TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
coachingkira
30.5.2017

Saako luvan olla lihava PT | Tarvitaanko ulkonäköön lupa?

  • Posted By : delwigdi/
  • 8 comments /
  • Under : Yleinen

Lihava PT | Saako PT olla lihava?

Olen henkilö, joka ei yleensä lähde pinnalla olevaan keskusteluun ja kirjoitteluun kommenteillani tai kirjoituksillani mukaan. Tällä kertaa lähden, en tiedä miksi. Tai tiedänpäs. Minua hermostuttaa, kun puhutaan koko ajan siitä, että ”saako PT olla lihava”. Saako PT olla ylipainoinen? Läski? Pullukka? Ja mitä näitä nyt on.

Miksi tämä hermostuttaa?

Koska mistä tuli ajatus, että kenenkään pitää pyytää lupaa olla ylipainoinen? Tai vastaavasti normaalipainoinen? Tai hoikka? Ruskeatukkainen? Sinisilmäinen? Lyhyt? Pitkä? Mies? Nainen?

Mistä on siis tullut ajatus, että ylipainoon tulisi pyytää lupa? Aiheen muotoilu suoraan sanottuna ihmetyttää minua. Ymmärrän, mikäli teini-ikäisen kasvatukseen kuuluvat kotiintuloajat. Silloin tällöin, kun aikarajat ylittyvät pyydetään kotoa lupa olla pidempään poissa. Ymmärrän, että alaikäisen nuoren vanhempien on pyydettävä kirjallinen lupa lapsensa koulusta poissaolemiselle.

Kun tavaroita otetaan lainaan kysytään lupa. Kun käytetään toisten takapihaa omaan käyttöön kysytään lupa. Kun pyydetään jotain tanssimaan kysytään ”saanko luvan”. Jne.

Lihava PT? Se, että sallitaanko PT:lle ylipainoa puhuttaa nyt kohta jo miltein maitotuotteiden ja gluteenin lailla. Herättää siis tunteita.

Yksi tunne, joka tätä ”saako”-keskustelua leimaa on negatiivisuus. Arvostelu. Ammattitaidon kyseenalaistaminen ulkonäön perusteella. Enkä halua kirjoittaa tekstiäni arvostelevasti etenkään heitä kohtaan, jotka todella haluavat PT:nsä olevan ”hyväkuntoinen”.

Kaikilla saa olla mielipiteensä (!) eikä nyt olla arvostelemassa mielipiteitä. Arvosteluun minulla ei ole oikeutta. Minun kysymys onkin tämä: tuoko keskustelu PT:n ulkonäöstä mitään konkreettista lisäarvoa? Viekö se oikeasti mihinkään? Tai kysytääns näin: mihin se oikeastaan vie?

Ja vielä kiinnostaisi tietää millainen PT sitten on oikea”sallitunlainen” tai ”oikeanlainen” PT?

 

lihava pt

”Luvanvaraista toimintaa!”

Noh – nyt kun kysytään, että saako PT olla jotain haluaisin seuraavaksi tietää, kuka tämän luvan antaa? Kuka on oikeutettu antamaan ihmisille ulkonäköön ja olemukseen liittyviä lupia? Tsekkasin huvikseen Poliisin Lupapalveluiden yhteispisteet. Ei löytynyt sieltä.

Olenko ainoa, joka ihmettelee miksi tästä niin paljon keskustellaan. Mitä ajatuksia teillä on? Miksi meidän ihmisten pitää aina arvottaa asioita ja leipoa näitä eipäs-juupas -keskusteluita. Milloin opimme, että on monenlaista hahmoa ja tallaajaa eikä PT:t muodosta poikkeusta?

Ja nyt kun keskustellaan siitä, mitä PT saa tai ei saa olla, niin haluaisin muistuttaa, että PT ei muuten edes yritysmaailman termein ole luvanvaraista toimintaa. Omaa henkilökohtaista valmentajaansa hankkiessa vastuu on kuluttajalla: ostajan pitää olla tarkkana, koska kyseessä ei ole luvanvarainen ammatti.

Eli kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi. (Sen sijaan Koulutettu personal trainer -nimikettä ei saa käyttää, kuin varsinaisen koulutuksen käynyt PT.)

Että se siitä lupakeskustelusta. Näin alkujaan.

 

Lihava PT | Uskottavuus on mielipide

Huh. Helpottaa jo vähän. Kiitos ja anteeksi, että saan avautua. Mistä ajatukseni koko tekstille lähti on siis jonkinmoisen luvan myöntäminen: lihava PT – saako PT olla lihava.

Mielestäni täysin eri asia keskustella uskottavuudesta, kuin siitä saako jollekin olo- tai ulkomuodolle olla lupa. Se, onko jokin ihmisen mielestä uskottavaa vai ei perustuu mielipiteeseen. Ja tästä on vähän haastava lähteä vääntämään: joku haluaa PT:n, joka on tikissä. Joku haluaa PT:n, joka on helposti lähestyttävä, eikä välttis niin tikissä.

News flash: on hyvä olla kaikille kaikkea.

Joku haluaa PT:n, joka tietää mitä konkreettisesti on jojo-laihduttajan maailma. Joku hakee PT:n tämän ”selviytymis-” tai inspiroivan elämänkokemuksen vuoksi. Joku löytää PT:stään tarkat fitness-ruokavalio-ohjeet ja saliohjelmat, toiset kaipaavat vain sauvakävelyseuraa.

On totta, että personal traineriksi kehittyy myös oman kehon tuntemuksen kautta. Jos ei PT liiku, ei kehon tuntemus ole välttämättä vahvin mahdollinen. Mutta valmennukseen voi liittyä muutakin, kuin ulkonäkö tai treeni: monille valmennettaville valmennukseen liittyy henkinen tuki. Se, että joku kulkee matkaa heidän kanssaan ja jollekin voi raportoida tekemisiään. Joku, jolle purkaa fiiliksiään. Joku, jolle on ”vastuussa tekemisistään”.

 

lihava pt

 

Lähtökohtaisesti asiakashan on se, joka päättää palkkaako PT:n vai ei. On ihan toissijaista oikeastaan koko keskustelu siitä saako PT olla ylipainoinen, lihava, pyylevä, runsas, läski, whatever on lähtökohtaisesti vähän turhauttavaa. Siinä ei päästä juuta eikä jaata pidemmälle, sillä lopputulos on kuitenkin se, että mielipiteitä on erilaisia ja kaikille on hyvä olla kaikkea.

 

Joten rauhoitutaan ja nautitaan käsillä olevasta kesästä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. <3 Se, että joku toinen on jonkun kokoinen ei ole keneltäkään pois eikä toisaalta kotiinkaan päin.

 

Olette ihania,
Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

Artikkelikuvat: Veera Kurittu


coachingkira-blogi
30.5.2017

Blogiuutisia | Terveysblogi hiljenee, Coachingkira-blogi jatkaa

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen hyvinvointi

Terveysblogi kiittää lukijoitaan <3

Ensimmäisenä haluan sanoa ison kiitoksen blogia lukeneille. Ilman teitä tämä homma olisi merkityksetöntä ja tylsää. Kiitos!

Olen paljon puhunut stressistä ja stressinhallinnasta, voimavarojen kohdentamisesta, ajan ja voimavarojen säästämisestä sekä unesta ja palautumisesta. Nämä kaikki liittyvät olennaisesti kaikkeen, ja stressaantuneelle ihmiselle on usein haastavaa kohdentaa tai säästää voimavarojaan. Lisäksi unen määrä ja laatu saattavat stressaantuneella kärsiä. Toisaalta kaikki edellä mainitut saattavat myös johtaa stressiin. 🙂

Coachingkira-blogi

Isojen asioiden äärellä. 😉

 

Saan olla superkiitollinen jo tähänastisesta matkasta. Aloitin terveysblogin vuonna 2012 ja vuonna 2015 se listattiin top-10 suosituimpien terveysblogien listalle (Nämä ovat Suomen kymmenen seuratuinta terveysblogia). Kiitos siis siitä! <3

Terveysblogin Facebook-sivusto aukesi pian itse blogin jälkeen ja tänä päivänä siellä on melkein 3000 seuraajaa. Nöyrä olo. <3

 

Coachingkira-blogi

Voimavarojen kohdentaminen | Coachingkira-blogi jatkaa tästä eteenpäin

Huh. Mietin tätä päätöstä pitkään. En halua luopua ”lapsestani”. Olen sjoittanut tähän niin paljon tunnetta, aikaa ja rahaakin, että on haikeanvaikeaa päästää irti. Tätä päätöstä olen kypsytellyt vuoden vaihteesta lähtien, kun aloitin tammikuussa bloggaamaan FitFashionin tallissa Coachingkira-brändilläni.

