27.5.2017

Sielunmaisema ja hyvä olo | Miten lisäät mielihyvää elämääsi

Sielunmaisema | Meri – hyvän olon äärellä

Kuinka monelle merimaisema on sielunmaisema? Kuinka moni rentoutuu meren äärellä?

Kävimme eilen maistelumenun Ravintola Saaristossa (ent. Klippan) ja J E S T A S. Mitä tuohon nyt sanoisi, kun kaikki on vaan niin kohdillaan!

Maisemat ovat täysi kymppi. Meri ja luonto ovatkin yksi syy miksi halusimme Saariston häääjuhlapaikaksemme. Eilen vasta tajusin, että vau – tästä tulee ihan sairaan siistiä! Juhlista tulee eeppiset. 8)

 

Itseasiassa tämä on tosi hassua. Yhteen aikaan (tarkalleen vuosina 2012-2013) muutaman bestisteni kanssa naurettiin, että meistä kolmesta meikäläinen on se villi heppa. ”Kipa ikisinkku se vaan treenaa ja tekee töitä läpi elämän”. 😀 😀

Ja kuinka sitten kävikään? Meistä kolmesta minä olen menossa ensimmäisenä naimisiin. 😀

 

sielunmaisema

 

Maistelumenu kuuluu siis juhlapakettiin ja oli ihana päästä hipistelemään tulevia ruokia. Eilen kaikki vain oli kohdillaan: aurinko, lintujen laulu, ohitse lipuvat purjeveneet, illan lämpö…Meren äärellä vain on niin hyvä olla.

Merta katsoessa oivaltaa, kuinka maailma on suuri ja mahdollisuuksia täynnä.

Kun elin yritykseni kanssa stressaavia aikoja minulla oli tapana vapaapäivinä polkaista Jopollani meren äärelle, istua kalliolla auringossa ja miettiä. Itseasiassa elämäni suurimpia päätöksiä olen tehnyt meren äärellä. Meren ääreen minun on helppo pysähtyä: sen kauneus pysäyttää. Mieli lepää, ilmassa on ajattomuuden tuntua. Mihinkään ei ole kiire, sillä kaikki on hyvin siinä hetkessä.

On vain meri ja laineiden liplatus niiden törmätessä rantakallioon, meren puolisuolainen tuoksu, tuulen kahina puiden lehdissä ja lokkien kaukainen ääni yläilmoista. Silloin sitä tajuaa, mistä elämässä on kyse: hetkessä elämisestä, ympäristön havainnoimisesta ja aistimisesta. Vauhdin hiljentämisestä. Kiireettömyydestä.

 

Siitä, että tajuaa, kuinka hyvä on juuri tällä hetkellä tässä ja nyt.

 

sielunmaisema

Mielihyvä | Nopea lääke stressiin

Mindfulness-luennoilla käytän paljon mielikuvaharjoituksia ja itsetuntemusta kehittäviä harjoituksia. Puhun hyvinvointiluennoilla paljon rentoutumisesta ja kehoitan jokaista löytämään sen, mikä juuri sinua rentouttaa: mikä tuottaa sinulle mielihyvää.

Mielihyvää tuottavat asiat ovat usein lempeitä ja rentouttavat ja käynnistävät useamman mielihyvähormonin tuotannon. Kuka on kuullut dopamiinista, oksitosiinista, serotoniinista ja endorfiinista? 🙂

Dopamiini | Pilko suuret tavoitteesi osatavoitteiksi

Onko sinulla koskaan voimattomuuden tai pienuuden tunnetta? Tunnetta siitä, että et kykene pysymään tavoitteissasi tai sinulta puuttuu itseluottamusta?

Dopamiini on onnellisuushormoni, joka saa meidät tavoittelemaan päämääriämme, tarpeitamme ja halujamme. Mikäli koet itseluottamuksen, voimattomuuden tai saamattomuuden tunnetta dopamiinitasosi saattavat olla alhaiset.

Tarkista, että tavoitteesi ovat realistiset ja pilkottuina tarpeeksi pieniin etappeihin: on paljon motivoivampaa saavuttaa pieniä voittoja, kuin taistella yhtä suurta kaukaista tavoitetta kohti. Pienin askelin hyvä tulee – ja dopamiini. 🙂

 

sielunmaisema

Oksitosiini | Ole kosketuksessa

Oksitosiini on vahvasti yhteydessä läheisyyteen, ihmissuhteisiin ja kosketukseen. Se liittyy olennaisesti myös luottamukseen, sen luomiseen ja tuntemiseen.

Ymmärrän, että spontaani halailu ei ole kaikkien juttu. Mutta worth to try. Tavatessa tuttavan tai hyvästellessä hänet kokeilekin halaamista perusmoikkaamisen sijaan. Tai kosketa kaverin kättä tai olkapäätä hänelle jutellessa. Me ihmiset tarvitsemme läheisyyttä ja vahvoja ihmissuhteita.

 

sielunmaisema

Hyvä ruoka, parempi mieli. 🙂

Serotoniini | Muistele kivoja menneitä

Kun koet yksinäisyyttä tai masentuneisuutta saattaa sinulla olla serotoniinitasot alhaiset. Serotoniini saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Serotoniini myös hillitsee ruokahalua. Tämä on osasyy sille, miksi esimerkiksi ihastuessamme menetämme kotvaksi nälän tunteen.

Kun on mieli maassa tartumme helpommin johonkin äkkimakeaan ja mieltä piristävään ruokaan tai herkkuun. Tai siis omakohtaista kokemusta ei ole – kaveri kertoi. 😉 😉

Miten mielikuvaharjoittelu liittyy serotoniinin tuotantoon? Siten, että aivomme ei osaa erotella, mihin hetkeen mielihyvää tuovan asian ajattelu osuu: tähän hetkeen vai menneeseen. Siksi myös jo mukavien asioiden muistelu kohottaa serotoniinin tuotantoa aivoissa.

Helppo, nopea ja halpa niksi stressiin on siis palata mielikuvissaan johonkin hyvää mieltä nostattaneeseen hetkeen. Mitä hyviä asioita sinulle on tapahtunut matkan varrella? Mitä mieltä ylentäviä saavutuksia tai tilanteita olet saavuttanut tai kokenut?

 

sielunmaisema

Endorfiini | Liiku ja naura

Endorfiini, tuo elimistön oma morfiini. Tämä on tuttu juttu niille, jotka tuntevat esimerkiksi liikunnan kautta ”endorfiinipöllyjä”. Endorfiinia syntyy liikunnassa nimittäin tyypillisesti lajeissa, joiden kesto on vähintään 20 minuuttia ja syke on suorituksen aikana leposykettä korkeammalla.

Eli jos sinusta tuntuu, että liikunnasta et ole saanut toivomaasi endorfiiniannosta, niin syynä voi olla liian lyhyt tai teholtaan (sinulle) liian kevyt liikuntasuoritus. Kuinka moni on muuten joskus ajatellut tai sanonut treenin jälkeen, että ”onneksi lähdin, vaikka ei ensiksi millään huvittanut lähteä”.

Tämä on merkki siitä, että liikunta on lisännyt hyvän olon hormonien erittymistä. 🙂

Liikunnan lisäksi endorfiinejä erittyy esimerkiksi ulkoilusta, nauraessa ja seksin aikana.

 

Mielihyvä | Sielunmaisema ja sinne hakeutuminen

Viikonlopun kunniaksi haluan kohottaa maljan mielihyvälle. Voisiko sielunmaisema olla tämän viikonlopun teema? Tai jokin muu, mikä sinulle tuottaa mielihyvää?

Kysy itseltäsi mitä minun tekee mieli tehdä juuri nyt? Mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Hakeudu sellaiseen paikkaan tai tilaan, jossa tunnet olosi mukavaksi. Huomioi, mitkä asiat kyseisessä paikassa ovat juuri sellaisia tekijöitä, joista nautit.

Hengitä. Vain ole. Tarkkaile, älä arvota. Anna asioiden olla sellaisia ja sellaisina, kuin ne ovat. Myös itsesi.

 

#inhimillinenote

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

 

Tsekkaa myös:

Muutosten vuosi | Kesähäät

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

25.5.2017

Tekopyhyys | Ei koko ajan voi olla onnellinen?

Tekopyhyys | Iloinen naama 24/7 ei ole todellista?

