Välillä sitä törmää syömiseen liittyviin myytteihin, jotka ovat juurtuneet mieliimme yllättävän tiukasti. Suurimmat myytit liittyvät selkeästi painonpudotukseen, rasvanpolttoon tai kilojen kertymiseen. Katsotaan näitä seuraavaksi vähän.

Ohessa kestomyytit, joihin törmään työssäni jatkuvasti, top-19 tarut:

1 – Hiilihydraatit lihottavat.

Ei voi yleistää. Hiilihydraatti yksinään ei lihota, vaan painonnousuun tarvitaan muutakin. Hiilihydraatin kokonaismäärällä, laadulla sekä esim. liikunnan aikaisella hiilihydraatin kulutuksella laadulla on myös väliä. Lisäksi kehon toiminta kaikilla on yksilöllinen: toisten keho ”sietää” paremmin hiilihydraatteja, kuin toisten.

Optimaalinen ruokavalio, joka huomioi yksilölliset tavoitteet saa sisältää hyviä hiilihydraatin lähteitä.
2 – Rasvan syöminen lihottaa.

Sama kuin edellä: asia ei ole aivan niin mustavalkoinen. Ruokavaliossa mikään yksittäinen tekijä ei ole pahis tai hyvis, ei siis rasvakaan. Rasvan kokonaismäärä ja esimerkiksi liikunnan aikainen & jälkeinen kulutus vaikuttaa. Rasva-aineenvaihdunta on jokaisella yksilöllinen ja lisäksi ruokavaliossa rasvan imeytymiseen vaikuttavat myös kuidut.

Optimaalinen ruokavalio sisältää myös hyvälaatuista rasvaa, toki pienissä määrin myös tyydyttynyttä rasvaa saa olla.

3 – Laihtuakseen on ruokavalion oltava vähärasvainen.

Ei pidä, päinvastoin. Jotta rasva kropasta palaa on syötävä hyviä rasvan lähteitä, kuten juoksevia/pehmeitä rasvoja, kasvirasvoja (avokado, siement, pähkinät, oliivi jne.) sekä lohen ja muiden rasvaisten kalojen rasvaa.

Ravintorasvoilla on monia elintärkeitä tehtäviä ihmiskehossa sekä hormonitoiminnassamme. Lisäksi rasvaliukoiset vitamiinint (A, D, E, K) tarvitsevat imeytyäkseen rasvaa.

4 – Laihtuakseen on laskettava kaloreita.

Ei välttämättä. Mikäli hifistellä haluaa, niin jokaisen suupalan saa toki laskea – painonpudotuksen edellytys se ei kuitenkaan ole. On myös aina muistettava, että mistä aloituspisteestä lähdetään liikenteeseen: on eri asia hifistellä kalorimäärillä silloin, kun henkilö syö jo lähtökohtaisesti 2500 kCal/pv vs. henkilö, joka syö 5500 kCal/pv ja tavoitteena on painonpudotus/rasvanpoltto.
Ensimmäisessä versiossa laihtuakseen riittää todennäköisimmin pienet viilaukset ja makroravinteiden (proteiini, hiilihydraatti, rasvat) saantisuhteiden fiksaukset, kun taas toisessa tapauksessa olisi todennäköisimmin syytä ensin esim. opetella hallitsemaan annoskoot, ateriarytmi, iltanapostelu, tunnesyöminen tms.

5 – Detox-tuotteet ovat tehokkaimpia kehon puhdistajia.

Ikuisuusaihe, josta alati väitellään. Kyllä keho osaa itsensä puhdistaa, se on sille sisäänrakennettu mekanismi.

Detoxin yhteydessä puhutaan paljon maksasta. Käytännössä maksa hajottaa elimistöömme joutuneet vaaralliset aineet muuttamalla ne myrkyttömään muotoon. Maksa pystyy myös poistamaan verestä mikrobeja ja elimistön omia hajoamistuotteita.

Kaikkia myrkyllisiä aineita maksa ei kuitenkaan pysty hajottamaan (kuten monet PCB-aineet ja raskasmetallit. Jotta ne eivät kulkeutuisi muualle elimistöön, maksa varastoi ne itseensä. Valitettavasti näitä myrkkyjä ei yrttijuomilla maksasta kaiveta pois.