Joku voi joskus miettiä, että elänkö niin kuin opetan?

Kyllä. Minun on aika kohdentaa voimavarojani ja muokata palettia niin, että kerkiän tehdä kaikkia minulle tärkeitä asioita. Olen tunnetusti rönsyilijä ja #puuhastelija. 😀 Bloggaamisesta en halua luopua. Aion kuitenkin selkiyttää blogitoimintaa. Siksi kaksi blogiani, Terveysblogi ja Coachingkira-blogi, yhdistyvät nyt yhdeksi.

Tänne saattaa innostuessani pompsahtaa silloin tällöin jokin juttu, mutta muutoin toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Coachingkira-blogin lukijaksi!

Lisäksi minut löytää näppärästi myös somesta eri kanavoista. Nähdään blogissa ja kentillä!

Voikaa hyvin ja IHANAA KESÄÄ!

 

<3: Kipa

 

Coachingkira-blogi FitFashionissa:

Coachingkira

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


30.5.2017

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Yleinen

Ihmeidentekijä | Viisasten neuvosto

Viime lauantaina meillä oli Yrittäjän ammattitutkintokoulutuksen itselleni selkeästi kiinnostavin ja antoisin koulutuspäivä. Aiheena oli kiireen ja stressin selätys sekä yrittäjän omien voimavarojen varmistaminen.

Meitä oli kouluttamassa Anja Kulovesi ja hän on kehittänyt työelämään kiireenkesytys-konseptin.

Iltapäivästä saimme superkivan pienryhmätehtävän! Saimme ryhmässämme pohtia, että jos saisimme kysyä ihan mitä tahansa ”Viisasten neuvostolta”, niin mitä kysyisimme. Kysymykset kirjoitettiin fläppipaperille. Sen jälkeen Anja tuli luoksemme toisen ryhmän fläppipaperi kädessään.

Seuraava tehtävänanto kuului jotakuinkin näin: ”Nyt ajatelkaa, että te olette suuri ja kaikkitietävä Viisasten Neuvosto ja saatte vastattavaksenne kysymyksen. Mitä vastaatte?”

Levitimme sohvalle toisen ryhmän fläppipaperin ja paperilla luki kysymys:

 

miten taiotaan ihmeitä?

ihmeidentekijä

Ihmeidentekijä | Mikä ihme on ihme?

Viikonlopusta intoutuneena Googlettelin hieman, että miten ihme määritellään. Wikipedian mukaan se määritellään seuraavasti:

Ihmeeksi kutsutaan tavallisesta poikkeavaa ilmiötä, jonka aiheuttajana pidetään jumalallista hahmoa.[1] Arkikielessä ihmeenä voidaan pitää myös saavutettua tulosta tekniikassa, tieteissä, urheilussa jne.

Sivistyssanakirjassa määritelmiä oli useampia, mm.

1 Substantiivi a. yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma, jumalallinen tunnusteko

b. ihmetystä herättävä, hämmästyttävä esine tai asia, merkillisyys, erikoisuus, kumma

2. Adjektiivi ihmeellinen, kummallinen, merkillinen, ihmeteltävä

 

Ja kertaalleen ihme substantiivina:

1. tapahtumien kulku luonnonlakien vastaisella tavalla

2. hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma

3. ihmetystä tai hämmästystä herättävä asia

 

Itseasiassa nyt kun katsoo näitä määritelmiä, niin tekisi mieli miltein olla uskomatta ihmeisiin: yliluonnollinen, selittämätön, jumalallinen, erikoisuus, kumma, luonnonlakien vastainen, epätodennäköinen, hyvin harvinainen…

Tiedättekö mitä? En silti suostu uskomaan, ettei ihmeitä voisi tehdä, taikoa tai toteuttaa. Koska arkikielessä me yleensä tarkoitamme ihmeellä suurimmaksi osaksi jotain sellaista, jolla on ehkä vähän utopistinen luonne, mutta se on mahdollista toteuttaa. Sillä kyllähän me kaikki tiedämme, että ihmisinä meidän ei tarvitse pystyä jumalallisiin tekoihin siinä merkityksessä, kuin esimerkiksi uskonto sen käsittää (esim. Jeesuksen tekemät ihmeet).

Me olemme ihmisiä. Mutta mahdollistaaksemme maailman mahdollisuudet itsellemme meidän tulee uskoa yksisarvisiin. Meidän on laajennettava ajatusmaailmaamme ”en pysty, en osaa” -moodista ”minä pystyn, minä osaan” -moodiin. Ja, kaverit, tämä on voimaannuttava ihmeteko – olla oman elämänsä mahdollistaja!

ihmeidentekijä

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

Meidän viisasten neuvosto nyt sitten kokoontui ja mietti syviä viisauksia. Miten taiotaan ihmeitä? Tulimme vanhoina viisaina Vaka vanha Väinämöisinä siihen tulokseen, että ihmeiden taikominen vaatii viittä asiaa:

  1. Luota ja usko itseesi
  2. Ole itsellesi armollinen, hyväksy epäonnistumisen mahdollisuus
    – ota oppia tapahtuneesta ja hyödynnä siitä saatua tietoa
  3. Ei yksin, vaan yhdessä
  4. Avoin mieli, uteliaisuus

ihmeidentekijä

 

Näillä eväillä eteenpäin, ystävät! Viikkoa ja vuotta on vielä jäljellä – kerkiät taikomaan ihmeitä!

 

Rakkaudella,
Kipa
#inhimillinenote

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Muutosten vuosi 2017 | Koira tulee taloon

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


koira
28.5.2017

Muutosten vuosi 2017 | Koira tulee taloon

  • Posted By : delwigdi/
  • 11 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

Muutosten vuosi 2017 | Perheenlisäys | Koira 

Kirjoitin tällä viikolla pikkuriipaisun tulevista häistämme elokuussa. Olisi kiva tietää, että ketkä kaikki ovat menossa tänä vuonna naimisiin? Ja aina on muutenkin tervetullutta kuulla millaiset häät teillä oli tai millaiset häät sinä haluaisit. Kertokaa, jakakaa – jeee!!

Noh, toki häät ovat yksi iso muutos. Tai tavallaanhan se ei muuta mitään parisuhteessa juurikaan: homma jatkuu aika lailla samaan tahtiin. On siinä kuitenkin aina oma fiiliksensä olla aviovaimo ja aviomies, kuin kihlattuja. 🙂

Toinen muutos on perheenlisäys, nimittäin koira. <3 Tulen aina muistamaan sen pelästyneen ilmeen Esportin fitness-vastaavan, Harrin, kasvoilla, kun ilmoitin jääväni kesällä ”äitiyslomalle”. 😀 😀 Harrin ilme ehkä vähän jopa kalpeni. Mutta siis täsmennyksenä: koira tulee taloon. <3

 

Koira tulee taloon | Ranskanbulldoggi

Jeee, olen niin fiiliksissäni – meille tulee RANSKIS! Tämä on jo useamman vuoden unelma, ja nyt siihen on enää puolitoista kuukautta. Puolitoista! Jee – come to mama. 😀

Ranskanbulldoggimme tulee olemaan niin siisti pallura, ettei mitään järkeä! Ruttupyllyn kuumottava odotus on jo alkanut ja tällä hetkellä tietoa tankataan joka suunnasta: seuraan Facessa ranskisryhmää, luen netistä oppaita ja kaverin suosituksesta hankin Tuire Kaimion kirjoittaman Pennun kasvatus -kirjan.

 

koira

Miksi ranskanbulldoggi?

