VUODESTA 2017 POVATTIIN MUUTOSTEN VUOTTA

Mä muistan vielä, kun tämä vuosi oli aluillaan. Tammikuu ja talven hämärät. Päiviä siivitti uuden alku ja juuri kuluneen vuoden jälkipuinnit ja irtipäästämiset.

Vuodesta 2017 povattiin suurten muutosten vuotta. Mä aina ajattelin, että se jotenkin liittyisi tyyliin uusiin duunikuvioihin. Tai ehkä siihen, että ilmaantuisi mahdollisuus seikkailla ulkomailla. Tai se tarkoittaisi vaikka keittiöremppaa.

Pieni hintsi oli siitä, että suurten muutosten vuosi saattaisi merkitä myös sitä, että edessä on jotain sellaista mikä ei tapa mutta vahvistaa.

En tajunnutkaan, että niin usein tahattomasti heitetty sanonta kirjaimellisesti voisi oikeasti todella tapahtua tänä vuonna. Ja monta kertaa lyhyen ajan sisään. Ja että siinä niin vahvasti läsnä olisivat kuolema, huoli, irtipäästäminen sekä luopumisen tuska.

Olen huomannut ja ymmärtänyt sen, että elämä on laina. Mitään et ota täältä mukaasi ja niin harva asia todella on sinun. Asiat ovat ainutkertaisia, ne ovat meillä lainassa. Siksi niitä pitää arvostaa hetkessä. Liikaa ei pidä pohtia tulevaa eikä liiaksi pitää kiinni menneestä.

MIKÄÄN EI OLE PYSYVÄMPÄÄ, KUIN MUUTOS

Elämme elämäämme niin usein ajatuksin, että olisi olemassa jokin ideaali versio asioista. Jokin ”oikea” tapa, miten asioiden tulisi olla tai mennä.

Synnyt, kasvat yhteiskuntakelpoiseksi, käyt tietyt koulut, harrastat, menet töihin ja tienaat tietyn määrän rahaa, hankit tietynlaisen asunnon, vanhenet, olet omatoiminen seniori ja lopulta sinusta aika jättää.

Lisäksi pyrimme niin suurella vimmalla ja energialla optimoimaan asioita.  ”Ottamaan itseämme niskasta kiinni.” Terveyttä, hyvinvointia, liikuntaa, perhe-elämää, pankkitilin saldoa, sisustusta, vaatekaappia, vaatekokoa jne. optimoiden. Ihmettelemme hyvin usein sitä, miksi joskus ennen joku asia oli helpompaa, todennäköisempää tai ihan muuten vaan erilaista (= paremmin).

Se on siksi erilaista se mennyt aika, koska se oli silloin. Olit myös itse silloin erilainen. Nyt on nyt ja näiden kahden ajanjakson väliin mahtuu muutos. Hyvin usein valmennuksissa ihmiset pohtivat mennyttä aikaa ja sitä, kuinka silloin nuorempana esimerkiksi painonhallinta oli niin paljon helpompaa. Sitä pysyi kuosissa ihan superpienillä muutoksilla. Kysyn aina seuraavaksi mikä ajanjakso ja -kohta hänellä on mielessä ja kauanko tästä on.

Vastaus on yleensä useampi vuosi.

Mitä olen tämän vuoden aikana oppinut on se, että vertaaminen ei auta.
Idealisointi ei auta.
Elämällä on sinulle aina jokin ylläri takataskussa.
Tärkeää on ymmärtää, että mitä sinä jotain ennen olit ei kerro mitään siitä
mitä sinun on mahdollista olla nyt.

Mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos. Elämä on jatkuvassa liikkeessä. Meidän tehtävämme on reagoida tähän elämän liikehdintään sen hetkisillä tiedoillamme, taidoillamme ja osaamisellamme sen hetken parhaalla mahdollisella tavalla. Muuta sinun tai minun ei tarvitse tehdä. On luotettava prosessiin. Katsoa ne kortit, joita kulloinkin annetaan ja elää homma läpi.

On mahdollista, että myöhemmin jokin tekosi osoittautuu sellaiseksi, jonka jälkiviisaana tekisit toisin.
Mikään ei ole viisampaa, kuin jälkiviisaus. Asukoon se meissä jatkossakin ja ottakaamme oppia
siitä avoimen uteliain mielin – ei tuomitsemalla tai ruotimalla itseämme.
#inhimillinenote

MUUTOS USEIMMITEN LIITTYY JOSTAIN LUOPUMISEEN

Mulle on kirkastunut tämän syksyn myötä se, että muutos useimmiten liittyy jostain luopumiseen. Muutoksessa saa aina jotain tilalle –  jostain on samalla luovuttava. Muutos on itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen syventämisen aikaa. Joskus muutokset ovat hyvin pieniä: käynti kampaajalla ja päätätkin leikata pitkän tukan polkaksi. Ehkä vaihdat maitomerkkiä Valiosta Arlaan. Tai aloitat uuden harrastuksen tai lopetat vanhan. Vähennät töitä tai saat ylennyksen.

Jotain tällaista.

Toisaalta joskus vastaan voi tulla sellaisia asioita, jotka todella testaavat rajojasi. Elämänasennettasi ja -myönteisyyttäsi. Todellista jaksamistasi, arvojasi ja elämäsi prioriteetteja. Joskus niihin saattaa liittyä vahvasti sen pohdiskelu, miksi ylipäätään olet täällä? Joskus saatat jopa ihmetellä, miksi jotain tapahtuu juuri sinulle.

Miksi muutoksen pitää joskus olla niin massiivisen suuri, sinua kokonaisvaltaisesti
niin suuresti ravisteleva asia?

