritonta…ja kaikenlisäksi huoletonta. Kuinka hemmetistä syöminen voi olla huoletonta, jos aivokapasiteetista suuri osa pyörii ruoan ympärillä? ”Tota saa syyä ja tätä ei.”

Sitä en sano, etteikö saisi syödä jotain -tonta. Tietenkin saa ja totta kai on hyvä, että markkinoilla tarjotaan vaihtoehtoja kuluttajien entistä tarkempiin vaatimuksiin.

 

Mutta siinä vaiheessa, kun ruokailu alkaa hallita elämää ja sitä aletaan jopa pelätä sen epäterveellisyyden, aiheuttaman ahdistuksen tai lihomisen pelon vuoksi, niin hommassa mättää jokin.

 

mitä syöt

ET OLE YHTÄ KUIN RUOKASI

Joku on joskus keksinyt lauseen ”olet sitä mitä syöt”. En tajua. Nykyään me hirveen usein edustetaan ruokailussa jotain haaraa:  ”Mä olen maidottomalla.” ”Mä olen gluteeniton.”

Mä tässä pohdin, että pitääkö syömisen tai ruokailun olla sun identiteetti? Määritteleekö todella se, mitä syöt, sinua?

Ruokailu ja syöminen aiheuttaa uskomattoman paljon häpeää ja nolon tuntemusta meissä ihmisissä. Ihan jo heti pääsiäismaanantaina jumpilla ensimmäisenä manattiin sitä, että safkailut oli ihan retuperällä. Tuli syötyä suklaata, pashaa sekä kaverin suklaat ja pasha.

 

Hei, ei haittaa. Kyllä safkailut saa ja pitääkin välillä olla retuperällä. Muttei 24/7.

 

Mutta se, että olisit sitä mitä syöt. Et tietenkään ole. Me olemme sitä, mitä me ajattelemme. Mitä me tunnemme.

Ihan megahyvä ajatus lähteä vähän siistimään ruokavaliota: katsoa mitä syö ja katsoa annoskokoja. Tsekata tuotteesta sokerit ja vaikka sitten vaihtaa sokerin vähemmälle tai vehnän pois ruokavaliosta, jos ja kun, se sinulle sopii.

 

arvostus

 

Mutta jos lieveilmiönä seuraa se, että syöminen aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, inhoa, häpeää, syyllisyyttä tai alemmuuden tunnetta, jopa syömishäiriötä tai sen lieveilmiöitä..se ei ole ok.

Ruoasta ei saisi rakentua sun identiteettiä tai ihmisarvoa. Ei sun pidä tuntea häpeää syömisistäsi tai ainakaan siitä, jos et aina valitse sitä puhtaampaa ja terveellisempää vaihtoehtoa.

Sinne naamariin saa huitaista välillä Runebergin tortun, ihan normi sellaisen. Sellaisen, missä on rehellistä korppujauhoa, sokeria, voita, marmeladia ja hitto soikoon sitä punssia tai mantelilikööriäkin.

Kaikesta löytyy nykyään terveysvaihtoehto. Tiedättekö. Terveysherkku tai terveellisempi herkkuvaihtoehto. En halua olla party poopperi, mutta kookossokeri ja agavesiirappi ovat nekin sokereita. Ja rehellisesti: jos satunnaisesti syöt jonkun leivoksen onko se kokonaisuuden kannalta väliä onko siinä käytetty kookosöljyä, voita vai muussattua avokadoa?

Siis oikeesti – nyt kun mietitään kokonaiskuvaa.

 

mitä syöt

Kyllä hommat voi joskus heittää lekkeriksi! T. Bosse

TERVEYS EI OLE KIINNI YKSITTÄISISTÄ RUOKA-AINEISTA

Terveys ja hyvinvointi on kokonaisuus. Loppujen lopuksi on turha hifistellä pelkästään rasvoilla tai sokerittomuudella, jos arjessa et ole aktiivinen, et osaa rentoutua tai et nuku riittävästi.

Nyt kyse ei ole siitä, että pienistä asioista ei voisi koostua iso virta. Kyllä voi. Kyse on kuitenkin siitä, että meidän pitää osata mennä kokonaisuus edellä eikä miettiä liian pieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi, että opettelemme kuuntelemaan kehoamme ja löydämme niitä ruoka-aineita, jotka itsellemme sopivat meidän on olennaista myös miettiä suhtautumistamme ruokaan ja ruokailuun.