Olen useammankin kerran elämässäni saanut kuulla olevani tekopyhä. Kriteeristö on täyttynyt ihan vain sillä, että tekopyhä on ihminen, joka näyttää iloista naamaa – muttei ole iloinen koko ajan. ’

On siis mahdotonta olla aidosti iloinen ja onnellinen, jos ei sitä ole 24/7? Kysymys kuuluukin: uskovatko nämä ihmiset oikeasti tuohon?

tekopyhyys

Tekopyhyys | Onnellisuus ja iloisuus ovat vaihtelevia

Tämä on itseasiassa todella mielenkiintoinen aihe. Voiko ihminen olla onnellinen ja iloinen koko ajan? Ja jos on, onko hän silloin vain sulkenut ulkopuolelleen kaiken negatiivisen ja haasteellisen? Vai eikö hän vain tunne koskaan elämänsä aikana floppeja?

Lienee sanomattakin selvää, että ihmisen tunteet vaihtelevat. Onnellisuus ja iloisuus ovat tunteita. Tunteita määrittävät ajatukset ja ajatuksia ihmispäähän mahtuu päivän aikana kymmeniä tuhansia ajatuksia – jopa 50 000.

Kaverit, kymmeniä tuhansia! Ihan oikeastiko ne kaikki olisivat pelkkää naminamipusipusia? 😉

Kyllä: onnellisuus ja iloisuus vaihtelevat. Se, että on pääpiirteittäin onnellinen ja iloinen ihminen ei tarkoita, etteikö koskaan tuntisi surua tai pettymystä, pienuuden tai riittämättömyyden tunteita, epävarmuutta tai pelkäisi mitään. Ja tiedättekö se on just fine!

Ei ihminen ole kone. Ei meidän tarvitse koneellistaa tunteitamme ja tehdä sitä valintaa, että ”tästä eteenpäin tunnen vain onnea”. Elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet: tunteilla on meille aina jokin viesti ja on terveyden kannalta suotuisaa antaa tunteiden tulla, tarkastella niitä ja käsitellä niitä.

On ookoo tuntea erilaisia tunteita: se, että sinulla on pääpiirteittäin hyvä pössis ei tarkoita sitä, ettei koskaan saisi olla huonompi pössis. Et ole tekopyhä, mikäli suurimmaksi osaksi hymyilet ihmisille ja joissain tilanteissa taas et hymyile.

ˆˆˆ

Ota kolikko käteesi ja tarkastele klaavaa: klaava näkyy, mutta se ei tarkoita etteikö kruunaa olisi olemassa.

tekopyhyys

Tekopyhyys | Elämäni on kulissia

Jep, tästäkin on saanut kuulla. Elämäni on kulissia, koska en ole aito: ”olen kyllä nähnyt, että ettet ole aina iloinen” tai ”olen kyllä kuullut, että sullakin on ollut naama norsun v:llä”! NEWSFLASH! Olen siis minäkin ollut joskus huonontuulinen, onneton enkä ole hymyillyt. Mahdotonta, mähän olen LIFECOACH!

(Tähän syssyyn todettakoon, että olen kuullut myös ajattelevani olevani ylempänä ja parempi muita.)

…

En yleensä lähde edes puolustautumaan sanoen, että ”enpäs ole”!

En lähde tähän siksi, että a) toinen ei voi tietää, mitä minä oikeasti ja aidosti ajattelen – tunne on aina subjektiivinen kokemus, b) tottakai minulla on päiviä, kun ei hymyile tai tunne onnellisuutta – olen ihminen ja c) otan sen hienona palautteena – on rikkaus tuntea tunteita eri skaaloissa!

Lisäksi olen huomannut hyvin usein sen, että tuohtuneena tölväisemme toiselle ihmiselle sellaisia asioita, joita koemme itsessämme puutteina. Ehkä minua epäaidoksi syyllistävä ihminen haluaisi itse olla onnellisempi?

Toisaalta, ajatellaanpa näin: keneltä se on pois, jos ihmisen elämä on kulissia? Todennäköisesti ihmiseltä itseltään. Miksi siis tätä asiaa tulisi muiden ihmisten surra? Elämässä suurinta siisteyttä on se, että saa tuntea tunteita!

Onnettoman päivän jälkeen hymy kasvoilla tuntuu voimaannuttavalta. Ilottoman olon jälkeen aurinkoinen mieli on vapauttava. Kun olet hetkeksi möllöttänyt hiljaa kotisohvalla ja kerännyt voimavaroja olet taas parempi ihminen muille. <3

 

tekopyhyys

 

Tekopyhyys | Kyllä, minä olen epätäydellinen <3

No mutta siis tottahan se on! Otan kopin: olen muuten niiiiin silloin tällöin huonotuulinen, yrmyilen, rähisen ja joskus heittäydyn villiksi ja olen riidoissa jonkun kanssa! HUPS.

En ole koko ajan pelkkää happyhappyjoyjoyta – ja olen onnellinen siitä. Kyllä minäkin korotan ääntäni (itseasiassa melko helpostikin 😀 ). Kyllä minullakin on puutteeni. Kyllä, minä olen epätäydellinen.

En minäkään tule toimeen kaikkien maailman ihmisten kanssa eivätkä he minun kanssani. Ajatelkaa, kuinka paljon maailman mahtuu erilaisia ihmisiä! Olisi sitä paitsi uuvuttavaa koittaa saada hyväksyntää kaikilta: käyttäytyä pitää ja muita tulee kunnioittaa. Mutta että miellyttää…se on hitokseen haastavaa.

 

Tekopyhyys | Epätäydellisyys asian ytimessä

En itsekään ole kaikesta tekemisestäni ja sanomisistani ylpeä. En siltikään halua ajatella niitä negatiivisesti – koska olen peruspositiivinen ja onnellinen ihminen! 😀

Sen sijaan kaikki haasteet ja erilaiset tunnetilat ovat vieneet minua eteenpäin. Olen aina oppinut joitain muista ihmisistä ja se on todella mielenkiintoista: me ihmiset tulemme niin eri lähtökohdista ja meillä on oma historiamme. Se tekee ihmisestä äärettömän mielenkiintoisen. <3

Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut minusta itsestäni.  Ihminen ei voi olla täydellinen, eikä ihmisen tarvitse olla täydellinen. Aitoutta on tiedostaa olevansa epätäydellinen olento.

Elämää ei olisi ilman täydellisyyttä. Jos kaikki olisi jo valmiina ja täydellistä ei mitään jäisi jäljelle. Ei olisi syytä pohtia elämää. Tai terveyttä. Tai ihmissuhteita. Olemista tai olemusta. Maailmankaikkeutta tai muita ihmisiä. Mikäli huonoja päiviä ei olisi emme osaisi tehdä eroa hyvän ja huonon päivän välille.

Mikäli kaikki olisi täydellistä se tarkoittaisi, ettei mitään tarvitsisi enää tapahtua.

 

Jos mitään ei tarvitse tapahtua jäljelle jää paikallaanolo. Pysähdys. Totaalistagnaatio.

Epätäydellisyys on juurikin se, joka vie elämää eteenpäin. Eloonjääminen, hengissä säilyminen ja elämän jatkuminen – nämä kaikki lähtevät ajatuksesta, että on olemassa epätäydellisyyttä. Ihminen on luonnostaan eteenpäin pyrkivä olento.

Täydellisyyteen pyritään. Siellä ei kuitenkaan voida olla, sillä muutoin elämä ja kehitys pysähtyvät. Ilman epätäydellisyyttä meillä ei olisi mahdollisuutta kehittyä ihmisenä.

 

tekopyhyys

 

Tekopyhyys | Onnellinen ihminen

Onnellisuus ei tarkoita sitä, ettei koskaan tunne onnetonta oloa. Onnellinen ja elämäänsä ilolla suhtautuva ihminen tiedostaa, että onni voi myös piiloutua hetkeksi. Positiivinen ihminen uskoo siihen, että onnellisuus lähtee omasta itsestään ja siihen tulee pyrkiä – ja sen eteen pitää tehdä töitä.

Onnellinen ihminen ymmärtää, että hänen aurinkoinen luonteensa ei tarkoita hänen olevan ylempänä muita. Aurinkoinen luonne kantaa häntä ja hänellä on voimavaroja jakaa hyvää mieltä eteenpäin.