6 – Pakastetuotteet ovat ravintoarvoltaan tuoreita huonompia.

Rohkeasti pakastealtaalle vaan: kun marjat, hedelmät ja kasvikset pakastetaan nopeasti keräämisen jälkeen, niin niissä on lähes yhtä paljon ravintoaineita kuin tuoreissa. Erittäin varteenotettava vaihtoehto, mikäli kasvisten pilkkominen ei innosta.

7 – On olemassa yksi toimiva ruokavalio.

Olisikin. Kaikki oltaisiin tikki, tikimpi, tikein.

Itselleen optimaalisen ruokavalion löytyminen vaatii kärsivällistä testailua ja kokeilua, oppimista ja kosolti itsensä ja kehonsa kuuntelua. Joskus ammattilaisen apua.

Ei voi liikaa taaskaan korostaa ihmisen yksilöllisyyttä. Olemme eri elämäntilanteissa, omaamme erilaisen perimän, nukumme eri määriä, olemme eri tavalla aktiivisia tai passiivisia, emme ole kaikki samaa sukupuolta, ikää, kokoa tai temperamenttia.

8 – Rasvanpolttajat boostaavat aineenvaihduntaa.

Joo ja ei. Todellisuudessa rasvanpolttajien hyöty on marginaalinen. Useimmiten rasvanpolttajien ”teho” perustuu niiden avulla tehostettuun termogeneesiin eli kehon lämmön tuottoon.

Vihreästä teeuutteesta on vielä tutkitusti hyvin pientä tukea, joskin itse uutemäärät saavat olla isot. Vihreä tee saattaa nostaa kehon lämpötilaa noin 4%. Toki jotkut puhuvat chilin nimeen, sillä sen sanotaan nostavan perusaineenvaihduntaa.

Tehokkain tapa polttaa rasvaa on fiksata ruokavalio, liikunta ja palautuminen keskenään.

Sitten on tietty markkinoilla oleva hullunnimiset extreme-rasvanpolttonapukat. Näissä on syytä muistaa se kokonaisuus, mitä näistä olevista HC-pillereiden nauttimisesta koituu: kokonaisuudessaan muiden ainesosien yhdistelmät saattavat olla keholle todella epäsuotuisia ellei jopa epäterveellisiä. Mikä on siis marginaalisen rasvanpolttoavun todellinen hyöty vs. terveydelle koituva hinta?

Rasvanpolttajista on todellisuudessa marginaalinen hyöty oikeastaan silloin, kun ruokavalio ja treeni ovat hifistellyt viimeisen päälle ja vielä halutaan tiristää viimeisetkin rasvat pois. Perusjampalla ne ovat rahan tuhlausta.

9 – Illalla syöminen lihottaa.

Käytännössä kellonajoilla ei ole väliä: kokonaisenergiansaanti päivätasolla – jopa viikkotasolla on merkitsevämpi. Mitä päivän aikana koneistoon menee ja kuinka paljon vs. kulutus ratkaisee kellonaikaa enemmän.

10 – Aamulenkki tyhjällä vatsalla polttaa rasvaa tehokkaimmin.

Marginaalista. On lisäksi hyvä tunnistaa millainen liikkuja olet: saatko tehot irti heti aamulla tyhjällä vatsalla nälkäisenä (ja tunnetko nälkää?) vai olisiko sinun sittenkin parempi vähän nauttia jotain energiaa ennen treeniä tai suosiolla treenata alkuillasta/iltapäivästä.

Taas tullaan siihen, että mikäli olet jo suht kireässä kunnossa ja haluat tiristää viimeisetkin silavat pois, niin tässä saattaa olla yksi tehostava keino – or maybe not.

11 – Päivässä tulee syödä 5-6 ateriaa.

Ateriarytmi on yksilöllistä. Mikä sopii sinulle ja tämän hetkiseen elämäntilanteeseesi? Vuorotyöläinen vai normipäivätyöläinen? Vai koululainen? Aktiiviliikkuja vai passiivisempi henkilö?