Ei syömisen pidä aiheuttaa häpeää. Et sinä ole laiska tai huono mikäli silloin tällöin suuhusi sulahtaa jotain epätäydellistä. Ei sun pidä tehdä raakapuuroa, vihersmoothieta tai Instagramin kestävää smoothiebowlia aamupalaksi, jos ne eivät ole sun juttuja.

 

Lopuksi pieni ajatustehtävä siivittämään kirjoitustani:

Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen ”kuka minä olen”. Mitä sinä vastaat tähän kysymykseen? 🙂

 

Aurinkoista viikkoa, ystävät! Ei meidän tarvitse olla täydellisiä. <3
x Kipa

 

PS: Hei muuten, Inspiration Blog Awards -äänestys päättyy huomenna, vielä kerkiät äänestämään! ISO kiitos jo tähä mennessä äänensä antaneille, ootte ihania! <3

 

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

 

2.4.2018

Miten asetat itsellesi terveet rajat somessa

Joku läväyttää Facebookiin koko elämänsä, jakaa ihan kaiken. Joku taas on hyvin tarkka yksityisyydestään – ”jos jollakulla on mulle asiaa, niin ne kyllä soittaa.”

 

Tällaista keskustelua herää hyvin paljon somesta jutellessa. Sen lisäksi, että nykypäivänä meidän tulee pohdittua omaa ja muiden käyttäytymistä somessa esim. liian intiimien juttujen vs. liian arkipäiväisten juttujen välillä joudumme välillä havahtumaan tietosuojaan.

Some, esimerkkinä Facebook, tietää meistä enemmän, kuin voimme kuvitellakaan. Se ei ole vain kuulumisten kertoilua kafruille, Heia heiaa tai yhteydenpitoa: susta ja musta käytetään infoa, jota voi hyödyntää johonkin tarkoitukseen.

Kaikki mitä someen laittaa se sinne jää. Tää on itseasiassa todella pelottava ajatus.

 

some

Äippä oisiksä munkaa etkä somessa, jooko? T. Bosse

MISSÄ MENEE SUN SOMERAJAT?

Somea käyttää kukin tyylillään ja jokainen julkaisee asioita somessa omalla vastuulla. Ei varmaan tule monelle yllätyksenä, että päivityksiin käytetään myös tietoista filtteriä. Brekkarit on hiottu ja smoothie bowlit aseteltu tai sitten munakas on värejä ja hymynaamoja täynnä. Ollaan skumpalla, hunpalla tai junpalla ja päivityksiä siivittää hehkutus.

Mä kuulun niihin, joita homma ei juurikaan ärsytä. Se, että joku hehkuttaa elämän upeutta, treenifiilistelyä tai stikkailee feediinsä hymynaamaansa harvasen päivä hastagilla #positivevibes ei juurikaan ärsytä.

Jos joku on feikki tai tekopirteä jatkuvasti somessa ollessaan privaelämässä oikeasti aina vaan väsynyt, kipeä tai perusnegistelijä ei hän oikeastaan valehtele, kuin itselleen.

 

Loppujen lopuksi ihmisen on tärkeintä olla aito itselleen.

 

some

Junpalla vai hunpalla?!

 

 

Toisaalta joku voi oikeasti vaan omata jatkuvasti sikahyvän poreen ja siksi somelaiffi on koko ajan niin naminamipusipusia höystettynä vaahtokarkeilla ja yksisarvisilla.

Mua kiinnostaisi tietää mikä on teidän ajatus tästä?

 

Missä menee teidän omat somerajat: mitä julkaisette ja minkä tyyppisiä juttuja tietoisesti jätätte julkaisematta? Miksi?

 

Mä olen tietoisesti jättänyt negistelypäivitykset vähemmälle. Se ei tarkoita, ettei elämää sattuis ja tapahtuis tai kokisin olevani feikki. Mä vaan koen, että elämäni haasteet haluan ensin käsitellä itsekseni. Sen jälkeen keskustella niistä kasvokkain lähimpiirin ystävien kanssa.

Koen myös, että somessa negatiivisuus tarttuu niin herkästi, että haluan jättäytyä negistelyn ulkopuolelle: mieluummin vahvistan ajattelussani positiivisen asenteen ja ajattelun hermoratoja, kuin penseilyn.

Viimeksi eilen mulle tuli taas paha olo yhdessä Face-ryhmässä. Aloittaja kysyi apuja, kyseessä oli eräs tapaus koiranpentunsa kanssa.