 

Ei sinun eikä minun tarvitse olla hiphurraapimpelipom 24/7. Elämää tapahtuu, tunteita esiintyy ja asioita tapahtuu.

C’est la vie ja anna sen soida. Nauti matkasta – aidosti.

 

Rakkaudella,
Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Muutosten vuosi | Kesähäät

 

Tsekkaa myös:

Mitä hyvinvointi sinulle merkitsee?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

21.5.2017

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

Eilen vietettiin kotikuntosalillani, Esport Bristolissa, Spring Celebration iltaa. Eilen oli jo lähtökohtaisesti huikea tunnelma, kun pidin BodyAttackini Polar Club -tuntina, jonka päättymisen jälkeen aloitettiin suoraan kevätbileet.

Illan aikana tuli juteltua useamman asiakkaan kanssa ja se kieltämättä kuului tänään äänestä: musan yli on saanut mouhota melko urakalla ja tänään ääni kuulostaa Koivuniemen Paulalta. Joskin tykkään kyllä Paulan raspista… 😀

Henkinen kasvu | Aito yhteys

Mistä näistä salin bileistä tykkään on se, että tulee juteltua eri tavalla asiakkaiden kanssa asioista, kuin ennen tai jälkeen jumppien tai nopsakkaan kylillä kaupan jonossa törmätessä. Keskustelut ovat aivan toisella tasolla ja asiakkaisiin saa aivan erilaisen, aidon, yhteyden. Homma ikäänkuin inhimillistyy.

Kirjoitin aikoinaan Terveysblogiini siitä, mitä bloggaaminen on tuonut elämääni. Monissa teksteissäni olen sivunnut usein sitä, mitä ryhmäliikunnan ohjaaminen on tuonut elämääni. Harvoin sitä olen kuitenkaan yhteen tekstiin kiteyttänyt. Sitä on vaikea kiteyttää lyhyesti, sillä 11 vuoteen mahtuu niin paljon tunnetta, tapahtumia, kohtaamisia, kasvukipuja ja kasvun iloa. Yhden asian haluaisin nostaa esille: henkinen kasvu.

Eilisen myötä ymmärrys siitä vain syveni, että minulle jumpassa ei ole kyse vain jumpasta. Siinä on kyse jostain niin paljon suuremmasta: asioiden, elämysten ja tunteiden jakamisesta. Kohtaamisista. Yhteisistä arvoista ja elämäntyylistä. Huomatuksi tulemisesta. Hyväksymisestä. Hymyistä ja katseista. Ihmisistä. <3

Ennen kaikkea siinä on kyse aidosta yhteydestä: aito yhteys ihmisiin ja aito yhteys itseesi.

 

henkinen kasvu


Paras anti ryhmäliikuntaohjauksesta on omalla kohdallani ollut henkilökohtainen henkinen kasvu.

Niinkuin eilen eräs 58-vuotias miesasiakas eilen juhlissa minulle sanoi: ”Olen käynyt tunneillasi sen verran kauan, että olen nähnyt sinun elämääsi ohjaajana 7-8 vuodelta. Sinä olet kasvanut tytöstä naiseksi.”

 

Henkinen kasvu | Se nuori tyttö

Totta. Olen ohjannut kohta täydet 11 vuotta. Kun aloitin ohjaamaan olin 22-vuotias. Olin keskeneräinen nuori ihminen, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa. Tiesin mitä halusin elämässäni tehdä mutta en tiennyt miten sen tehdä. Tai mitä se kokonaisuudessaan olisi.

Henkinen kasvu oli tuolloin toissijaista, sillä keskityin tiiviisti fyysiseen puoleen – lähinnä kehoni muokkaamiseen ja kehoni käyttämiseen välineenä omalle juurtumattomuuden tunteelleni.

Olin levoton. Olin malttamaton.

Opiskelin kauppatieteitä, joihin en tänä päivänä opiskeluvalintoja tehdessäni päätyisi. Elin elämää, jota en tässä hetkessä eläisi. Ajattelin itsestäni asioita, joita en nykyajassa ajattelisi. Kohtelin kehoani tavalla, jolla en nykyajassa kohtelisi.

Nuorena aika ajoin tuntui siltä, että minä en riitä. Maailma on niin iso, että minä en koskaan riitä täyttämään sieltä paikkaa. Tunsin itseni niin pieneksi, usein jopa mitättömäksi. Asuin silloin Tampereella. Kuinka kukaan koskaan löytäisi minua sieltä? Jos jotain tekisin, kukaan ei edes huomaisi minun tekevän sitä.

Mihin minä oikein olin menossa? Mitä minusta tulisi isona?

Aika ajoin pelkäsin. Pelkäsin, että asiat eivät olisi hallinnassani eikä minulla olisi asioihin valtaa. Oli niin helppoa suunnata kontrolli elämäntyyliin: liikkumiseen ja ruokavalioon.

Koulu oli oikeastaan helppo suorittaa läpi, sillä siihen ei ollut suurempaa tunnesidettä – sitä vain kulki virran mukana eteenpäin pyrkien pääsemään sieltä mahdollisimman nopeasti ulos. Ajatuksena lähteä luomaan ekonomin uraa. Menestyä yritysmaailmassa. Niittää mainetta ja rahaa.

Tentit tentittiin, ja hyvin menivätkin. Vaadin itseltäni hyviä suorituksia, sillä enhän voinut soittaa kotiin ja kertoa, että en pärjää koulussa.

Gradukin koottiin. Tosin hieman sinne päin. En tänäkään päivänä ole tyytyväinen graduuni, koska sen viilaaminen huippuunsa ei vain kiinnostanut. Inspiraatio zero. Enhän sillä kuitenkaan tekisi mitään merkittävää muutosta elämäni tiellä – saatika akateemisessa maailmassa.

Vaikka itselleni läheinen aihe olikin (kuntoklubien johtaminen ja jäsenyyssuhteiden hallinta), akateemisten professorieni mielestä aihe ei ollut kiinnostava tai tutkimisen arvoinen. Olisi mieluummin pitänyt tutkia työyhteisön hiljaista tietoa. Pidin silti pääni.

Looking back, voisi ajatella olevan monta asiaa, jotka olisin voinut tehdä toisin. On monta asiaa, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua.

 

…onko näin?

 

 

Henkinen kasvu | Tämä aikuinen nainen

Koen yhä olevani nuori. En ole yhtä nuori, kuin silloin, mutta olen nuori. Henkinen ikä on se, minkä tunnet sen olevan.

Tänään olen se, miksi olen tullut. Katsoessani taaksepäin en kadu mitään. Päinvastoin, olen syvästi kiitollinen. Ilman sitä, mitä olen kokenut en olisi minä. Ilman sitä suorittajaa sisälläni en muistaisi katsoa asiakkaitani heidän sydämiinsä ja osaisi katsoa heitä. Ilman sitä pienuuden kokemuksen tuskaa en ymmärtäisi, kuinka suuri maailma onkaan. Ja kuinka paljon minulla on annettavaa.

Ilman riittämättömyyden tunnettani minä en käsittäisi, kuinka olen hieno osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuinka minullakin on paikkani tässä maailmassa ja minulla on merkitystä.

Ilman sitä pakonomaista kontrollin tarvetta en ymmärtäisi irtipäästämisen voimaa, enkä sitä, kuinka hienoa on vain olla tässä ja nyt. En tietäisi, mitä on sisäinen rauha ja tunnistaa sitä, kuinka hyvältä oma sisäinen kannustava puhe tuntuu. Miltä aito hymy ja avoin katse näyttävät.

Tämä aikuinen nainen, joksi olen tullut on matkan varrella ottanut tuon nuoren tytön syliinsä ja sanonut hänelle myötätuntoisesti hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet. Olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.

 

 

henkinen kasvu

 

Minun tarvitsi vain kasvaa ajatukseen siitä, että minun täytyy ensin riittää itselleni. Minun on löydettävä paikkani omassa itsessäni. Minä en ole mitätön – minä olen pystyvä. Minut löytää sen jälkeen, kun olen ensin löytänyt itseni.

Mitä ryhmäliikunta on tuonut elämääni on oman itseni toteuttamista. Olen saanut olla minä. Oma itseni. Tehdä sitä, missä minä olen hyvä ja mihin minulla on intohimo.