Tämä on hyvä kysymys ja tästä on itseasiassa moni kysellyt Snapchatissa (käy kurkkaa muuten mun snäppi: kipatiivola) – kiitos siitä! Ranskis siitä syystä, että se on pienikokoinen. Asumme kerrostalossa ja isokokoinen koira vaatii vähän enemmän speissiä. Koiralla on tulee olla hyvä kotona ja tilaa pitää saada olla pitkin poikin puuhasteluun. 🙂

Toinen syy on ehdottomasti luonne: ranskis on luonteeltaan aivan hurmaava – suuri persoona! Tässä useamman vuoden Instagramini feedin ranskisvideoilla ja -kuvilla täyttäneenä voin sanoa, että tää on meidän koira. 😀

Luonteessa tärkeintä on sosiaalisuus, ihmis- ja lapsirakkaus. Lisäksi ranskis on aivan hurmaavan hellyydenkaipuinen mötikkä ja rakastaa rapsutuksia. Ja minusta on ihana jakaa hellyyttä ja rapsutuksia. 🙂

 

koira

 

Nooooh, yleensähän tulee aina esiin ranskiksen jääräpäisyys. Nyt on muuten dogi, joka ei sitten liikahda, ellei halua. 😀 Tämä ei kammoksuta ollenkaan, otetaan se positiivisena haasteena. Terveisin toinen jääräpää.

Odotan innolla koiran kasvatuksen ja koulutuksen aikaa. Koira on kaiken lisäksi vielä uros. Ymmärrän, että jääräpäisyyttä tästä tyypistä saattaa lähteä enemmän, kuin laki sallii. Mutta otetaan vastaan se mitä tulee ja siksi haluankin koiran tullessa omistaa aikani täydellisesti kasvatukselle.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä puhuttaa aina terveys. Jep, mikään ei takaa, että juuri meidän bullamme pysyy terveenä. Pohjatutkimusta on saanut tehdä ihan hurjat määrät. Kasvattajalla on todella suuri rooli ja kasvattajan etsinnässä on ollut muutamia merkittäviä seikkoja:

Yksi. Haluan nähdä livenä koiria kyseiseltä kasvattajalta. Jutella omistajien kanssa koiran terveydestä ja luonteesta.

Kaksi. Omistajan on oltava itse omistautunut asialle. On myös todella tärkeää, että kasvattaja on todella kiinnostunut siitä, minkälaiseen perheeseen koira annetaan. Joten olen vain onnellinen, jos joku tenttii tyyliin meidän mielenterveydestä ja kyseenalaistaa sen tyylin, että ”oletteko nyt aivan varmoja päätöksestänne”.

On iso asia ottaa toisen olennon elämä käsiin ja sitä ei tule ottaa aivan heppoisin päätöksin tai hetken mielijohteesta.

Kuten sanottu me olemme miettineet tätä yhdessä nyt pari vuotta. Itselläni ajatus ranskiksesta syntyi ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten.

Toki plussaa on myös se, että pääsee paijaamaan livenä tulevan koirulin äitiä. Tsekata, osuuko kemiat niin sanotusti yhteen ja minkäluontoinen tulevan koiran äiti on. Meillä osui Nasun (Bossen äiti – ja joo, meidän patukan nimi on Bosse <3) kanssa kemiat tosi hyvin ja äippä oli rapsutettavana harvasen hetki viekussani ollessamme kasvattajan luona kylässä.

 

koira

 

Että sellaisia pikkujuttuja luvassa tälle vuodelle. Keillä kaikilla on ranskis? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja olisi kiva kuulla miten teidän koira on voinut. Onko kukaan muuten ollut ranskistapaamisissa? Viimeisin tapaaminen oli Turussa 13.5.2017. Me missattiin se nyt, koska Bosse synti 12.5., oli vähän liian aikaista. 😀

Aurinkoa päiväänne, kohta alkaa uusi viikko ja uudet ihanat kujeet!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Sielunmaisema ja hyvä olo | Lisää mielihyvää elämääsi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


sielunmaisema
27.5.2017

Sielunmaisema ja hyvä olo | Miten lisäät mielihyvää elämääsi

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Treeni, Yleinen

Sielunmaisema | Meri – hyvän olon äärellä

Kuinka monelle merimaisema on sielunmaisema? Kuinka moni rentoutuu meren äärellä?

Kävimme eilen maistelumenun Ravintola Saaristossa (ent. Klippan) ja J E S T A S. Mitä tuohon nyt sanoisi, kun kaikki on vaan niin kohdillaan!

Maisemat ovat täysi kymppi. Meri ja luonto ovatkin yksi syy miksi halusimme Saariston häääjuhlapaikaksemme. Eilen vasta tajusin, että vau – tästä tulee ihan sairaan siistiä! Juhlista tulee eeppiset. 8)

 

Itseasiassa tämä on tosi hassua. Yhteen aikaan (tarkalleen vuosina 2012-2013) muutaman bestisteni kanssa naurettiin, että meistä kolmesta meikäläinen on se villi heppa. ”Kipa ikisinkku se vaan treenaa ja tekee töitä läpi elämän”. 😀 😀

Ja kuinka sitten kävikään? Meistä kolmesta minä olen menossa ensimmäisenä naimisiin. 😀

 

sielunmaisema

 

Maistelumenu kuuluu siis juhlapakettiin ja oli ihana päästä hipistelemään tulevia ruokia. Eilen kaikki vain oli kohdillaan: aurinko, lintujen laulu, ohitse lipuvat purjeveneet, illan lämpö…Meren äärellä vain on niin hyvä olla.

Merta katsoessa oivaltaa, kuinka maailma on suuri ja mahdollisuuksia täynnä.

Kun elin yritykseni kanssa stressaavia aikoja minulla oli tapana vapaapäivinä polkaista Jopollani meren äärelle, istua kalliolla auringossa ja miettiä. Itseasiassa elämäni suurimpia päätöksiä olen tehnyt meren äärellä. Meren ääreen minun on helppo pysähtyä: sen kauneus pysäyttää. Mieli lepää, ilmassa on ajattomuuden tuntua. Mihinkään ei ole kiire, sillä kaikki on hyvin siinä hetkessä.

On vain meri ja laineiden liplatus niiden törmätessä rantakallioon, meren puolisuolainen tuoksu, tuulen kahina puiden lehdissä ja lokkien kaukainen ääni yläilmoista. Silloin sitä tajuaa, mistä elämässä on kyse: hetkessä elämisestä, ympäristön havainnoimisesta ja aistimisesta. Vauhdin hiljentämisestä. Kiireettömyydestä.

 

Siitä, että tajuaa, kuinka hyvä on juuri tällä hetkellä tässä ja nyt.

 

sielunmaisema

Mielihyvä | Nopea lääke stressiin

Mindfulness-luennoilla käytän paljon mielikuvaharjoituksia ja itsetuntemusta kehittäviä harjoituksia. Puhun hyvinvointiluennoilla paljon rentoutumisesta ja kehoitan jokaista löytämään sen, mikä juuri sinua rentouttaa: mikä tuottaa sinulle mielihyvää.

Mielihyvää tuottavat asiat ovat usein lempeitä ja rentouttavat ja käynnistävät useamman mielihyvähormonin tuotannon. Kuka on kuullut dopamiinista, oksitosiinista, serotoniinista ja endorfiinista? 🙂

Dopamiini | Pilko suuret tavoitteesi osatavoitteiksi

Onko sinulla koskaan voimattomuuden tai pienuuden tunnetta? Tunnetta siitä, että et kykene pysymään tavoitteissasi tai sinulta puuttuu itseluottamusta?

Dopamiini on onnellisuushormoni, joka saa meidät tavoittelemaan päämääriämme, tarpeitamme ja halujamme. Mikäli koet itseluottamuksen, voimattomuuden tai saamattomuuden tunnetta dopamiinitasosi saattavat olla alhaiset.

Tarkista, että tavoitteesi ovat realistiset ja pilkottuina tarpeeksi pieniin etappeihin: on paljon motivoivampaa saavuttaa pieniä voittoja, kuin taistella yhtä suurta kaukaista tavoitetta kohti. Pienin askelin hyvä tulee – ja dopamiini. 🙂

 

sielunmaisema

Oksitosiini | Ole kosketuksessa

Oksitosiini on vahvasti yhteydessä läheisyyteen, ihmissuhteisiin ja kosketukseen. Se liittyy olennaisesti myös luottamukseen, sen luomiseen ja tuntemiseen.

