OMAA AIKAA | ONKO KIELTÄYTYMINEN PAHA ASIA?

Miksi meille niin usein tulee kieltäytymisestä syyllinen olo on se, että ajattelemme olevamme loukkaavia toista kohtaan tai itsekkäitä. Miten päästä irti velvollisuudentunteesta?

Kuinka sanoa ei?

Kieltäytyminen asioista ei automaattisesti tarkoita sitä, että olet huono tai itsekäs ihminen.
Hommassa ei ole kyse itse kieltäytymisestä,
vaan ennemminkin siitä, kuinka kieltäydyt.

OMAA AIKAA | IRTI VELVOLLISUUDENTUNTEESTA

Aihe on itselläni käsittämättömän pinnalla juuri nyt. Tajusin, että viime vuonna en pitänyt lomaa (ellei pyhiä ja sitä kautta siunaantuneita ”vapaita” lasketa) ja tällä hetkellä oma kumpparini on viritetty äärimmilleen.

Viime syksy oli suoraan sanottuna karsea – oli siinä kaunistakin, mutta koin todella rankkoja juttuja henkisesti.

Ajattelin, että vuoden vaihteen jälkeen olisi chillimpi vaihe. Itseasiassa omalla tavallaan onkin: hyvien uutisten suhde negatiivisiin uutisiin on 98-2. Joten no complaints.

Tajusin viime torstaina kuitenkin sen, että mun on alettava sanomaan enemmän ei.

Munkin on hiljennettävä se sisäinen peikko, joka ein sanomisen jälkeen kuiskaa korvaan vasemmalta olkapäältä, että ”olet riittämätön”.

To-su päiville mulle siunaantui kolme eri koulutusta päällekkäin. Tunnetaitovalmentajan koulutus to-pe, Ravitsemus ja liikunta -kurssi pe-la sekä BodyStepin AIM (Advanced Instructor Module).

Lisäksi viikko on ollut yhtä hullunmyllyä koiranpentujen kanssa. Bosse, mun oma pentu, on 7,5 kk ja kaverin staffipentu 8 vk. Mulla oli siis kaverin pentu hoidossa maanantaista torstaiaamuun. Niin nuori pentu muuten sitoo ihan sikana! Mut onhan ne söpöjä!

Koitan myös parhaani järjestää Bosselle aikaa: ei ole järkeä hankkia koiraa ja jättää se kotinurkkiin. Tällä viikolla aloitettiin Bossen kanssa pentukoulu. Oli kivaa!

Lisäksi on omat tunnit, työhyvinvointiduunit, blogi ja FitFashionin snappiviikko…

Siihen päälle kavereiden synttäreiden suunnittelua.

Jossain vaiheessa on myös koitettava pitä koti siistinä ja huushollata sekä pestä pyykkiä pesutuvassa ravaten. Joo kyllä, siellä. Mun omasta pesukoneesta hajosi rumpu.

Kuten moni suomalainen olen minäkin hyvin velvollisuudentuntoinen ja tunnollinen: minulla on tapana myöntyä ihan vaan velvollisuudentunteesta tai tehdä asioita tietyllä tapaa tunnollisuudesta.

Haluan mieluiten olla avuksi erityisesti sellaisissa, kuin liikunta, hyvinvointi ja terveys. Näistä kun tiedän jotain, joten osaan (aina välistä ) olla avuksi.

Olen joutunut lähivuosina opettelemaan päästämään irti hallitsevasta velvollisuudentunteesta. Minun ei pidä eikä tarvitse osata kaikkea. Ei sinunkaan. Älä vaadi itseltäsi liikoja.

Mikä minua on auttanut sanomaan ei on minipysähtyminen:

Kun minulta kysytään jotain, hengitän kerran oikein syvään ja vastaan vasta sitten.
Kerkiän sinä aikana miettimään, mikä on todellinen fiilikseni.

Tärkeimmäksi kysymykseksi on itselläni noussut – ei se, tahdonko tai pystynkö, vaan – kuinka paljon minulla on kyseiseen asiaan tällä hetkellä voimavaroja.

Jos voimavaroja löytyy, niin jepa! Jos ei, niin ei. <3

Itselleen kannattaa aina olla rehellinen. Vaikka _pystyisit_ tekemään sinulta pyydetyn asian,
niin sinun ei ole pakko suostua.

OMAA AIKAA | TARJOA VAIHTOEHTOJA

Kun kieltäydyt ja kuulet sisäisen äänesi haukkuvan sinua laiskaksi tai itsekkääksi, niin muista tämä:

Sinä kieltäydyit, koska arvostat itseäsi, aikaasi ja jaksamistasi eli voimavarojasi.
Ja se on _todella_ ookoo.

Kieltäytyä voi myös hienovaraisella tyylillä: kiitä, että olet ollut ajatuksissa ja olet tullut vaihtoehtona mieleen. Samaan syssyyn voit hyvin todeta, että valitettavasti et vain pysty tänään, tällä viikolla tai viikonloppuna.

Huomaa myös, että sinun ei tarvitse tarjota selitystä, mikset tee jotain.

Ystävällinen voit silti olla. Ei tule sinullekaan turhaan paha mieli, koska kieltäydyit. Ja onhan se kiva, että olet tullut jonkun toisen mieleen – sinulla vain juuri nyt ei ole voimavaroja juuri kyseiseen asiaan. #inhimillinenote

Olisiko sinulla tarjota vaihtoehtoa? Ehkä joku toinen henkilö olisi sinua oivallisempi auttamaan?