Sillä ilman intohimoani tähän kaikkeen minulla ei olisi motivaatiota. Haluan olla ihmisten kanssa, inspiroida. Kannustaa. Haastaa. Kehoittaa kuuntelemaan kehoaan egonsa sijaan. Nauttia hetkestä. Luoda elämyksiä. Tuntea yhteisöllisyyttä, iloa ja onnea. Inhimillisyyttä ja auttamista.

Luotsaamista ottamaan oman itsensä sisäisen pienen lapsen syliin, halata tätä hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Joten ystäväni.

Haluan sinun tietävän, että sinä riität. Sinulla on merkitystä tässä maailmassa ja elämässä. Sinä olet pystyvä ja kykenevä. Sinä olet matkalla sinne, minne sinun kuuluukin päästä.

 

 

Rakkaudella,

Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

16.5.2017

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

Tässä muuten yksi suosikkiaiheistani: onnellisuus. Oletko ikinä pohtinut, että asteikolla 1-10 (1 pienin, 10 suurin) kuinka onnellinen olet? Mistä oma onnellisuutesi koostuu?

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielestäni onnellisuus ja onnen aiheet voivat vaihdella. Yhtenä päivänä onnelliseksi tekee aurinko, jonain toisena päivänä vastaantulijan iloinen hymy tai joku muu päivä meren tuoksu, viesti ystävältä tai ihan vaan vaikka itsekseen oleminen. Mikä vaan.

Antiikin aikaan kysymys hyvästä elämästä oli kaikkein oleellisin. Elämän tärkein päämäärä oli hyvä elämä.

Jokseenkin nykypäivänä tämä tuntuu unohtuneen?! Elämä menee helposti ohi, kun suoritamme sitä. Emme oikeastaan välttämättä edes pysähdy miettimään, mistä kaikesta juuri tässä hetkessä tai tänään olisimmekaan onnellisia – vaan pohdimme niin uein, miten voisimme tehdä enemmän, tai miksi emme tee enemmän, mitä meiltä puuttuu tai mitä vielä pitäisi saavuttaa.

 

Mitä on hyvä elämä?

Aristoteles aikoinaan ajatteli, että onnellisuus on itsessään hyvä päämäärä kaikille ihmisille.

En tiedä, oletteko huomannut saman, mutta usein vaikuttaa olevan valloillaan ajatus, että onnellisuus poissulkisi kaiken negatiivisen, elämän haasteellisuuden, surua tai murhetta aiheuttavan olemassaolon.

Sana positiivisuus on noussut jo inflaation kokeneeksi virreksi, jota ”viljellään” lääkkeeksi vähän kaikkeen. Ei hätää, kato pysyt vaan positiivisena! Tästä syystä positiivisuus on monen mielessä kokenut inflaation sen juuri myötä, että sen oletetaan poissulkevan negatiivisuuden. ”Miksi kaikki pitää olla aina vaan positiivista nami nami pusi pusi” – kuulen tätä yllättävän paljon keskustellessani positiivisuudesta ihmisten kanssa.

…tiedättekö, mitä tarkoitan? 🙂

Tärkeintähän on muistaa, että kolikolla oikeasti on kaksi puolta. Ja vaikka toinen puoli ei ole näkyvillä on se silti olemassa. Noh. Jos onnellisuus on sitä, että elää hyvää elämää, niin mitä on hyvä elämä? Kuka tai mikä määrittelee sen, milloin elämä on hyvää?

 

Nostetaan malja onnellisuudelle! 🙂

 

Hyvä elämä on se elämä, jonka palikoista et halua luopua

Mielestäni hyvä elämä on sellaista, jota sinun on mielekästä elää. Sinulla on ilon lähteitä, asioita, jotka tuovat hymyn kasvoillesi ja kiitollisuuden tunteen sydämeesi. Tunnet sisimmässäsi, että edellä mainituista asioista et haluaisi luopua mistään hinnasta, sillä niillä asioilla on sinulle merkitystä.

Ja ei – näiden asioiden ei tarvitse olla aina positiivisia. Yhtä lailla ne voivat olla sellaisia, jotka saavat sinut epämukavuusalueellesi. Itseasiassa todellakin ovat myös sellaisia! Tai ne saavat sinut pohtimaan, että mitä ihmettä juuri tapahtui.

Joskus ne jopa saavat sinut miettimään, että miksi ihmeessä tämä tapahtui juuri minulle. Ne voivat olla asioita, jotka saavat sinut pohtimaan syntyjä syviä – siis asioita, jotka kehittävät sinua ihmisenä, ystävänä, puolisona, läheisenä, kasvattajana, työtoverina, työntekijänä, naapurina, luokkatoverina jne.

 

Joskus onnellisuutta on juuri tämän hetken hyvä pössis. <3

 

Voiko ihminen olla koko ajan olla onnellinen?

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

Kirjoitin eilen kateudesta. Aika paljon suomalaiset kuuluvat olevan kateellista kansaa, kun meiltä itseltämme kysytään. Voihan kateus toki olla merkki siitä, että ihminen itse ei ole onnellinen? Tai ainakaan juuri siinä hetkessä kateellinen ihminen ei ole onnellinen – sillä hän keskittyy asioihin, joita hänellä ei ole.

Toisaalta voiko ihminen edes olla onnellinen ihan koko ajan? Mitä mieltä olette?

Minä uskon, että ei.

On ihmiselle luontaista vaipua epätoivoon silloin tällöin tai tuntea toivottomuutta. Ihan kuin joskus aurinko paistaa ja joskus taas sataa. Jos on kesto-onnellinen koko ajan ja joka paikassa pitää olla todella vahva lääkitys. 😉

Ei vaan. Mutta on ok olla myös silloin tällöin onneton: se kuuluu elämään ja se on hyväksyttävä tunne. Mikäli koko ajan pyrkii olemaan onnensa kukkuloilla on ehkä kysyttävä itseltään mitä yrittää peittää jatkuvalla onnellisuudellaan? Mitä välttelee? Mitä ei halua kohdata?

Eli ei: ei onnellinen tarvitse olla koko aikaa. Mutta on hyvä pitää alati mielessä ne asiat, joista olle onnellinen. 

 

 

Hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä

Aristeles katsoi elämän olevan hyvää silloin, kun ihminen on saavuttanut järjen ja tunteiden hyveet oman ponnistelun, hyvän kasvatuksen ja suotuisten olosuhteiden ansiosta. Ja onnellisuus on Aristoteleen mukaan aina riippuvaista myös ulkoisista tekijöistä.

Eli siis kyllä: niin sisäiset (ajatuksemme, asenteemme, ajurimme ja tunteemme) tekijät kuin ulkoisetkin tekijät (olosuhteet, ympäristö, ystäväpiiri jne.) vaikuttavat onnellisuuteemme. Tästä voidaan johtaa taas ajatus, että mielestäni onnellisuus näidenkin suhteen riippuu ihmisestä: mikä ihmiselle itselleen on tärkeää tässä elämässä ja mitä hän haluaa saavuttaa.

Jollekin toiselle onnea on hieno auto tai kesämökki järven rannalla. Onnellisuus voi tulla siitä, että ne on omin avuin ja omalla työllä ansaittu – tai sitten olosuhteet ovat olleet suotuisat ja esim. kesämökki on perintö.

Jollekin toiselle riittää puoliso ja perhe tai turvallisuuden tunne.

Kumpikin on ”oikein” eikä kumpikaan ole ”väärin”.

 

 

Olivatpa onnen ja onnellisuuden syyt mitkä hyvänsä, niin hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä! Meillä on oikeus, mutta myös velvollisuus olla onnellisia omassa elämässämme.

Joskus tulee myös juteltua asiakkaideni kanssa siitä, että he eivät voi antaa itselleen lupaa olla onnellinen, sillä joku heidän läheisistään ei ole onnellinen. Heille itselleen siis tulee huono omatunto siitä, että ovat onnellisia eivätkä olisi ansainnut onnellisuutta, koska heidän läheisensä ei ole onnellinen.

Me kaikki olemme ansainneet onnellisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että onnellisuus on meidän jokaisen päätettävissä. Ja toisaalta emme voi elää toisten elämää: me emme voi päättää toisten puolesta heidän onnellisuuttaan tai onneaan. He voivat tehdä sen itse löytämällä oman onnensa ja onnellisuutensa ytimen.