Ymmärrän, että koirat herättää tunteita. Niin mullakin ja kaikkein eniten tässä maailmassa toivon oman pikkuiseni voivan hyvin.

Mutta miksi ketjujen kommentointi on niin vaikea olla vaan vastaus aloituskysymykseen. Ei mene kauaakaan, kun joku vastaa jälkiviisaan kommentin siivittämällä sen vielä ”no ens kerralla tiedät olla varovaisempi”, ”siis mä en ainakaan tekis noin tai näin” tai ”no eikös sen ihan maalaisjärkiki jo sano, että…”

 

some

Tänään otin aamulla kännyn metsään, koska odotin puhelua.

 

Hei. Varmasti ihminen itse tajuaa jälkiviisauden olevan paras viisaus. Ja varmasti jos oikeasti tilanteeseen saisi etäisyyttä osaisikin irroittautua omista hätääntyneistä tai huolestuneista tunnetiloistaan ja ajatella sillä maalaisjärjellä.

Mutta aina ei vaan voi. Siksi kysytään yhteisöltä apua ja valitettavan usein jossain vaiheessa iskee jonkun sortin joukkolynkkaus.

Se on tosi harmillista. Suljin sivuston, ei tollasta ole kiva lukea.

 

MITEN ASETAT OMAT TERVEET SOMERAJASI

Tästä tullaankin seuraavaan aiheeseen mikä mua kiinnostaa: rajaatteko te omaa somekäyttöänne jollain viissiin? Miten?

 

Miten te asetatte omat terveet somerajat ja millä keinoin olette kurkkimatta jatkuvasti somea?

 

Mun mielestä terveet rajat ja niiden asettaminen kertoo, että ihminen välittää itsestään. Ne ovat hyvinvoinnin edellytys. Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa.

 

On täysin ok välillä kadota omaan tilaansa, jättää selittelemättä päätöksiään, jakamatta kaikkia asioita itsestään, olla välillä tavoittamattomissa puhelimitse, someteitse tai mailitse.

 

some

Noni, some kii!

 

Mulla on itselläni pari sellaista selkeetä seikkaa, josta en juurikaan enää tingi:

 

1. Känny vähemmälle ja metsään

Mä käyn Bossen kanssa joka päivä metsässä. Me tehdään 3-5 lenkkiä, joista pari on vähän pidempiä 40-60 minuutin lenkkejä. Näille pitkille lenkeille en koskaan ota puhelinta messiin. Haluan fiilistellä skuttaa ja haluan olla koirani kanssa.

 

2. Harvennan mailiboksiin kurkkailua

Maileja katsoin ennen koko ajan. Nykyään katson mailit 2-3 kertaa päivässä. Se helpottaa katsoa vähemmän maileja, koska puhelin on vähemmän kädessä. Helpommin tulee myös mailien ohella rullailtua somessa.

 

3. Vähemmän somekanavia

Toinen on storyt sun muut tarinankertomiskanavat. Olen jättänyt oman Snapchatin käytön. Aikaa vaan ei ole päivittää kaikkia kanavia ja toisaalta IG-toimii itselleni paremmin.

Facebookin storyyn en ole vielä koskaan päivittänyt mitään. En koe siitä olevan lisäarvoa, koska on jo IG.

 

4. Poistun Facebook-ryhmistä, joiden fiilis ei mätsää perusolemukseni kanssa

Mä tykkään fiilistellä, heittää hyvää läppää ja auttaa ihmisiä. Olen viime aikoina systemaattisesti lähtenyt sellaisista ryhmistä, joissa huomaan, ettei vaan mun itseni kande olla. Keskustelut menevät liian usein valittamiseen, toisten nälvimiseen tai jopa vaan huvikseen provoiluun.

 

Aikaa ei kande laittaa sellaiseen, joka ei palvele ihmisen itsensä korkeinta hyvää.

 

5. Tutimaan ilman kännyä

Viimeisin, muttei vähäisin oma niksini on jättää känny pois makkarista. Eipä tule kurkittua kännyä tai somea, jos ei heti lamppu sammu. Olen myös ottanut periaatteeksi, että en hae kännyä makkariin unen antaessa odottaa. Nappaan sen sijaan kirjan ja luen sitä. Nyt on menossa Mindfulness-aiheinen kirja. 🙂

 

 

Millaisia niksejä teillä on?

 

Ihanaa vapaapäivää!

x Kipa

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

 

31.3.2018

Liikkujan ruokavalio – miten minä syön?

”No ainakin IG storyn perusteella syöt paljon laadukkaammin, kuin me.”