Esimerkiksi itse olen oppinut, että kun kyseessä on sellainen asia, jonka asiantuntija tai taitaja en ole, ehdotan kääntymistä jonkun toisen tahon tai henkilön puoleen. Ei siis tarvitse tietää tai osata kaikkea.

Taas tullaan siihen, että vaikka pystyisit tekemään sinulta pyydetyn asian, niin sinun ei ole pakko suostua. Voit ikäänkuin väistellä tyylikkäästi.

Ystävällisellä tavalla luja saat olla. Sinulla on oma aikasi, omat juttusi ja agendasi. Lisäksi sinua on vain yksi ja joka juttuun ei kerkiä mukaan. On täysin sallittua olla jakautumatta.

OMAA AIKAA | TIEDÄ MITÄ TAHDOT

Yksi tärkeimpiä asioita kieltäytymisen jalossa taidossa on tietää, mitä sinä itse haluat. Mikä sinulle on tärkeää?

Kun tiedät, mitä tahdot ja mikä on tavoitteesi, niin osaat paremmin sanoa tietyille asioille kyllä ja tietyille ei.

Arvot ohjaavat toimintaamme. Mikäli jokin asia on selkeästi ristiriidassa omien arvojesi kanssa on siitä usein helpompi kieltäytyä – ja siihen kannattaakin olla tarttumatta.

On hyvä muistaa, että kieltäytyminen on kieltäytyjälle hyvin usein isompi juttu, kuin se oikeastaan onkaan. Mitä on pahinta, mitä kieltäytymisestä voisi tapahtua? Miksi?

Ja ettei kenellekään tule vääränlainen kuva, niin korostetaan vielä, että auttaminen on aina ihanaa. Ja lähimmäisenrakkaus. Tästä ei kuitenkaan ole tällä kertaa kyse.

Nyt on kyse sellaisista asioista, jotka ovat selkeätä ekstraa arkesi jaksamisen keskelle. Kyse on sellaisista asioista, jotka vievät rehellisesti sinulta energiaa suhteessa enemmän, kuin tuovat sitä.

Ajattelemme usein, ”jos nyt kieltäydyn, niin enää ei kehtaa itse koskaan pyytää apua kyseiseltä henkilöltä”. Ihmiset vain ovat taipuvaisia ajattelemaan vaihdantaa: apu avusta. Jos sinua ei auteta et auta takaisin.

Vaikka kieltäytymistä ei tarvitse selitellä, niin joskus voi auttaa ihan kunnollinen perustelu.

Kieltäytymistäsi helpottaa se, jos perustelet päätöstäsi.
Päätöksesi perustana toimii oma tietämyksesi siitä, mitä sinä tahdot ja
mitkä ovat tämän hetkiset voimavarasi.

Ehkä pelkäämme, että annamme itsestämme huonon kuvan? Kieltäytyminen myös tuntuu hetken pahalta ja saa aikaan syyllisen olon. Mutta kuinka monella on esimerkiksi sellaisia ihmisiä lähipiirissä, jotka pyytävät vähän väliä jotain?

Miltä se sinusta tuntuu? Mutta onko pyyntö jäänyt vain yhteen kertaan? Kuinka kauan voit ja aiot myöntyä, ennen kuin rajasi – ja oma jaksamisesi – tulee vastaan?

On tervettä vetää ajoissa selkeät rajat.
Terveellä tavalla itsekäs saat ja sinun pitääkin olla.

Aika on korvaamatonta. Me emme saa sitä koskaan takaisin. Miksi siis käyttää sitä siihen, mitä et itse tahdo tai pidä tärkeänä? <3

OMAA AIKAA | MISTÄ ALOITTAA KIELTÄYTYMISEN OPETTELU?

Arvosta pieniä steppejä. Niissä on pitkän matkan alku. Aloita siis pienin askelin.

Bongaa jokin tarpeeksi pieni pyyntö, niin pieni, että siihen oikeastaan voisit heittämällä suostua. Harjoituksen vuoksi kieltäydy kuitenkin. Katso mitä tapahtuu.

Alussa se voi tuntua karultakin ja siltä, että laiminlyöt toista. Muista, että velvollisuudentunne on oma tunteesi: vaikka pystyt johonkin asiaan se ei tarkoita, että sinun täytyy se tehdä.

Having said that, en tarkoita, että aina täytyy kieltäytyä. Ei:n sanominen on jalo taito silloin, kun sinulla itselläsi on voimavarat vähissä. Kieltäytyminen auttaa sinua kanavoimaan energiaasi sen hetken välttämättömyyksiin.

Joskus välttämättömyys voi olla ihan vaan lepo ja mitään tekeminen.

Opettele ottamaan vastaan myös hyvä tunne siitä, että kieltäydyit: sinulle vapautui aikaa omille jutuillesi ja itsellesi.

Joka kerta ei siis missään nimessä tarvitse tai pidä kieltäytyä, vaan silloin,
kun sinä itse olet naatti.
Silloin, kun rehellisyyden nimissä haluaisit vain omaa aikaa.

Rakasta lähimmäistäsi, ehdottomasti. Mutta rakasta myös itseäsi ja omaa aikaasi. Olet sen ansainnut.

x Kipa

** Coachingkira Vlogi YouTubessa **

** Coachingkira Instagramissa **

LUE MYÖS:

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Treenivinkit!

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Ruokavaliovinkit!

*** Muu sosiaalinen media ***

Facebook – YouTube – Bloglovin