Ymmärrän, että spontaani halailu ei ole kaikkien juttu. Mutta worth to try. Tavatessa tuttavan tai hyvästellessä hänet kokeilekin halaamista perusmoikkaamisen sijaan. Tai kosketa kaverin kättä tai olkapäätä hänelle jutellessa. Me ihmiset tarvitsemme läheisyyttä ja vahvoja ihmissuhteita.

 

sielunmaisema

Hyvä ruoka, parempi mieli. 🙂

Serotoniini | Muistele kivoja menneitä

Kun koet yksinäisyyttä tai masentuneisuutta saattaa sinulla olla serotoniinitasot alhaiset. Serotoniini saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Serotoniini myös hillitsee ruokahalua. Tämä on osasyy sille, miksi esimerkiksi ihastuessamme menetämme kotvaksi nälän tunteen.

Kun on mieli maassa tartumme helpommin johonkin äkkimakeaan ja mieltä piristävään ruokaan tai herkkuun. Tai siis omakohtaista kokemusta ei ole – kaveri kertoi. 😉 😉

Miten mielikuvaharjoittelu liittyy serotoniinin tuotantoon? Siten, että aivomme ei osaa erotella, mihin hetkeen mielihyvää tuovan asian ajattelu osuu: tähän hetkeen vai menneeseen. Siksi myös jo mukavien asioiden muistelu kohottaa serotoniinin tuotantoa aivoissa.

Helppo, nopea ja halpa niksi stressiin on siis palata mielikuvissaan johonkin hyvää mieltä nostattaneeseen hetkeen. Mitä hyviä asioita sinulle on tapahtunut matkan varrella? Mitä mieltä ylentäviä saavutuksia tai tilanteita olet saavuttanut tai kokenut?

 

sielunmaisema

Endorfiini | Liiku ja naura

Endorfiini, tuo elimistön oma morfiini. Tämä on tuttu juttu niille, jotka tuntevat esimerkiksi liikunnan kautta ”endorfiinipöllyjä”. Endorfiinia syntyy liikunnassa nimittäin tyypillisesti lajeissa, joiden kesto on vähintään 20 minuuttia ja syke on suorituksen aikana leposykettä korkeammalla.

Eli jos sinusta tuntuu, että liikunnasta et ole saanut toivomaasi endorfiiniannosta, niin syynä voi olla liian lyhyt tai teholtaan (sinulle) liian kevyt liikuntasuoritus. Kuinka moni on muuten joskus ajatellut tai sanonut treenin jälkeen, että ”onneksi lähdin, vaikka ei ensiksi millään huvittanut lähteä”.

Tämä on merkki siitä, että liikunta on lisännyt hyvän olon hormonien erittymistä. 🙂

Liikunnan lisäksi endorfiinejä erittyy esimerkiksi ulkoilusta, nauraessa ja seksin aikana.

 

Mielihyvä | Sielunmaisema ja sinne hakeutuminen

Viikonlopun kunniaksi haluan kohottaa maljan mielihyvälle. Voisiko sielunmaisema olla tämän viikonlopun teema? Tai jokin muu, mikä sinulle tuottaa mielihyvää?

Kysy itseltäsi mitä minun tekee mieli tehdä juuri nyt? Mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Hakeudu sellaiseen paikkaan tai tilaan, jossa tunnet olosi mukavaksi. Huomioi, mitkä asiat kyseisessä paikassa ovat juuri sellaisia tekijöitä, joista nautit.

Hengitä. Vain ole. Tarkkaile, älä arvota. Anna asioiden olla sellaisia ja sellaisina, kuin ne ovat. Myös itsesi.

 

#inhimillinenote

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

 

Tsekkaa myös:

Muutosten vuosi | Kesähäät

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


näkökulmaa
25.5.2017

Tekopyhyys | Ei koko ajan voi olla onnellinen?

  • Posted By : delwigdi/
  • 1 comments /
  • Under : Yleinen

Tekopyhyys | Iloinen naama 24/7 ei ole todellista?

Olen useammankin kerran elämässäni saanut kuulla olevani tekopyhä. Kriteeristö on täyttynyt ihan vain sillä, että tekopyhä on ihminen, joka näyttää iloista naamaa – muttei ole iloinen koko ajan. ’

On siis mahdotonta olla aidosti iloinen ja onnellinen, jos ei sitä ole 24/7? Kysymys kuuluukin: uskovatko nämä ihmiset oikeasti tuohon?

tekopyhyys

Tekopyhyys | Onnellisuus ja iloisuus ovat vaihtelevia

Tämä on itseasiassa todella mielenkiintoinen aihe. Voiko ihminen olla onnellinen ja iloinen koko ajan? Ja jos on, onko hän silloin vain sulkenut ulkopuolelleen kaiken negatiivisen ja haasteellisen? Vai eikö hän vain tunne koskaan elämänsä aikana floppeja?

Lienee sanomattakin selvää, että ihmisen tunteet vaihtelevat. Onnellisuus ja iloisuus ovat tunteita. Tunteita määrittävät ajatukset ja ajatuksia ihmispäähän mahtuu päivän aikana kymmeniä tuhansia ajatuksia – jopa 50 000.

Kaverit, kymmeniä tuhansia! Ihan oikeastiko ne kaikki olisivat pelkkää naminamipusipusia? 😉

Kyllä: onnellisuus ja iloisuus vaihtelevat. Se, että on pääpiirteittäin onnellinen ja iloinen ihminen ei tarkoita, etteikö koskaan tuntisi surua tai pettymystä, pienuuden tai riittämättömyyden tunteita, epävarmuutta tai pelkäisi mitään. Ja tiedättekö se on just fine!

Ei ihminen ole kone. Ei meidän tarvitse koneellistaa tunteitamme ja tehdä sitä valintaa, että ”tästä eteenpäin tunnen vain onnea”. Elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet: tunteilla on meille aina jokin viesti ja on terveyden kannalta suotuisaa antaa tunteiden tulla, tarkastella niitä ja käsitellä niitä.

On ookoo tuntea erilaisia tunteita: se, että sinulla on pääpiirteittäin hyvä pössis ei tarkoita sitä, ettei koskaan saisi olla huonompi pössis. Et ole tekopyhä, mikäli suurimmaksi osaksi hymyilet ihmisille ja joissain tilanteissa taas et hymyile.

ˆˆˆ

Ota kolikko käteesi ja tarkastele klaavaa: klaava näkyy, mutta se ei tarkoita etteikö kruunaa olisi olemassa.

tekopyhyys

Tekopyhyys | Elämäni on kulissia

Jep, tästäkin on saanut kuulla. Elämäni on kulissia, koska en ole aito: ”olen kyllä nähnyt, että ettet ole aina iloinen” tai ”olen kyllä kuullut, että sullakin on ollut naama norsun v:llä”! NEWSFLASH! Olen siis minäkin ollut joskus huonontuulinen, onneton enkä ole hymyillyt. Mahdotonta, mähän olen LIFECOACH!

(Tähän syssyyn todettakoon, että olen kuullut myös ajattelevani olevani ylempänä ja parempi muita.)

…

En yleensä lähde edes puolustautumaan sanoen, että ”enpäs ole”!

En lähde tähän siksi, että a) toinen ei voi tietää, mitä minä oikeasti ja aidosti ajattelen – tunne on aina subjektiivinen kokemus, b) tottakai minulla on päiviä, kun ei hymyile tai tunne onnellisuutta – olen ihminen ja c) otan sen hienona palautteena – on rikkaus tuntea tunteita eri skaaloissa!

Lisäksi olen huomannut hyvin usein sen, että tuohtuneena tölväisemme toiselle ihmiselle sellaisia asioita, joita koemme itsessämme puutteina. Ehkä minua epäaidoksi syyllistävä ihminen haluaisi itse olla onnellisempi?