(Kaverin suusta kuultua.)

 

Mitä mää sitten syön?

Koen, ettei ole vain yhtä tapaa syödä terveellisesti. Terveellisyys on kokonaisuus eikä se ole kiinni yhdestä ruoka-aineesta (tyyliin peruna, kookosöljy, margariini ja mitä näitä nyt on).

Terveelliseen ruokavalioon kuuluu mielestäni itse ruoan lisäksi muutakin: siihen kuuluu myös terve suhtautuminen ruokaan ja ruokailuun ilman, että suhtaudutaan liian vakavasti, tiukasti tai mustavalkoisesti.

Ihmiskeho on sopeutuvainen. Se sopeutuu monenlaiseen ruokavalioon, ruokailutyyliin ja -rytmiin.

 

Usein multa kysytään mitä syön, jotta jaksan treenata, ohjata ja aktiivisesti puuhastella menemään.

 

Jos joku omasta ruokavaliostani pitäisi nostaa jalustalle, niin nostaisin ruokavalion monipuolisuuden.

 

Yhteen aikaan ruokavalioni oli todella rajoittunut. Maitorahkaa, sokeritonta ja rasvatonta jogurttia, sokeritonta mehukeittoa ja kaurapuuroa. Siinä se oikeastaan oli.

 

En syönyt salaatteja, koska mielestäni vatsa meni niistä sekaisin (tosiasiassa näin ei ollut, mutta minulla oli tämä uskomus). En syönyt hedelmiä ja kasviksista, vetelin kasviksista vain porkkanoita. Itseasiassa söin porkkanoita niin paljon, että kaverini kerran kysyi olenko käynyt solariumissa. En, olin vain vähän oranssi. 😄

 

ruokavalio

Nykyään syön kasviksia monipuolisesti. Pyrin syömään päivässä 3-5 eri väriä kasviksia.

 

KASVIKSIA 3-5 ERI VÄRIÄ

Oivallan ruokavalion merkityksen nykyään aivan eri tavalla, kuin ennen: ruoka ei ole enää vain kaloreita ja matematiikkaa. Ruokavaliolla voin vaikuttaa kaikkeen: jaksamiseen, palautumiseen ja uneen. Mielialaan. Terveyteen.

Me suomalaiset syömme keskimäärin 168 g kasviksia päivässä. Meillä on siis varaa vähän lisätä kasviksia, jotta puoli kiloa päivässä täyttyy. 😉

Oma nyrkkisääntöni on syödä kasviksia 3-5 eri väriä päivässä. Näin takaan sen, että syön kasviksia vaihtelevasti enkä tyyliin junnaa pelkästään porkkanoissa.

Olen kirjoittanut siitä, miten lisäät kasviksia helposti ruokavalioosi – löydät vinkit täältä.

En ole superkokki. Olen tosi laiska kokkaamaan. Jos teen salaatin käytän siihen usein valmispussin salaattia, paitsi silloin kun sniiduilen kaupassa: kun haluan säästää kauppalaskussa ostan jäävuorisalaattikerän. Siitä riittää 2 päiväksi.

 

ruokavalio

Salaatit on mun favoritteja. Lähinnä siksi, että niitä voi tuunata mielensä mukaan. Kuvassa ”laiskan kokin salaatti”: salaattipohja valmissalaattipussista, avokado syöntikypsänä, pensasmustikat, Mifu kypsennettävä raejuusto (Curry) sekä kevyt Thousand Island -salaattikastike. Eikö muka ole helppoa, häh? 😀

 

Salaatit kuuluvat mun jokapäiväiseen ruokailuun. En useinkaan syö lämmintä ruokaa. Ei keho tiedä onko syömäsi ruoka kylmää vai lämmintä: ennemminkin kehoa kiinnostaa mitä ruoasta saa.

Lisäksi mä olen hikipeikko. Mulla on ennemmin aina kuuma, kuin kylmä. Viileä ruoka tuntuu freshimmältä. 😀

 

EI SUSHIA, KIITOS

Mä olen sekasyöjä. Ainoa vain, etten kovinkaan ole sienien, lohen tai äyriäisten ystävä. Lohi menee kausiluontoisesti. Nyt se ei ole maistunut pitkään aikaan.

Täydennän salaatteja siemenillä ja pähkinöillä, avokadolla ja öljyillä hyvän rasvan saamiseksi. En ole mikään nillittäjä rasvan suhteen: voin ihan hyvin syödä bataattiranskalaisia tietäen, ettei niissä oleva rasvanlaatu ole tiptop.