On hyvä tarkkailla kylläisyyttään ja mielitekojaan: jos tunnet itsesi kylläiseksi päivän mittaan, olet syönyt tarpeeksi. Jos sinulla on jatkuva nälkä saatat esim. syödä liian harvoin ja epäsuotuisalla ravintokokoonpanolla. Tai saatat syödä usein ja siksi liian vähän kerralla. Tai ehkä sittenkin skippaat ruokailut ja se kostautuu naposteluna illalla.

Kuuntele kehoasi ja nälkäsignaaleita. Tarvittaessa pidä ravintopäiväkirjaa ja lisää sinne fiiliksiä. Hyvinvointi on jatkuvaa itseopiskelua ja –tutkiskelua.

12 – Päivässä on syötävä ainakin yksi lämmin ruoka.

Keho ei oikeastaan ymmärrä onko ruoka lämmintä vai kylmää: sitä kiinnostaa mitä se ruoasta saa. Tärkeintä on, että siellä on makroravinteita, kuituja sekä vitamiineja & hivenaineita.

Toki lämmin ruoka voi hieman nostaa kehonlämpötilaa ja kylmä taas viilentää sitä – ja joku saattaa hifistellä tällä. Onhan sitä olemassa jääpaladieettikin, jossa luotetaan siihen, että kehon viileneminen nostaa kalorinkulutusta kehon pyrkiessä lämmittämään itseään. (?? Ei tästä sen enempää…)

13 – Veden juominen laihduttaa.

Osatarua. Toki veden juominen on nestekierron kannalta olennaista, ja moni kokee nestehukan esimerkiksi turvotuksena tai ummetuksena tai mielitekona.

Joskus meidän ”tekee mieli jotain, muttei tiedä mitä” ja tällöin yksi syy saattaa olla puhdas jano. Tällöin riski on, että seuraat mielitekoa, jolloin tulee syötyä jotain ekstraa vs. se, että joisi kaloritonta vettä.

Veden juonti ennen ruokailua saattaa vähentää ruokahalua, jolloin ei tule syötyä liikaa.

Toki eräässä saksalaistutkimuksessa joskus havaittiin, että juomalla 6 lasillista kylmää vettä päivässä, voi aineenvaihduntaa vilkastuttaa 50 ekstrakalorin verran pelkällä veden juomisella. Vuodessa tämä tekisi noin 2 kiloa painonpudotusta. Loppupeleissä hyöty on melko pieni, kun lisäksi kun suuhun tulee laitettua muutakin ja kokonaisuus ratkaisee.

Itsessään veden juonti ei siis ihmeitä laihdutuksessa tee (ellet elä pelkällä vedellä, en suosittele testaamaan 😀 ). Painon lasku (ja nousu) on useamman tekijän summa.

14 – Tulinen ruoka (chili) tehostaa aineenvaihduntaa.

Tässä viitataan usein chiliin ja sen sisältämään kapsasiiniin, jotkut vannovat cayennpippurin nimeen.

Eräässä yhdysvaltalaisen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin punaisen chilin pitävän nälkää pidempään loitolla, kun sitä lisättiin ruoka-annokseen noin puoli teelusikallista (eli 1 gramma).

Tämä syystä, että punainen chili hillitsee suolaisen, makean ja rasvaisen ruoan himoa.

Painonpudotuksen kannalta tämäkin on hyvin marginaalista ja menee sarjaan hifistely. Mutta jos tykkäät chilistä, anna mennä! Muista kuitenkin, että elintavat on fiksattava pippureita ennen!

15 – Liika proteiini on haitallista munuaisille.

Liika on aina liikaa. Harvoin proteiinia kuitenkaan tulee ”perusjampalla” ruokavalioon liikaa. Päivittäinen riittävä proteiininsaanti on 1,5-2 g per painokilo. On hyvä tiedostaa, ettei elimistö pysty käyttämään hyödyksi saantisuositusta suurempia proteiiniannoksia. Siksi kerrallaan on suositeltavaa syödä proteiinia 20-25 g annoksina.

Ylimääräinen proteiini myös varastoituu elimistöön rasvana.