Toisaalta, ajatellaanpa näin: keneltä se on pois, jos ihmisen elämä on kulissia? Todennäköisesti ihmiseltä itseltään. Miksi siis tätä asiaa tulisi muiden ihmisten surra? Elämässä suurinta siisteyttä on se, että saa tuntea tunteita!

Onnettoman päivän jälkeen hymy kasvoilla tuntuu voimaannuttavalta. Ilottoman olon jälkeen aurinkoinen mieli on vapauttava. Kun olet hetkeksi möllöttänyt hiljaa kotisohvalla ja kerännyt voimavaroja olet taas parempi ihminen muille. <3

 

tekopyhyys

 

Tekopyhyys | Kyllä, minä olen epätäydellinen <3

No mutta siis tottahan se on! Otan kopin: olen muuten niiiiin silloin tällöin huonotuulinen, yrmyilen, rähisen ja joskus heittäydyn villiksi ja olen riidoissa jonkun kanssa! HUPS.

En ole koko ajan pelkkää happyhappyjoyjoyta – ja olen onnellinen siitä. Kyllä minäkin korotan ääntäni (itseasiassa melko helpostikin 😀 ). Kyllä minullakin on puutteeni. Kyllä, minä olen epätäydellinen.

En minäkään tule toimeen kaikkien maailman ihmisten kanssa eivätkä he minun kanssani. Ajatelkaa, kuinka paljon maailman mahtuu erilaisia ihmisiä! Olisi sitä paitsi uuvuttavaa koittaa saada hyväksyntää kaikilta: käyttäytyä pitää ja muita tulee kunnioittaa. Mutta että miellyttää…se on hitokseen haastavaa.

 

Tekopyhyys | Epätäydellisyys asian ytimessä

En itsekään ole kaikesta tekemisestäni ja sanomisistani ylpeä. En siltikään halua ajatella niitä negatiivisesti – koska olen peruspositiivinen ja onnellinen ihminen! 😀

Sen sijaan kaikki haasteet ja erilaiset tunnetilat ovat vieneet minua eteenpäin. Olen aina oppinut joitain muista ihmisistä ja se on todella mielenkiintoista: me ihmiset tulemme niin eri lähtökohdista ja meillä on oma historiamme. Se tekee ihmisestä äärettömän mielenkiintoisen. <3

Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut minusta itsestäni.  Ihminen ei voi olla täydellinen, eikä ihmisen tarvitse olla täydellinen. Aitoutta on tiedostaa olevansa epätäydellinen olento.

Elämää ei olisi ilman täydellisyyttä. Jos kaikki olisi jo valmiina ja täydellistä ei mitään jäisi jäljelle. Ei olisi syytä pohtia elämää. Tai terveyttä. Tai ihmissuhteita. Olemista tai olemusta. Maailmankaikkeutta tai muita ihmisiä. Mikäli huonoja päiviä ei olisi emme osaisi tehdä eroa hyvän ja huonon päivän välille.

Mikäli kaikki olisi täydellistä se tarkoittaisi, ettei mitään tarvitsisi enää tapahtua.

 

Jos mitään ei tarvitse tapahtua jäljelle jää paikallaanolo. Pysähdys. Totaalistagnaatio.

Epätäydellisyys on juurikin se, joka vie elämää eteenpäin. Eloonjääminen, hengissä säilyminen ja elämän jatkuminen – nämä kaikki lähtevät ajatuksesta, että on olemassa epätäydellisyyttä. Ihminen on luonnostaan eteenpäin pyrkivä olento.

Täydellisyyteen pyritään. Siellä ei kuitenkaan voida olla, sillä muutoin elämä ja kehitys pysähtyvät. Ilman epätäydellisyyttä meillä ei olisi mahdollisuutta kehittyä ihmisenä.

 

tekopyhyys

 

Tekopyhyys | Onnellinen ihminen

Onnellisuus ei tarkoita sitä, ettei koskaan tunne onnetonta oloa. Onnellinen ja elämäänsä ilolla suhtautuva ihminen tiedostaa, että onni voi myös piiloutua hetkeksi. Positiivinen ihminen uskoo siihen, että onnellisuus lähtee omasta itsestään ja siihen tulee pyrkiä – ja sen eteen pitää tehdä töitä.

Onnellinen ihminen ymmärtää, että hänen aurinkoinen luonteensa ei tarkoita hänen olevan ylempänä muita. Aurinkoinen luonne kantaa häntä ja hänellä on voimavaroja jakaa hyvää mieltä eteenpäin.

 

Ei sinun eikä minun tarvitse olla hiphurraapimpelipom 24/7. Elämää tapahtuu, tunteita esiintyy ja asioita tapahtuu.

C’est la vie ja anna sen soida. Nauti matkasta – aidosti.

 

Rakkaudella,
Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Muutosten vuosi | Kesähäät

 

Tsekkaa myös:

Mitä hyvinvointi sinulle merkitsee?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


henkinen kasvu
21.5.2017

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Eilen vietettiin kotikuntosalillani, Esport Bristolissa, Spring Celebration iltaa. Eilen oli jo lähtökohtaisesti huikea tunnelma, kun pidin BodyAttackini Polar Club -tuntina, jonka päättymisen jälkeen aloitettiin suoraan kevätbileet.

Illan aikana tuli juteltua useamman asiakkaan kanssa ja se kieltämättä kuului tänään äänestä: musan yli on saanut mouhota melko urakalla ja tänään ääni kuulostaa Koivuniemen Paulalta. Joskin tykkään kyllä Paulan raspista… 😀

Henkinen kasvu | Aito yhteys

Mistä näistä salin bileistä tykkään on se, että tulee juteltua eri tavalla asiakkaiden kanssa asioista, kuin ennen tai jälkeen jumppien tai nopsakkaan kylillä kaupan jonossa törmätessä. Keskustelut ovat aivan toisella tasolla ja asiakkaisiin saa aivan erilaisen, aidon, yhteyden. Homma ikäänkuin inhimillistyy.

Kirjoitin aikoinaan Terveysblogiini siitä, mitä bloggaaminen on tuonut elämääni. Monissa teksteissäni olen sivunnut usein sitä, mitä ryhmäliikunnan ohjaaminen on tuonut elämääni. Harvoin sitä olen kuitenkaan yhteen tekstiin kiteyttänyt. Sitä on vaikea kiteyttää lyhyesti, sillä 11 vuoteen mahtuu niin paljon tunnetta, tapahtumia, kohtaamisia, kasvukipuja ja kasvun iloa. Yhden asian haluaisin nostaa esille: henkinen kasvu.

Eilisen myötä ymmärrys siitä vain syveni, että minulle jumpassa ei ole kyse vain jumpasta. Siinä on kyse jostain niin paljon suuremmasta: asioiden, elämysten ja tunteiden jakamisesta. Kohtaamisista. Yhteisistä arvoista ja elämäntyylistä. Huomatuksi tulemisesta. Hyväksymisestä. Hymyistä ja katseista. Ihmisistä. <3

Ennen kaikkea siinä on kyse aidosta yhteydestä: aito yhteys ihmisiin ja aito yhteys itseesi.

 

henkinen kasvu


Paras anti ryhmäliikuntaohjauksesta on omalla kohdallani ollut henkilökohtainen henkinen kasvu.

Niinkuin eilen eräs 58-vuotias miesasiakas eilen juhlissa minulle sanoi: ”Olen käynyt tunneillasi sen verran kauan, että olen nähnyt sinun elämääsi ohjaajana 7-8 vuodelta. Sinä olet kasvanut tytöstä naiseksi.”

 

Henkinen kasvu | Se nuori tyttö

Totta. Olen ohjannut kohta täydet 11 vuotta. Kun aloitin ohjaamaan olin 22-vuotias. Olin keskeneräinen nuori ihminen, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa. Tiesin mitä halusin elämässäni tehdä mutta en tiennyt miten sen tehdä. Tai mitä se kokonaisuudessaan olisi.

Henkinen kasvu oli tuolloin toissijaista, sillä keskityin tiiviisti fyysiseen puoleen – lähinnä kehoni muokkaamiseen ja kehoni käyttämiseen välineenä omalle juurtumattomuuden tunteelleni.

Olin levoton. Olin malttamaton.