Bataattiranut kuuluvat mun lemppareihin. ♡

 

ruokavalio

 

Sanon sen aina ja sanon sen taas: kun ruokavaliosta 80 pinnaa on hyvällä mallilla, niin loput 20 pinnaa voi syödä rennommin.

Ainoa, jota en syö on sushi. Ei siksi, etteikö se olisi hyvä ruoka – on se -, mutta mä en nauti raa’an kalan hajusta enkä mausta. Lisäksi mä en ole soijatuotteiden, kuten tofun, ystävä.

Liikkuvana ihmisenä tarvitsen (hemi)rautaa. Tästä syystä syön punaista lihaa ainakin 1 kertaa viikossa, yleensä vähärasvaisen jauhelihan tai HK:n kylmäsavuhärkäleikkeleiden muodossa.

Laitan niitä, ylläri ylläri, salaattiin! 🙂

Mulla menee myös maitotuotteita, mä tykkään rahkasta eikä mulla ole minkään sortin maitovammaa. *koputtaa puuta*

Rahkan syön yleensä sellaisenaan (Skyr, Isk) tai sitten sekoitan siihen Elovena-kaurahiutaleita ja laitan päälle turkkilaista jogurttia. NAM.

 

ruokavalio

 

PALA PATUKKAA

Mä rakastan proteiinipatukoita. Niitä menee päivittäin. Tsekkaan niistä aina sokerit. Osittain toki sokerin itsensä takia, mutta myös periaatteesta. Jos prodepatukassa on suuri määrä sokeria (yli 10 g/100g), niin ei kiitti. Proteiinipatukka proteiinipatukkana ja sokeripatukat sitten sokeripatukkana. 😉

 

ruokavalio

Tänäänkin Meilahden spinujen jälkeen tuli popsittua proteiinipatukka. Tää on aikas nami. 🙂 Sokerit 1,9 g per patukka.

 

RENTOUS RUOKAILUN YTIMESSÄ

Mä nautin siitä, että voin nykyään suhtautua ruokaan rennosti. Nautin siitä, että annan itseni syödä nykyään monipuolisesti. Ennen muinoin tuli syötyä hyvin yksipuolisesti, sillä lihomisen pelko oli niin suuri.

Ruoka ei ole samanlainen vankila, kuin se oli ennen.

On hyvä ymmärtää, että me ihmiset olemme erilaisia myös ruokailuissamme. Aina välillä ihmettelen ilmiötä, kun julkaistaan ravintopäiväkirjoja ja kerrotaan, että näin mä nyt söin. Onko ajatuksena siis se, että ”ota mallia tästä”?

Miks mä ottaisin mallia siitä, miten joku toinen syö??

Kyllä mä vastaan mielelläni kysymykseen, mitä syön, jotta jaksan. Koska monia jumpissani kävijöitä se kiinnostaa.

Mutta kenenkään ei mielestäni tarvitse ottaa mallia musta: ihminen on itsensä paras asiantuntija.

Musta tärkeintä on, että suhtaudut ruokailuun rennosti eikä siitä tule huonoa omaatuntoa.

Hiilareista, jos puhutaan, niin niistä menee kutakuinkin kaikki. Ainoastaan couscous ei ole juurikaan suosikkini, joten sitä ei tule syötyä. Kyllä, syön leipää jos sitä on tarjolla. (Espresso Hpusen bagelit – nam).

Kotiin sitä en kuitenkaan koskaan osta, sillä kotoa löytyy puuroa, maissikakkuja, tummaa makaronia ja perunaa.

 

ruokavalio

Mikä on oma tavoitteesi ruokailujesi suhteen?

Tänä viikonloppuna pohdi mikä sellainen seikka ruokavaliossasi kaipaa petraamista,. Jokin sellainen seikka, jota olet pohtinut jo pitkään. Sellainen, joka saa sinut toteamaan, että ”pitäisi syödä enemmän” tai ”pitäisi vähentää”.

Pohdi kohdallasi miten toteutat sen: mikä auttaa sinua viemään ajatuksesi käytäntöön?

Aina kyseessä ei tarvitse olla suurta, isoa tai ihmeellistä. Hiljaa hyvä tulee ja isot harppaukset harvoin toimivat pitkällä aikavälillä.

 

Joten mitä voit tehdä jo tänään?
x Kipa

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Huomioi nämä viisi seikkaa proteeinipatukkaa valitessasi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

instagram

<3

Terveysblogi 2020