Onnellisessa elämässä voi ja pitääkin olla voittoja ja takaiskuja, helppoutta ja ahdistusta, iloa ja surua, menestystä ja epäonnea. Näistä mikään ei poissulje toisiaan.

Toisaalta on jollekin henkilölle helppoa teilata toisen onnellisuus: ”helppoahan sinun on, koska synnyit näin ja näin tai/ja näissä olosuhteissa”. Sitä ikäänkuin ajatellaan, että toisen onni on itseltään pois. Miksi olisi? Miksi toisen elämä tai onnellisuus vaikuttaisi omaasi?

Totta on, että me ihmiset emme synny samalle lähtöviivalle. Meillä on erilaisista ominaisuuksistamme ja elinolosuhteistamme riippuen erilaiset mahdollisuudet elää onnellista elämää.

 

 

Jokaisella meistä on kuitenkin vapaus valita erilaisista mahdollisuuksista omaa onnellisuuttamme tavoitellaksemne. Arvomme, tavoitteemme ja ihanteemme ohjaavat meitä.

Edellä mainitut seikat tuovat elämäämme syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Toki usein elämän keskeisiä valintoja joudutaan pitkälti tekemään täysin lopputulosta tietämättä. Vasta kokemuksen myötä tiedämme, kannattiko päätöksemme suoraan vai mitä siitä voimme oppia.

 

Miten sitten saavutamme onnellisuuden? Mistä onnellisuutemme riippuu? Kuinka paljon se on kiinni siitä, mitä päättämme tavoitella? Tai siitä, miten omat vapaat valintamme voivat toteutua?

Me itse tiedämme vastauksen tähän. Kääntäkäämme huomio rehellisesti siis itseemme ja selvittäkäämme oman onnemme ja onnellisuutemme aiheet. Sen jälkeen taotaan sitä onnea, kuin seppää konsanaan!

 

Onnellista viikkoa kaikille, kesää kohti!

<3 Kipa

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Vieraskynäkirjoitukseni 2013: Ryhmäliikunta.fi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

 

 

15.5.2017

Vieraskynäkirjoitus vuodelta 2013: Ryhmäliikunta.fi

Aina aika ajoin Facebooksissa pompsahtelee kaikenlaisia muistoja – tai viimeistään elämäsi aktiivisimmat vuodet pompsahtavat jostain päin Googlea. 😀

Törmäsin tässä muutama kuukausi sitten vieraskynäkirjoitukseeni Ryhmäliikunta.fi -sivustolla.

Pieni ote vieraskynästä:

 

”On -onneksi- paljon ihmisiä, jotka nauttivat täysin siemauksin liikunnasta. Liikunta on heille omaa laatuaikaa itsensä kanssa, ja siitä pidetään kiinni. Aivan mieletöntä! Ihanaa! Tällöin liikunta on helposti itseohjautuvaa ja sisälähtöistä. Se tulee luonnollisesti ja siitä nauttii hikoillen hymyssä suin. Askel on kevyt, joskin luonnollista on joskus myös väsymys. Ihmisiä tässä vaan ollaan.

Entäpä silloin, kun ryhmäliikuntatunnille, salille, treeneihin, juoksulenkille tai ylipäätään liikkumaan lähteminen on toistuvasti oman mielen suostuttelua ja pakottamista? Lihakset tuntuvat puurolta, jalkaa ei tekisi oikeastaan mieli nostaa, päässä tuntuu hieman sumuiselta ja itseasiassa ei vaan huvita. Tuleeko silti mennä ja pakottaa keho ja mieli ”kyllä se tästä lähtee” -periaatteella vai olisiko treeni sittenkin hyvä jättää väliin? Usein tulee ajateltua, että jos en mene en kehity (no pain, no gain!), ei tule tuloksia (treeniä ja rahkaa, sillä kehittyy!), lihon (kalori on kalori ja ne pitää kuluttaa – nih), laiskistun (hyi minua, ällöä) tai pahimmillaan varmaan jopa poksahdan maanpinnalta kadoksiin (mitäs et lähtenyt laiskimus maximus)!

Niinkö on?

EI.”

 

Ja sama sanoma toimii työni ja blogini punaisena lankana tänäkin päivänä. <3 Eli samalla tiellä ollaan yhä – elämä on yhtä oodia ihmiskeholle!

 

Those were the days. 🙂

 

Tsekkaa kirjoitukseni aiheesta No pain no gain täältä.

 

Ihanaa alkuviikkoa kaikille!

– Kipa

 

 

Lue myös:

Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kateus on hieno tunne!


*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

14.5.2017

Oletko sittenkin aamutreenaaja?

PT- ja hyvinvointivalmentajan työssäni tulee paljon vastaan treenaamisen haasteellisuus: haluaisi liikkua, muttei aikainen aamuherätys inspiroi. Iltaisin taas ei työpäivän jälkeen ole fiilistä tai energiaa lähteä treenaamaan, jolloin kotisohva vie helposti voiton ja ilta kuluu oleillen. Silti toiveissa olisi liikkua enemmän.

 

Törmäsin aikoinaan tähän HS:n artikkeliin. Erityispisteet haluan antaa HS:lle erittäin positiivisesti ja hyvistä näkökulmista käsin kirjoitetusta artikkelista – kerrankin ilon ja konkreettisten hyötyjen kautta kerrottu siitä, kuinka pienellä aikataulu- ja asennerukkauksella voi suotuisasti vaikutta elämänsä laatuun! Eikä vain henkilön omaan hyvinvointiin, vaan koko perheen.

 

Ohjataan Veeran kanssa Esport Bristolissa. <3

 

Nykyään kun tuntuu trendinä olla nostaa eniten esiin liikunnalla tavoiteltavia ulkoisia seikkoja, kuten painonpudotusta/kiinteytymistä tai kehon muokkausta, tehokkuutta ja suoritusta, kalorien polttamista tai kulutusta.

Tunsin tarvetta nostaa pari pointtia esiin artikkelista. 🙂

 

UUSI ELÄMÄNTYYLI, UUSI RYTMI

”Uuden elämäntyylin ansiosta Koivunen on saanut arkeensa aivan uudenlaista rytmiä.

”Ehdin tehdä paljon enemmän kuin ennen. Päivän kaikkiin kuvioihin tulee säännöllisempi aikataulu, kun aloittaa aamut ajoissa.”

 

KUN MAHDOTTOMASTA TULEE MAHDOLLINEN

”MAHDOTTOMALTA tuntui ensin myös ajatus aamutreeneistä. Koska Koivusella on joustava työaika, varhaiset herätykset eivät olleet vuosiin kuuluneet hänen arkeensa.

Ensin koko idea kauhistutti. Se tuntui kuitenkin ainoalta vaihtoehdolta, sillä Koivunen halusi käydä nimenomaan ohjatuilla liikuntatunneilla. Tavanomaisesta kuntosali­treenistä tai juoksemisesta hän ei ollut koskaan innostunut, sillä yksin treenatessa motivaatiota oli vaikea löytää.

Kokeiltava siis oli.

”Kun laitoin herätyskellon soimaan puoli seitsemältä, ehdin nipin napin varttia yli seitsemän alkaneeseen jumppaan. Muutaman sellaisen aamun jälkeen tajusin, että kyllä minusta on tähän.””

 

AAMUTREENISSÄ ON ELÄMYKSELLISYYTTÄ

”Koivunen on huomannut, että herääminen käy helpoiten, kun aamut noudattavat tuttua kaavaa. Treenivaatteet odottavat valmiina sängyn vieressä ja houkuttelevat nousemaan.

Kymmenen minuutin kävely kuntosalille on pieni elämys itsessäänkin: ulkona on taianomaisen rauhallista, eikä vastaan yleensä tule kuin pari koiranulkoiluttajaa.

Se on tärkeä osa Koivusen päivää. Ympärillä luonto herää yhdessä kaupungin kanssa: valo lisääntyy vähitellen, ja aamun ensimmäiset pikkulinnut alkavat laulaa. Matkan aikana havahtuvat mieli ja ruumis.”