Opiskelin kauppatieteitä, joihin en tänä päivänä opiskeluvalintoja tehdessäni päätyisi. Elin elämää, jota en tässä hetkessä eläisi. Ajattelin itsestäni asioita, joita en nykyajassa ajattelisi. Kohtelin kehoani tavalla, jolla en nykyajassa kohtelisi.

Nuorena aika ajoin tuntui siltä, että minä en riitä. Maailma on niin iso, että minä en koskaan riitä täyttämään sieltä paikkaa. Tunsin itseni niin pieneksi, usein jopa mitättömäksi. Asuin silloin Tampereella. Kuinka kukaan koskaan löytäisi minua sieltä? Jos jotain tekisin, kukaan ei edes huomaisi minun tekevän sitä.

Mihin minä oikein olin menossa? Mitä minusta tulisi isona?

Aika ajoin pelkäsin. Pelkäsin, että asiat eivät olisi hallinnassani eikä minulla olisi asioihin valtaa. Oli niin helppoa suunnata kontrolli elämäntyyliin: liikkumiseen ja ruokavalioon.

Koulu oli oikeastaan helppo suorittaa läpi, sillä siihen ei ollut suurempaa tunnesidettä – sitä vain kulki virran mukana eteenpäin pyrkien pääsemään sieltä mahdollisimman nopeasti ulos. Ajatuksena lähteä luomaan ekonomin uraa. Menestyä yritysmaailmassa. Niittää mainetta ja rahaa.

Tentit tentittiin, ja hyvin menivätkin. Vaadin itseltäni hyviä suorituksia, sillä enhän voinut soittaa kotiin ja kertoa, että en pärjää koulussa.

Gradukin koottiin. Tosin hieman sinne päin. En tänäkään päivänä ole tyytyväinen graduuni, koska sen viilaaminen huippuunsa ei vain kiinnostanut. Inspiraatio zero. Enhän sillä kuitenkaan tekisi mitään merkittävää muutosta elämäni tiellä – saatika akateemisessa maailmassa.

Vaikka itselleni läheinen aihe olikin (kuntoklubien johtaminen ja jäsenyyssuhteiden hallinta), akateemisten professorieni mielestä aihe ei ollut kiinnostava tai tutkimisen arvoinen. Olisi mieluummin pitänyt tutkia työyhteisön hiljaista tietoa. Pidin silti pääni.

Looking back, voisi ajatella olevan monta asiaa, jotka olisin voinut tehdä toisin. On monta asiaa, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua.

 

…onko näin?

 

 

Henkinen kasvu | Tämä aikuinen nainen

Koen yhä olevani nuori. En ole yhtä nuori, kuin silloin, mutta olen nuori. Henkinen ikä on se, minkä tunnet sen olevan.

Tänään olen se, miksi olen tullut. Katsoessani taaksepäin en kadu mitään. Päinvastoin, olen syvästi kiitollinen. Ilman sitä, mitä olen kokenut en olisi minä. Ilman sitä suorittajaa sisälläni en muistaisi katsoa asiakkaitani heidän sydämiinsä ja osaisi katsoa heitä. Ilman sitä pienuuden kokemuksen tuskaa en ymmärtäisi, kuinka suuri maailma onkaan. Ja kuinka paljon minulla on annettavaa.

Ilman riittämättömyyden tunnettani minä en käsittäisi, kuinka olen hieno osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuinka minullakin on paikkani tässä maailmassa ja minulla on merkitystä.

Ilman sitä pakonomaista kontrollin tarvetta en ymmärtäisi irtipäästämisen voimaa, enkä sitä, kuinka hienoa on vain olla tässä ja nyt. En tietäisi, mitä on sisäinen rauha ja tunnistaa sitä, kuinka hyvältä oma sisäinen kannustava puhe tuntuu. Miltä aito hymy ja avoin katse näyttävät.

Tämä aikuinen nainen, joksi olen tullut on matkan varrella ottanut tuon nuoren tytön syliinsä ja sanonut hänelle myötätuntoisesti hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet. Olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.

 

 

henkinen kasvu

 

Minun tarvitsi vain kasvaa ajatukseen siitä, että minun täytyy ensin riittää itselleni. Minun on löydettävä paikkani omassa itsessäni. Minä en ole mitätön – minä olen pystyvä. Minut löytää sen jälkeen, kun olen ensin löytänyt itseni.

Mitä ryhmäliikunta on tuonut elämääni on oman itseni toteuttamista. Olen saanut olla minä. Oma itseni. Tehdä sitä, missä minä olen hyvä ja mihin minulla on intohimo.

Sillä ilman intohimoani tähän kaikkeen minulla ei olisi motivaatiota. Haluan olla ihmisten kanssa, inspiroida. Kannustaa. Haastaa. Kehoittaa kuuntelemaan kehoaan egonsa sijaan. Nauttia hetkestä. Luoda elämyksiä. Tuntea yhteisöllisyyttä, iloa ja onnea. Inhimillisyyttä ja auttamista.

Luotsaamista ottamaan oman itsensä sisäisen pienen lapsen syliin, halata tätä hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Joten ystäväni.

Haluan sinun tietävän, että sinä riität. Sinulla on merkitystä tässä maailmassa ja elämässä. Sinä olet pystyvä ja kykenevä. Sinä olet matkalla sinne, minne sinun kuuluukin päästä.

 

 

Rakkaudella,

Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3


16.5.2017

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi

Tässä muuten yksi suosikkiaiheistani: onnellisuus. Oletko ikinä pohtinut, että asteikolla 1-10 (1 pienin, 10 suurin) kuinka onnellinen olet? Mistä oma onnellisuutesi koostuu?

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielestäni onnellisuus ja onnen aiheet voivat vaihdella. Yhtenä päivänä onnelliseksi tekee aurinko, jonain toisena päivänä vastaantulijan iloinen hymy tai joku muu päivä meren tuoksu, viesti ystävältä tai ihan vaan vaikka itsekseen oleminen. Mikä vaan.

Antiikin aikaan kysymys hyvästä elämästä oli kaikkein oleellisin. Elämän tärkein päämäärä oli hyvä elämä.

Jokseenkin nykypäivänä tämä tuntuu unohtuneen?! Elämä menee helposti ohi, kun suoritamme sitä. Emme oikeastaan välttämättä edes pysähdy miettimään, mistä kaikesta juuri tässä hetkessä tai tänään olisimmekaan onnellisia – vaan pohdimme niin uein, miten voisimme tehdä enemmän, tai miksi emme tee enemmän, mitä meiltä puuttuu tai mitä vielä pitäisi saavuttaa.

 

Mitä on hyvä elämä?

Aristoteles aikoinaan ajatteli, että onnellisuus on itsessään hyvä päämäärä kaikille ihmisille.

En tiedä, oletteko huomannut saman, mutta usein vaikuttaa olevan valloillaan ajatus, että onnellisuus poissulkisi kaiken negatiivisen, elämän haasteellisuuden, surua tai murhetta aiheuttavan olemassaolon.

Sana positiivisuus on noussut jo inflaation kokeneeksi virreksi, jota ”viljellään” lääkkeeksi vähän kaikkeen. Ei hätää, kato pysyt vaan positiivisena! Tästä syystä positiivisuus on monen mielessä kokenut inflaation sen juuri myötä, että sen oletetaan poissulkevan negatiivisuuden. ”Miksi kaikki pitää olla aina vaan positiivista nami nami pusi pusi” – kuulen tätä yllättävän paljon keskustellessani positiivisuudesta ihmisten kanssa.

…tiedättekö, mitä tarkoitan? 🙂

Tärkeintähän on muistaa, että kolikolla oikeasti on kaksi puolta. Ja vaikka toinen puoli ei ole näkyvillä on se silti olemassa. Noh. Jos onnellisuus on sitä, että elää hyvää elämää, niin mitä on hyvä elämä? Kuka tai mikä määrittelee sen, milloin elämä on hyvää?