Mitä munuaisiin tulee, niin tällöin ollakseen niille haitallinen, proteiininsaanti saa olla ainakin 5g per painokilo vuorokauden aikana. Lähinnä proteiinin sisältämän typen takia. Lisäksi myös siksi, että munuaiset eivät tällöin pysty enää erittämään virtsa-ainetta, jolloin virtsa-aineen ammoniakkia kerääntyy vereen.

“Normi”, perusruokaa, sisältävällä ruokavaliolla ei liiallisiin proteiinimääriin yllä, joten ei huolta.

16 – Ananas poistaa nestettä elimistöstä.

Tälle ei ole tieteellistä näyttöä. Toki ananaksessa on nestettä ja neste poistuu elimistöstä aina tyylillä tai toisella.

Ananas sisältää kyllä bromelainiinia, joka on proteiineja pilkkovia entsyymejä sisältävä yhdiste. Sllä on tutkittu olevan turvotusta, tulehduksia ja kipuja lievittäviä vaikutuksia. Itsessään ihmeellisenä erityisdiureettina se ei juurikaan toimi.

17 – Keinotekoiset makeutusaineet haittaavat laihtumista.

On totta, että makeutusaineet saattavat lisätä yleistä koettua makeanhimoa paljon ja säännöllisesti käytettynä. On kuitenkin eri asia energiansaannin kannalta juoda sokerillista, ja siten kaloripitoista, litkua, kuin makeutusaineella makeutettua kaloritonta juomaa.

Varsinaisesti ne eivät siis estä laihtumista, vaan saattavat toimia energiataseen kannalta hyödyllisinä vaihtoehtoina. Toisaalta ne eivät välttämättä auta makeanhimon tyydyttämiseen tai poistamiseen jo ihan siksi, että niiden on tutkittu antavan samanlaista signaalia makeasta aivoista, kuin sokerin.

18 – Hedelmien sokeri lihottaa.

Itsessään ei. Kuten on todettu, niin ensinnäkin kokonaisuus ratkaisee. Toisekseen olennaista on se, mitä hedelmät korvaavat ruokavaliossa. Toki, jos hedelmiä syödään kaiken muun ravinnon lisäksi ja siten kokonaisenergiansaanti kohoaa korkealle, niin asia on eri.

Kun hedelmät korvaavat jotain muuta mahdollista ruokaa kuten viljoja, lihoja ja maitotaloustuotteita jne., niin ne istuvat kuvioon kyllä. Lisäksi niiden sisältämä kuitu hillitsee hieman verensokerin nousua.

Toisin, kuin teollinen lisätty hedelmäsokeri (fruktoosi), joka esimerkiksi juomissa lisättynä on terveydelle epäsuotuisaa.

19 – Margariini on voita terveellisempää.

Tässä on taas sen punnitsemisen paikka, mikä on itselleen tärkeämpää: yleinen terveys vai rasvahappohifistely. Kasvimargariinia suositellaan nykyään voin sijaan, koska se sisältää pehmeitä kasvirasvoja. Voi taas katsotaan kovaksi rasvaksi, joka olisi terveydelle epäsuotuisaa.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että margariini on kovin teollinen tuote ja lisäaineiden määrä eri margariineissä, Beceleissä sun muissa terveellisiksi korostetuissa levitteissä, on perin suuri. Lisäksi aina yksinään rasvaa ei voi tuijottaa yksin pahiksena, rasvaakin tarvitaan ja tärkeintä on ruokavalion rasvahappokoostumus ja rasvojen suhteet.

Tyypillisesti margariinien täysrasvaversioissa veden ja lisäaineiden määrä on vähäisempi, kuin kevytversioissa. Niihin kun lisätään vettä ja keinotekoisia vitamiineja ja ainesosia (kuten sakeutus- ja stabilointiaineita).

Eli ihan mustavalkoisesti tässäkään ei voida sormella osoittaa, vaan miettiä mikä voisi korvata mahdollisesti margariinin: voiko paistamiseen – tai vaikka leivälle – käyttää meluummin rypsi- tai oliiviöljyä pienen voipläntin kera tai soveltaa vastaavanlaisia yhdisteitä.

Tunnistatko täältä itseltäsi joitain myyttejä? Oliko joku selkiö, mikä yllätti? Kommentoi artikkelia ja kysäise!

Mukavaa viikonloppua,

Kira