 

AAMUTREENI ENERGISOI PÄIVÄÄ JA VAPAUTTAA ILTAAN AIKAA

”AAMUHERÄTYSTEN ANSIOSTA Koivunen ehtii kuntoilla kaikkein kiireisimpinäkin päivinä. Ja kun treeniaikataulu on säännöllinen, olo pysyy pirteänä. Se näkyy kauas, hän uskoo.

”Urheilu on tuonut olemukseeni energisyyttä ja iloisuutta. Oma hyvinvointi välittyy myös ulospäin. Sekin tietysti ilahduttaa ja antaa itsevarmuutta, että kroppa näyttää hyvältä.”

Myös Koivusen työhön liikuntaharrastus on vaikuttanut positiivisesti. Aamutreenit ovat tuoneet hänen elämäänsä kauan kaivattua itsekuria.

Menneitä ovat päivät, jolloin töihin lähtö venyi ja vanui: nykyään Koivunen lähtee työpaikalleen säntillisesti heti aamiaisen syötyään.

TOISINAAN kuritettu kroppa muistuttaa olemassaolostaan. Lihakset kipeytyvät, ja joskus harvoin uupumus iskee kesken työpäivän. Yleensä käy päinvastoin. Treenin jälkeen ajatukset tuntuvat kirkkailta, ja energiaa piisaa pitkälle iltaan.”

 

Vetästiin kerran aikaisin aamulla Fit by Sofia -porukalle Grit Cardio -treenit. 🙂

 

AAMULLA LIIKUNNALLE OTETTU AIKA LISÄÄ MYÖS PERHEEN HYVINVOINTIA

”Äidin elämänmuutos on lisännyt myös lasten hyvinvointia, Koivunen pohtii. Perheellä on nyt aiempaa enemmän yhteistä aikaa. Se tuntuu helpottavalta, sillä joitakin vuosia sitten Koivunen poti jatkuvasti huonoa omaatuntoa kiireistään.”

 

AAMUTREENI RYTMITTÄÄ PÄIVÄÄ, VAIKUTTAA SUOTUISASTI UNENTULOON JA VOIMAANNUTTAA

”Jos varaa omaa aikaa myöhäiseen iltaan, se kuluu helposti television katseluun tai muuhun möllöttämiseen. Jos taas vapaa-ajan sijoittaa aamuun, tulee tehtyä enemmän asioita. Silloin olo on paljon energisempi”, Koivunen selittää.

Alkukankeuden jälkeen keho tottui uuteen rytmiin nopeasti. Ny­kyään Koivunen avaa silmänsä lähes poikkeuksetta aamuseitsemältä – oli herätyskello soimassa tai ei.

Elämään on syntynyt positiivinen kehä: kun aamulla treenaa, alkaa illalla nukuttaa kuin itsestään. Television tuijottelu on jäänyt, samoin liikkumattomuuden aiheuttama huono omatunto.

Se kaikki tekee Koivusen onnelliseksi. ”Liikunnasta tulee ihmeellinen voimantunne, ihan kuin pystyisi mihin vain. Vaikka paikat kipeytyisivät fyysisesti, ovat aivot aina virkeät.”

 

Jos et ole vielä kokeillut, niin mitens olisi tällä viikolla? Varoituksen sana: saatat jäädä koukkuun!

– Kipa

14.5.2017

Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat

Tiedättekö sen fiiliksen, kun alkaa hitusen harmittamaan, ettei treenaamaan pääse. Ei vain ole aikaa, koska päivän aikataulut ovat tiiviit. Alkukeväästä on itselläni ollut useampi tällainen päivä, sillä olen opiskellut Terveysvalmentajaksi sek Yrittäjän ammattitutkintoa samalla, kun olen tehnyt 1-3 päivää viikossa työhyvinvointivalmennuksia päivätyönä.

 

 

Ne arjen pienet ja helpot aktiivisuusvalinnat

Kun ajatellaan liikuntaa ja sen tuomia terveyshyötyjä, niin loppupeleissä  hyvin arkiset ratkaisut ovat niitä tärkeimpiä. On tärkeämpää säilyttää tasaisesti aktiivisuutta pitkin päivää, kuin olla päivällä 8-9 tuntia passiivinen ja sitten harrastaa 1-2 tuntia liikuntaa.

Joskin totta kai kaikki liikunta on kotiinpäin.

 

 

Kuulostaako seuraava joiltain osin tutulta:

Päivän aikataulut eivät millään anna myöten liikunnalle, koska aamuvarhaisella ei halua nousta (priorisoi unta) eikä iltamyöhään treenata päivän jatkeeksi (priorisoi hyvissä ajoin nukkumaan menoa). Myöskään koko päivän aikana ei saa varastettua treeneille aikaa (koska on liesussa päivän).

Mikä silloin eteen?

Tuunaus. Arjen aktiivisuustuunaus.

Et ehkä pääse varsinaisesti ”treenaamaan” (ja se ei ole vakavaa) päivän mittaan. Emme välttämättä osaakaan ajatella, mitä se treenaaminen itseasiassa onkaan. Usein ajattelemme treenaamisen olevan ihan varsinaisesti vain lenkille tai uimaan lähtemistä, salille menemistä, jumpalla käymistä jne.

 

Mutta kyllä – myös arjen aktiivisuus on treenaamista.

 

 

 

Ideoita arjen aktiivisuuden lisäämiseksi

Arjen pieniä aktiivisuusvalintoja, joita itse tällaisina kiireisinä tai ”treenittöminä” päivänä teen ovat:

  • Kävely julkisen sijaan, jolloin saat helposti arkiaktiivisuutta päivään
  • Seisominen julkisessa istumisen sijaan, jolloin saat pidennettyä lonkkia ja suoristettua selkää
  • Päkiöillenousuja odotellessa kyytiä tai seisoessa pitkiä aikoja, jolloin pohkeet vetreytyvät
  • Hissin vaihtaminen portaisiin niin ylös mennessä, kuin alastullessakin, jolloin askelia kertyy puolihuomaamatta
  • Pitkiä aikoja istuessa nouse kerran-pari tunnissa seisomaan, jotta saat suoristettua lonkat ja pyöräytettyä hartiat muutaman kerran edestä taakse
  • Päivän sisältäessä paljon istumista vie tuoli vähän pidemmälle pöydän äärestä ja nosta toisen jalan nilkka koukussa toisen polven päälle, näin saat hyvän lonkan aukaisun – tähän voi vielä lisätä alemman jalan pumppauksen: nosta tukijalan kantapäätä ilmaan kuin päkiänousussa, jolloin lonkan avaus tehostuu
  • Käytä lounastauot hyväksi ja tee 10-20 min happihyppely lounastauolla enne eväiden tai lounaan nauttimista

 

 

Mitä homma tarvitsee toimiakseen?

Kyllä näissä jonkin verran myös pitää valita tahto nähdä vähän vaivaa. Olkalaukun sijaan täytyy ottaa reppu, jottei selkä tai nska rasitu kävellessä väärällä tavalla. On myös oki huolehdittava aikatauluista ja siitä, että lähden kotoa ajoissa, jotta kerkiän määränpäähän kävellen.

Lisäksi se tarvitsee päätöksen ja oman tavoitteeni mukaisen henkisen sitoutumisen: olen päättänyt tehdä näin, sillä tiedän itselläni olevan virkeämpi, reippaampi ja hyvinvoivampi olo.

Kun valinnat ovat omasta tavoitteestasi lähteviä teet valintoja – et luopumisia. Sen sijaan, että esim. miettisit että luovut bussista ja luppoajasta kotona mieti mitä saat tilalle. Saat raikasta ilmaa, näet ja koet aamun, saat kevyen hien ja ennen kaikkea kehosi saa liikettä.

Puhumattakaan kevyen liikunnan terveyshyödyistä.

 

Tärkeintä on oma usko ja ymmärrys siitä, että sinä voit vaikuttaa. Sinulla on voima ja valta tehdä nämä valinnat, joilla hyvinvointiisi ja terveyteesi on mahdollista vaikuttaa suotuisasti. Kun näet ja sisäistät sen, teet itsellesi suotuisia valintoja. Tiedä ja luota itseesi siinä, että sinussa on se voima.

 

Mitkä ovat sinun aktiivisuuskikkasi?

Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!
-Kipa

 

14.5.2017

Kateus on hieno tunne!