 

Nostetaan malja onnellisuudelle! 🙂

 

Hyvä elämä on se elämä, jonka palikoista et halua luopua

Mielestäni hyvä elämä on sellaista, jota sinun on mielekästä elää. Sinulla on ilon lähteitä, asioita, jotka tuovat hymyn kasvoillesi ja kiitollisuuden tunteen sydämeesi. Tunnet sisimmässäsi, että edellä mainituista asioista et haluaisi luopua mistään hinnasta, sillä niillä asioilla on sinulle merkitystä.

Ja ei – näiden asioiden ei tarvitse olla aina positiivisia. Yhtä lailla ne voivat olla sellaisia, jotka saavat sinut epämukavuusalueellesi. Itseasiassa todellakin ovat myös sellaisia! Tai ne saavat sinut pohtimaan, että mitä ihmettä juuri tapahtui.

Joskus ne jopa saavat sinut miettimään, että miksi ihmeessä tämä tapahtui juuri minulle. Ne voivat olla asioita, jotka saavat sinut pohtimaan syntyjä syviä – siis asioita, jotka kehittävät sinua ihmisenä, ystävänä, puolisona, läheisenä, kasvattajana, työtoverina, työntekijänä, naapurina, luokkatoverina jne.

 

Joskus onnellisuutta on juuri tämän hetken hyvä pössis. <3

 

Voiko ihminen olla koko ajan olla onnellinen?

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

Kirjoitin eilen kateudesta. Aika paljon suomalaiset kuuluvat olevan kateellista kansaa, kun meiltä itseltämme kysytään. Voihan kateus toki olla merkki siitä, että ihminen itse ei ole onnellinen? Tai ainakaan juuri siinä hetkessä kateellinen ihminen ei ole onnellinen – sillä hän keskittyy asioihin, joita hänellä ei ole.

Toisaalta voiko ihminen edes olla onnellinen ihan koko ajan? Mitä mieltä olette?

Minä uskon, että ei.

On ihmiselle luontaista vaipua epätoivoon silloin tällöin tai tuntea toivottomuutta. Ihan kuin joskus aurinko paistaa ja joskus taas sataa. Jos on kesto-onnellinen koko ajan ja joka paikassa pitää olla todella vahva lääkitys. 😉

Ei vaan. Mutta on ok olla myös silloin tällöin onneton: se kuuluu elämään ja se on hyväksyttävä tunne. Mikäli koko ajan pyrkii olemaan onnensa kukkuloilla on ehkä kysyttävä itseltään mitä yrittää peittää jatkuvalla onnellisuudellaan? Mitä välttelee? Mitä ei halua kohdata?

Eli ei: ei onnellinen tarvitse olla koko aikaa. Mutta on hyvä pitää alati mielessä ne asiat, joista olle onnellinen. 

 

 

Hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä

Aristeles katsoi elämän olevan hyvää silloin, kun ihminen on saavuttanut järjen ja tunteiden hyveet oman ponnistelun, hyvän kasvatuksen ja suotuisten olosuhteiden ansiosta. Ja onnellisuus on Aristoteleen mukaan aina riippuvaista myös ulkoisista tekijöistä.

Eli siis kyllä: niin sisäiset (ajatuksemme, asenteemme, ajurimme ja tunteemme) tekijät kuin ulkoisetkin tekijät (olosuhteet, ympäristö, ystäväpiiri jne.) vaikuttavat onnellisuuteemme. Tästä voidaan johtaa taas ajatus, että mielestäni onnellisuus näidenkin suhteen riippuu ihmisestä: mikä ihmiselle itselleen on tärkeää tässä elämässä ja mitä hän haluaa saavuttaa.

Jollekin toiselle onnea on hieno auto tai kesämökki järven rannalla. Onnellisuus voi tulla siitä, että ne on omin avuin ja omalla työllä ansaittu – tai sitten olosuhteet ovat olleet suotuisat ja esim. kesämökki on perintö.

Jollekin toiselle riittää puoliso ja perhe tai turvallisuuden tunne.

Kumpikin on ”oikein” eikä kumpikaan ole ”väärin”.

 

 

Olivatpa onnen ja onnellisuuden syyt mitkä hyvänsä, niin hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä! Meillä on oikeus, mutta myös velvollisuus olla onnellisia omassa elämässämme.

Joskus tulee myös juteltua asiakkaideni kanssa siitä, että he eivät voi antaa itselleen lupaa olla onnellinen, sillä joku heidän läheisistään ei ole onnellinen. Heille itselleen siis tulee huono omatunto siitä, että ovat onnellisia eivätkä olisi ansainnut onnellisuutta, koska heidän läheisensä ei ole onnellinen.

Me kaikki olemme ansainneet onnellisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että onnellisuus on meidän jokaisen päätettävissä. Ja toisaalta emme voi elää toisten elämää: me emme voi päättää toisten puolesta heidän onnellisuuttaan tai onneaan. He voivat tehdä sen itse löytämällä oman onnensa ja onnellisuutensa ytimen.

Onnellisessa elämässä voi ja pitääkin olla voittoja ja takaiskuja, helppoutta ja ahdistusta, iloa ja surua, menestystä ja epäonnea. Näistä mikään ei poissulje toisiaan.

Toisaalta on jollekin henkilölle helppoa teilata toisen onnellisuus: ”helppoahan sinun on, koska synnyit näin ja näin tai/ja näissä olosuhteissa”. Sitä ikäänkuin ajatellaan, että toisen onni on itseltään pois. Miksi olisi? Miksi toisen elämä tai onnellisuus vaikuttaisi omaasi?

Totta on, että me ihmiset emme synny samalle lähtöviivalle. Meillä on erilaisista ominaisuuksistamme ja elinolosuhteistamme riippuen erilaiset mahdollisuudet elää onnellista elämää.

 

 

Jokaisella meistä on kuitenkin vapaus valita erilaisista mahdollisuuksista omaa onnellisuuttamme tavoitellaksemne. Arvomme, tavoitteemme ja ihanteemme ohjaavat meitä.

Edellä mainitut seikat tuovat elämäämme syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Toki usein elämän keskeisiä valintoja joudutaan pitkälti tekemään täysin lopputulosta tietämättä. Vasta kokemuksen myötä tiedämme, kannattiko päätöksemme suoraan vai mitä siitä voimme oppia.

 

Miten sitten saavutamme onnellisuuden? Mistä onnellisuutemme riippuu? Kuinka paljon se on kiinni siitä, mitä päättämme tavoitella? Tai siitä, miten omat vapaat valintamme voivat toteutua?

Me itse tiedämme vastauksen tähän. Kääntäkäämme huomio rehellisesti siis itseemme ja selvittäkäämme oman onnemme ja onnellisuutemme aiheet. Sen jälkeen taotaan sitä onnea, kuin seppää konsanaan!

 

Onnellista viikkoa kaikille, kesää kohti!

<3 Kipa

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Vieraskynäkirjoitukseni 2013: Ryhmäliikunta.fi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

 

 


15.5.2017

Vieraskynäkirjoitus vuodelta 2013: Ryhmäliikunta.fi

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Treeni

Aina aika ajoin Facebooksissa pompsahtelee kaikenlaisia muistoja – tai viimeistään elämäsi aktiivisimmat vuodet pompsahtavat jostain päin Googlea. 😀

Törmäsin tässä muutama kuukausi sitten vieraskynäkirjoitukseeni Ryhmäliikunta.fi -sivustolla.

Pieni ote vieraskynästä:

 

”On -onneksi- paljon ihmisiä, jotka nauttivat täysin siemauksin liikunnasta. Liikunta on heille omaa laatuaikaa itsensä kanssa, ja siitä pidetään kiinni. Aivan mieletöntä! Ihanaa! Tällöin liikunta on helposti itseohjautuvaa ja sisälähtöistä. Se tulee luonnollisesti ja siitä nauttii hikoillen hymyssä suin. Askel on kevyt, joskin luonnollista on joskus myös väsymys. Ihmisiä tässä vaan ollaan.