Tiedättekö, mitä eilen aloin pohtimaan? Sitä, että kateus mielletään todella usein negatiiviseksi asiaksi. Perisuomalainen suuri synti, johon lankeamme aina, kun emme kestä toisen onnea. 

Mistä ajatukseni lähti oli yleisesti pohdiskelu tunteista: nykyään arvostetaan tunteidensa kommunikoimisen jaloa taitoa.  On upeaa, mikäli ihminen osaa ilmaista tunteitaan ja kommunikoida niistä mahdollisimman selkeällä kielellä. Vihaa saa tuntea. Surua saa tuntea. Iloa saa tuntea. Pelko on hieno tunne. Rakkaus on ylitse muiden.

Mutta entä kateus? Miksi kateutta pidetään paheksuttavana tunteena?

 

 

Tunne tunteesi

Tunteita tulee ja menee. Päivän aikana tunnemme monia tunteita ja on itseasiassa miltein mahdotonta kulkea päiväänsä läpi ilman minkäänlaista tunnetta.

Tunteet ovat kehotuntemuksia ja niitä kuuluukin olla ja tuntea. Itse tunnetta olennaisempaa on se, miten me reagoimme tunteeseen. Tiesittekö, että tunne kestää vain 90 sekuntia? Miksi tunne tuntuu kestävän kauemmin on se, että ajatuksemme jää hyvin helposti pyörimään niihin erityisesti sen kautta, miten me tunteisiin reagoimme: meidän omat ajatukset luovat ne uudelleen ja uudelleen.

Miksi tunteen tunteminen on tärkeää? Siksi, että se vie meidät lähemmäksi kehotuntemustamme. Tunteilla on aina jokin viesti ja se jokin viesti lähtee syvältä sisimmästämme. Oli tunne positiivinen tai negatiivinen, sillä on aina jotain asiaa meille itsellemme. On jalo taito osata nappasta tunteesta kiinni ja kysyä siltä: ”mikä viesti sinulla on minulle?”.

Ihmismielellä on taipumus pyrkiä pois päin kaikesta kivusta, tuskasta, pelosta ja epämukavuudesta tavoittelemalla mieluummin mielihyvää ja hyvää oloa. Kun tunne kestää sen puolitoista minuuttia, niin ajatus se vain jatkaa seilailuaan: ajatus kun ei häviä samaan tahtiin tai tapaan kuin tunne.

Ajatus, joka on reaktio johonkin tunteeseen saattaa hyvin helposti häiritä itse tunteen toimintaa (eli viestin tuontia) ja tällöin tunteesta ei pääsekään irti. Kun tunteesta ei pääse irti, niin ihminen jää kiinni ajatukseen ja taas edelleen sen aiheuttaman tunteen noidankehään.

Kun bongaamme itseltämme jonkin tunteen on hyvä pysähtyä ja katsoa itseään peiliin: miksi tunnen niinkuin tunnen? Ei arvostellen tai arvottaen, vaan vain tarkastellen ja todeten. Tunne ei ole hyvä eikä paha, vaan se vain on.

 

Miten tämä kaikki liittyy kateuteen?

 

Tunteiden tarkastelu on oman peilikuvansa tarkastelua.

 

Kateus opettaa

Siten, että ihan kuin muutkin tunteet, niin myös kateus tuo meille viestin. Kateuden tunteesta voimme oppia – ja nimenomaan itsestämme. Kateutta kokeva ihminen ei harmi kyllä juurikaan kykene myötäelämään toisten iloja, vastoinkäymisiä tai vaikeuksia, koska kateellinen keskittyy siihen, mitä häneltä itseltään puuttuu.

Mikäli henkilö on taipuvainen jatkuvasti kateellisuuteen niin pitkällä aikavälillä kyseisen henkilön omasta elämästä voi helposti puuttua elämäniloa, uskoa tulevaan tai toimintakykyä toteuttaa itseään.

Ja tässä tullaan mielestäni asian ytimeen: kateus ei ole kertomassa, että kuka meistä ei osaa iloita muiden puolesta tai kuka meistä ei uskoisi tulevaisuuteensa. Vaan kateus on kertomassa sitä tuntevalle ihmisille tärkeää viestiä: miksi minä tunnen kateellisuutta?

Me suomalaiset olemme omassa keskuudessamme tunnetusti hyvin kateellista kansaa. Silti kukaan ei tunnusta olevansa naapurille kateellinen. 😉 No joo, kyllähän keskustelupalstoilta saa lukea ilkeitäkin kommentteja toisten onneen kohdistuen ja työpaikoilla saatetaan mulkoilla ylennystä saanutta kollegaa.

Mutta kuten kaikki meidän tunteemme, niin myös kateuden tunne on tärkeä. Suhtautukaamme siihen sellaisena. Toivoisin, että sitä lakattaisiin ajattelemasta negatiivisena asiana: ”hmph, se on vaan kade”. Koska loppupeleissähän toisen ollessa kade kyseinen tunne on häneltä itseltään pois.

Henkilö itse ei keskity hyviin asioihin elämässään, vaan hän missaa mahdollisesti paljon hyviä asioita ympäriltään.

Siksi nimenomaan kateellisen ihmisen tulisi pysähtyä ottamaan kateuden tunteensa vastaan, käsitellä se ja uteliaasti kysyä kateuden tunteen viestiä. Niin kuin mihin tahansa tunteeseen myös kateuteen tulisi suhtautua myötunnolla. Sillä myötätunto auttaa meitä vahvempaan kykyyn nähdä omassa elämässämme hienoja tyytyväisyyden aihioita sekä taitoa iloita niistä.

 

 

Mielestäni kateus on siis ihan yhtä lailla hieno tunne, sillä se on kertomassa meille itsellemme meistä itsestämme. Ja mikään ei ole hienompaa tässä elämässä, kuin kehittyä itse ihmisenä.

Ja aina voimme koittaa tehdä asialle jotain: mikäli tunnemme kateuden tunnetta, niin onko meidän mahdollista tavoitella itse sitä asiaa, josta toiselle olemme kateellisia?

Ja totta kai voi olla, että kyseinen aihe on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Tällöin on hyvä pohtia mitä muita hienoja mahdollisia iloa ja energiaa tuottavia asioita voimme omaan elämäämme luoda?

Vai onko kyse enemmänkin siitä, että emme itse arvosta omia saavutuksiamme tai anna niistä itsellemme kiitosta vai onko meillä vielä käsittelemättömiä asioita itsetuntomme suhteen?

 

Mitä mieltä te olette? Mitä ajatuksia kateus teissä herättää?

Aurinkoa ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3 <3 <3

– Kipa

 

PS:

 

 

Lue myös:

Tsekkaa oletko optimisti vai pessimisti?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Laihuuden ihannointi: kuulutko tähän 84 %:iin?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

8.5.2017

Laihuuden ihannointi: kuulutko tähän 84%:iin?

Törmäsin aikoinaan yhteen Ylen artikkeliin, jossa aiheena oli laihuuden ihannointi:

”Laihuuden ihannoinnin järkyttävä tulos: 84 prosenttia naisista tyytymättömiä painoonsa”

Tämä ei sinällään yllätä, että moni nainen on tyytymätön painoonsa. 84 % on kuitenkin huima luku! 😳

 

”Myös valtaosa miehistä haluaisi painaa vähemmän. Naiset haluaisivat tyypillisesti laihtua pari kiloa, miehet viidestä kymmeneen kiloa. Miehistä seitsemän prosenttia haluaisi lisää painoa.”

Kyseisessä artikkelissa jututettiin myös ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia, jonka kerrottiin tyrmäävän jatkuvat laihdutuskuurit: ”Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg pitää lukuja todella ikävinä, mutta ne eivät yllätä häntä.

– Elintavat ja elinympäristö ovat sellaisia, että painonhallinta on yhä vaikeampaa. Samaan aikaan pitäisi olla muka yhä kovemmassa kunnossa. Tämä ristiriita ajaa aika monet tyytymättömyyteen. Tyytymättömyyteen löytyy myös terveydellisiä perusteita. Suomalaisista miehistä noin kaksi kolmasosaa ja naisista noin puolet on ylipainoisia. Borg tuuppaa lempeästi ihmisiä miettimään tapojaan.

– Moni voisi vähän tarkistaa elintapojaan ja sitten painokin siitä sulaa. Mutta ei asia laihduttamisella ratkea.”

 

 

Mielenkiintoista myös on, että uutisen mukaan joka kolmas nainen aloittaa laihduttamisen useamman kerran vuodessa. Toisaalta ymmärtäähän tuon. Jos ei ole omaan kehoonsa tai olotilaan tyytyväinen, niin totta kai asialle haluaa tehdä jotain.

”Toitotan” kuitenkin jatkuvasti ja sitkeästi aina yhtä asiaa, ja se on tavoitteet. Niin toitotan tälläkin kertaa, ihan vaan kostoksi. 😀 Niin usein tavoitteemme nimittäin liittyvät ulkoisiin seikkoihin. Ei kaikilla ja automaattisesti, mutta hyvin monella. Ja tämä on yleisin syy ”takapakkeihin”: emme ole oivaltaneet, mikä itseasiassa on meille se juttu.

Joskus saattaa ihmiselle itselleenkin tulla yllätyksenä se, että painon pudotus tai laihduttaminen ei olekaan hänelle se juttu – vaan aivan jotkin muut seikat: elämästä nauttiminen ilman kipuja, energiaa lasten kanssa leikkimiseen, vähemmän uupumista portaita kävellessä, iloisempaa elämänotetta jne.

Paino on vain jostain tullut tavoitteeksi. Ehkäpä siksi, että se on jotain konkreettista, jota seurata. Millä konkreettisilla luvuilla nimittäin varmistat sen, että nyt nämä portaat menevät helpommin, nyt jaksan leikkiä enemmän lapseni kanssa tai nyt minulla on yleisesti parempi fiilis.

Aivan, ei siihen ole kvatitatiivista mittaria, sillä homma käsitellään tunteiden tasolla. Aivan kuten painonhallinta tai pudotuskin: sen pitää liittyä johonkin sellaiseen tavoitteeseen, jonka sinä tunnet tärkeäksi.

 

Painonpudottaja: tarkista motivaattorisi ja tunne tunteesi

Dieetti tai yhtälailla myös pitkäjänteinen laihduttaminen on (vaikka dieetti kiistelty sana onkin, niin käytän sitä tässä yhteydessä tarkoittamaan lyhytjänteistä painonpudotusta, en pitkän ajan elintapojen muutosta) hyvin yksilöllisistä tarpeista johtuvaa (joku haluaa laihtua ulkonäön vuoksi, joku siksi että kelpaa itselleen ”paremmin” ja hänellä on itsensä kanssa enemmän sinut olla, jollain on terveydelliset syyt jne.).

Siksi aina mielellään kysyisikin, mikä on henkilön motiivi painonpudotukselle. Miksi haluat laihtua? Tärkeintä on, että henkilö on a) rehellinen itselleen ja b) hänen motiivinsa ovat hänelle itselleen selkeät ja liitetty tietynlaiseen tunteeseen.

Miltä sinä haluat, että sinusta arki, sinä itse tai elämäsi tuntuu, kun olet tietyssä painossa?

 

Ilman konkreettista tavoitetta seinä tulee todella helposti vastaan.

 

Mikäli painonpudotusta ohjaa ulkoiset motivaattorit, niin se harvoin on kestävää ja pitkäjänteistä ja siten elämäntapa.

Ulkoisia motivaattoreita pitkäjänteisemmin toimivat sisäiset motivaattorit. Sisältä kumpuava motivaatio on kaiken a ja o, kun jotain halutaan muuttaa parempaan pitkäksi aikaa – jopa loppuelämäksi.

Kannattaakin aina kysyä itseltään, miksi teen tätä? Mikä on minun tavoitteeni ja kuinka sinne pääsen?

Ja kun sinne tavoitteeseen päästään, niin kuinka siellä pysytään. Matka on käytännössä vasta alkanut, kun olet päässyt tavoitteeseesi. 😉

 

Konkretia homman ytimessä

Konkretia on ydin: tavoitteiden ja keinojen tulee olla konkretisoituja sekä omaan arkeen liitettäviä seikkoja. On esimerkiksi turha pitää yhtenä laihdutusmenetelmänä ruokien punnitsemista keittiövaa’alla, mikäli et omista vaakaa tai sinulla ei ole pienintäkään iloa asiasta saatika yhtään kiinnostusta punnita ruokia.

Tilalle täytyy löytyä jokin muu keino, esimerkiksi käyttää ”mittoina” nyrkin tai kämmenen kokoa jne. Homman pitää olla helppoa ja arkista, omaan elämään sopivaa.

 

Muista olla inhimillinen itsellesi

Lisäksi tärkeintä painonpudotuksessa on oma tahtotila ja itseensä uskominen, jotka kummatkin käsittävät oman pään sisäisen keskustelun. Kuinka puhut itsellesi – oletko kannustava vai seisotko sittenkin itse itsesi tiellä?

Muista kannustaa ja kiittää itseäsi. Itsestä pitäminen, itsestään välittäminen ja itsensä arvostus & kunnioitus ovat voimavaroja tavoitteesi saavuttamiseksi.

 

Ja muista: kyllä sinä riität. ❤️
#inhimillinenote

 

Rakkaudella
Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

Lue myös:

Älä laihduta -päivä 6.5.2017 – Sinä riität

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

Hoikkuus(ko) terveyden mittari?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

7.5.2017

Jopa puolet säännöllisesti liikuntaa harrastavista ihmisistä harjoittelee liian lujaa

”JOPA puolet säännöllisesti liikuntaa harrastavista ihmisistä harjoittelee liian lujaa”, sanoo ammattivalmentaja Matti Heikkilä.

Hänen mukaansa usein on kyse siitä, että ihminen ei osaa tehdä eroa kehittävän ja palauttavan liikunnan välille.

”Rauhallinen iltakävely olisi usein hikilenkkiä parempi.””

Tämä on muuten totinen tosi. Tästä tulee keskusteltua väkisinkin melkein jokaisen liikuntavalmennuksen aikana. Käsitys tehoisen liikunnan merkityksestä ja vaikutuksista tuntuu hieman hämärtyneen kaiken kovan harjoittelun ja suorittamisen alle: emme enää osaa mieltää eroa kehittävän ja palauttavan liikunnan välille.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että automaattisesti usein ajattelemme kehittäväksi liikunnaksi kovatehoisen liikunnan. Unohdamme sen, että myös matalatehoinen liikunta kehittää – tosin eri asioita, kuin korkean intensiteetin treeni. Lue lisää täältä.

Palauttava, peruskuntotreeni on tärkeää, sillä se on fyysisen kuntomme ja yleiskuntomme perusta.

UKK-instituutti on listannut peruskestävyyden tai arkiliikunnan sairauksiin liittyviä hyötyjä:

  • Sepelvaltimosairauksien, 2-tyypin diabeteksen ja ylipainoisuuden vaarat alenee jopa 50 prosentilla
  • Korkean verenpaineen kehittymisen riski laskee 30 prosenttia
  • Sydän- ja verisuonisairauksien vaara madaltuu ja masennus- ja ahdistusoireet lievittyvät

On myös todettu, että jo arkiliikunnan lisääminen ihmisillä voisi olla suuri apu isoon osaan kansantaudeista. Jos jokainen harrastaisi säännöllisesti hyötyliikuntaa esimerkiksi kävelemällä ja pyöräilemällä useasti viikossa, niin

  • Yhteiskunnan terveyskulut voisivat pienentyä
  • Ihmisten omatoimisuus seniori-iässä olisi pitkäkestoisempaa

 

On syytä muistaa myös se, että peruskunto on tärkeää muun liikunnan tukena ja perustana.

Sanon sen taas, jonka totean työssäni joka kerta useita kertoja päivässä: sometimes less is more.

Vähempikin treeni tai pienemmällä intensiteetillä riittää – ja nimenomaan terveyshyötyjen saavuttamiseen. Lue lisää peruskuntotreenin terveyshyödyistä tämän kirjoituksen alussa linkittämästä blogikirjoituksestani, jossa käsittelen eri sykealueilla ja tehoilla treenamisen vaikutuksia.

 

Aina siis ei tarvitse eikä suinkaan pidä painaa räkä poskella, sillä vähempikin riittää terveydestään huolehtivalle. 😘

 

#inhimillinenote

 

Terveyttä, hyvää oloa ja liikunnan iloa, ystävät!
-Kipa

Terveysblogi 2020