Entäpä silloin, kun ryhmäliikuntatunnille, salille, treeneihin, juoksulenkille tai ylipäätään liikkumaan lähteminen on toistuvasti oman mielen suostuttelua ja pakottamista? Lihakset tuntuvat puurolta, jalkaa ei tekisi oikeastaan mieli nostaa, päässä tuntuu hieman sumuiselta ja itseasiassa ei vaan huvita. Tuleeko silti mennä ja pakottaa keho ja mieli ”kyllä se tästä lähtee” -periaatteella vai olisiko treeni sittenkin hyvä jättää väliin? Usein tulee ajateltua, että jos en mene en kehity (no pain, no gain!), ei tule tuloksia (treeniä ja rahkaa, sillä kehittyy!), lihon (kalori on kalori ja ne pitää kuluttaa – nih), laiskistun (hyi minua, ällöä) tai pahimmillaan varmaan jopa poksahdan maanpinnalta kadoksiin (mitäs et lähtenyt laiskimus maximus)!

Niinkö on?

EI.”

 

Ja sama sanoma toimii työni ja blogini punaisena lankana tänäkin päivänä. <3 Eli samalla tiellä ollaan yhä – elämä on yhtä oodia ihmiskeholle!

 

Those were the days. 🙂

 

Tsekkaa kirjoitukseni aiheesta No pain no gain täältä.

 

Ihanaa alkuviikkoa kaikille!

– Kipa

 

 

Lue myös:

Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kateus on hieno tunne!


*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3


14.5.2017

Oletko sittenkin aamutreenaaja?

  • Posted By : Kira Tiivola/
  • 0 comments /
  • Under : Liikunta

PT- ja hyvinvointivalmentajan työssäni tulee paljon vastaan treenaamisen haasteellisuus: haluaisi liikkua, muttei aikainen aamuherätys inspiroi. Iltaisin taas ei työpäivän jälkeen ole fiilistä tai energiaa lähteä treenaamaan, jolloin kotisohva vie helposti voiton ja ilta kuluu oleillen. Silti toiveissa olisi liikkua enemmän.

 

Törmäsin aikoinaan tähän HS:n artikkeliin. Erityispisteet haluan antaa HS:lle erittäin positiivisesti ja hyvistä näkökulmista käsin kirjoitetusta artikkelista – kerrankin ilon ja konkreettisten hyötyjen kautta kerrottu siitä, kuinka pienellä aikataulu- ja asennerukkauksella voi suotuisasti vaikutta elämänsä laatuun! Eikä vain henkilön omaan hyvinvointiin, vaan koko perheen.

 

Ohjataan Veeran kanssa Esport Bristolissa. <3

 

Nykyään kun tuntuu trendinä olla nostaa eniten esiin liikunnalla tavoiteltavia ulkoisia seikkoja, kuten painonpudotusta/kiinteytymistä tai kehon muokkausta, tehokkuutta ja suoritusta, kalorien polttamista tai kulutusta.

Tunsin tarvetta nostaa pari pointtia esiin artikkelista. 🙂

 

UUSI ELÄMÄNTYYLI, UUSI RYTMI

”Uuden elämäntyylin ansiosta Koivunen on saanut arkeensa aivan uudenlaista rytmiä.

”Ehdin tehdä paljon enemmän kuin ennen. Päivän kaikkiin kuvioihin tulee säännöllisempi aikataulu, kun aloittaa aamut ajoissa.”

 

KUN MAHDOTTOMASTA TULEE MAHDOLLINEN

”MAHDOTTOMALTA tuntui ensin myös ajatus aamutreeneistä. Koska Koivusella on joustava työaika, varhaiset herätykset eivät olleet vuosiin kuuluneet hänen arkeensa.

Ensin koko idea kauhistutti. Se tuntui kuitenkin ainoalta vaihtoehdolta, sillä Koivunen halusi käydä nimenomaan ohjatuilla liikuntatunneilla. Tavanomaisesta kuntosali­treenistä tai juoksemisesta hän ei ollut koskaan innostunut, sillä yksin treenatessa motivaatiota oli vaikea löytää.

Kokeiltava siis oli.

”Kun laitoin herätyskellon soimaan puoli seitsemältä, ehdin nipin napin varttia yli seitsemän alkaneeseen jumppaan. Muutaman sellaisen aamun jälkeen tajusin, että kyllä minusta on tähän.””

 

AAMUTREENISSÄ ON ELÄMYKSELLISYYTTÄ

”Koivunen on huomannut, että herääminen käy helpoiten, kun aamut noudattavat tuttua kaavaa. Treenivaatteet odottavat valmiina sängyn vieressä ja houkuttelevat nousemaan.

Kymmenen minuutin kävely kuntosalille on pieni elämys itsessäänkin: ulkona on taianomaisen rauhallista, eikä vastaan yleensä tule kuin pari koiranulkoiluttajaa.

Se on tärkeä osa Koivusen päivää. Ympärillä luonto herää yhdessä kaupungin kanssa: valo lisääntyy vähitellen, ja aamun ensimmäiset pikkulinnut alkavat laulaa. Matkan aikana havahtuvat mieli ja ruumis.”

 

AAMUTREENI ENERGISOI PÄIVÄÄ JA VAPAUTTAA ILTAAN AIKAA

”AAMUHERÄTYSTEN ANSIOSTA Koivunen ehtii kuntoilla kaikkein kiireisimpinäkin päivinä. Ja kun treeniaikataulu on säännöllinen, olo pysyy pirteänä. Se näkyy kauas, hän uskoo.

”Urheilu on tuonut olemukseeni energisyyttä ja iloisuutta. Oma hyvinvointi välittyy myös ulospäin. Sekin tietysti ilahduttaa ja antaa itsevarmuutta, että kroppa näyttää hyvältä.”

Myös Koivusen työhön liikuntaharrastus on vaikuttanut positiivisesti. Aamutreenit ovat tuoneet hänen elämäänsä kauan kaivattua itsekuria.

Menneitä ovat päivät, jolloin töihin lähtö venyi ja vanui: nykyään Koivunen lähtee työpaikalleen säntillisesti heti aamiaisen syötyään.

TOISINAAN kuritettu kroppa muistuttaa olemassaolostaan. Lihakset kipeytyvät, ja joskus harvoin uupumus iskee kesken työpäivän. Yleensä käy päinvastoin. Treenin jälkeen ajatukset tuntuvat kirkkailta, ja energiaa piisaa pitkälle iltaan.”

 

Vetästiin kerran aikaisin aamulla Fit by Sofia -porukalle Grit Cardio -treenit. 🙂

 

AAMULLA LIIKUNNALLE OTETTU AIKA LISÄÄ MYÖS PERHEEN HYVINVOINTIA

”Äidin elämänmuutos on lisännyt myös lasten hyvinvointia, Koivunen pohtii. Perheellä on nyt aiempaa enemmän yhteistä aikaa. Se tuntuu helpottavalta, sillä joitakin vuosia sitten Koivunen poti jatkuvasti huonoa omaatuntoa kiireistään.”

 

AAMUTREENI RYTMITTÄÄ PÄIVÄÄ, VAIKUTTAA SUOTUISASTI UNENTULOON JA VOIMAANNUTTAA

”Jos varaa omaa aikaa myöhäiseen iltaan, se kuluu helposti television katseluun tai muuhun möllöttämiseen. Jos taas vapaa-ajan sijoittaa aamuun, tulee tehtyä enemmän asioita. Silloin olo on paljon energisempi”, Koivunen selittää.

Alkukankeuden jälkeen keho tottui uuteen rytmiin nopeasti. Ny­kyään Koivunen avaa silmänsä lähes poikkeuksetta aamuseitsemältä – oli herätyskello soimassa tai ei.

Elämään on syntynyt positiivinen kehä: kun aamulla treenaa, alkaa illalla nukuttaa kuin itsestään. Television tuijottelu on jäänyt, samoin liikkumattomuuden aiheuttama huono omatunto.

Se kaikki tekee Koivusen onnelliseksi. ”Liikunnasta tulee ihmeellinen voimantunne, ihan kuin pystyisi mihin vain. Vaikka paikat kipeytyisivät fyysisesti, ovat aivot aina virkeät.”

 

Jos et ole vielä kokeillut, niin mitens olisi tällä viikolla? Varoituksen sana: saatat jäädä koukkuun!

– Kipa


12
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • Kira Tiivola: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Jari Pouta: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Abdullah k: Oma hyvinvointini: testissä Firstbeat-hyvinvointianalyysi
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020