Olen hyvinvointivalmentaja. Minulla on käynyt tuuri, koska minulla on jonkin verran työkaluja kehittää tunteideni hallintaa ja käsittelyä. Tämä vuosi on kuitenkin koetellut tietojani ja taitojani enemmän, kuin mikään muu vuosi koskaan. Nimenomaan tämä syksy. Enkä puhu valmennuksista, vaan puhun omasta elämästäni.

Minulta tänään kysyttiin kirjoitanko enää blogia, kun en ole julkaissut pitkään aikaan. To be honest viime perjantaina kirjoitin viimeksi. Kyllä kirjoitan. Aikani ja voimavarani vain ovat olleet käsittämättömällä koetuksella tänä syksynä – tänä suurten muutosten vuonna 2017.

Olen seissyt vastakkain ajatuksen kanssa, että mitäs jos minulla ei kohta olekaan enää isosiskoa. Jos joudunkin luovuttamaan elämälle hänet? Vaikka et ole aina vierelläni olet kuitenkin aina läsnä, olet rakas siskoni. Kun sinulle tapahtuu elämässäsi vaikeita asioita osaanko minä olla – pystynkö minä olla – sinun tukenasi riittävän hyvin ja oikein?

Olen olosuhteiden pakosta ottanut vastaan myös sen, miten kohdata pelko, epävarmuus ja tyhjä olo siitä, että minulla ei olisikaan enää äitiä? Kenelle minä sitten soitan ja olen maailman ihmeellisiä asioita ihmettelevä ja joskus jopa kiukutteleva lapsi?

Olen käsitellyt myös ajatusta, että mitäs jos 94-vuotias pappani ei olekaan meidän kanssamme enää jouluna? Kenelle minä sitten annan eskimosuukkoja nenätysten tai kuka minua halatessaan taputtaa selkääni ”majavan häntää” esittäen? Kenen kanssa minä nyt olen yhtä puuta, kuten meillä on papan kanssa tapana sanoa?

Olen myös vääntänyt ja kääntänyt oman parisuhteeni kanssa. Voimavarat ovat vähissä. On vaikeaa koittaa hitsata kaksi niin soroista särmää yhteen. Kaipaan etäisyyttä, kaipaan aikaa omille ajatuksille – mitä minä oikeastaan parisuhteelta haluan ja tarvitsen? Olenko onnellinen? Mitä onnellisuus tarkoittaa minulle?

Olin onneni kukkuloilla perheen uudesta koiratulokkaasta. Tarvitsin pitkästä aikaa jotain pysyvää elämääni. Jotain sellaista, joka katsoisi minuun päin huokuen pyyteetöntä rakkautta sanoen: ”kaikki tulee olemaan hyvin – kunhan vain rapsutat minua ja huolehdit minusta, niin kaikki tulee olemaan hyvin”.

Eilen jouduin tekemään elämäni raskaimman päätöksen luopua tästä koirasta. Olen murtunut. En voi lopettaa ajattelemasta pientä viatonta koiranpentua, joka joutui ihmisten näkemyserojen pelipalloksi. Joka kerta, kun mietin Silasta itken. Itku tuntuu puristuksena rintakehästä, minulta loppuu happi. Ikävöin niin kovin.

ELÄMÄ – ASIAT OVAT LAINASSA

Käsitin tänä syksynä, että elämässämme asiat ovat lainassa. Asioita, tilanteita, suhteita, eläimiä ja ihmisiä tulee – ja menee. Mikään ei oikeastaan ole pysyvää. Aluksi se tuntuu karulta, mutta oikeastaan se on juuri se elämän kaunis puoli.

On osattava nauttia hetkestä. Tässä ja nyt. Annettava hyvän kantaa ja muistaa ne hienot asiat, joita on jo saanut. Huolimatta siitä, että jostain pitää luopua. Luopuminen tuntuu raskaalta, mutta se saa meidät ajattelemaan ja arvostamaan entistä enemmän sitä hyvää, jonka kerkesimme saada.

Elämä todella on asennekysymys. Lasi voi oikeasti olla puoliksi täynnä tai se voi olla puoliksi tyhjä – kummasta lasista minä juon viinini? (Kyllä, juon viiniä. Joskus jopa viikollakin.) Juon siitä puoliksi täydestä, hymy kasvoilla. Sillä tiedän, että kaikki tulee olemaan hyvin. Moni asia on jo paremmin, kuin vähään aikaan oli. Luotan prosessiin.

Sinun on ystävä hyvä osattava elää hetkestä, ei pelosta käsin. Elämän suurin hyvä on oppia kohtaamaan ja käsittelemään epämiellyttäviä ja luopumisen tunteita. Miksi? Sillä ne kasvattavat meitä eniten. Ne saavat meidät huomaamaan elämän kauneuden. Ei se, että elämä olisi tasaista hattaraa tai hyvää, koska silloin emme todella joudu kohtaamaan itseämme tai asioita.

Olemme täällä kehittymässä ihmisinä. Ja sitä totta vieköön vuosi 2017 on ollut. Se ON ollut suurten muutosten vuosi: ennen kaikkea se on ollut itsensä uudelleen luomisen, kehittämisen ja sopeuttamisen vuosi.

Se, jos mikä on suurta se.
x Kipa

(Taustalla soi Didon Life for Rent)

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Arvonta! | Suolaista vai makeaa ruokaa – mistä johtuu suolaisen ruoan himo?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Tiedättekö, mitä jäin miettimään edellisen postaukseni myötä?
Sitä, että haluan elää elämääni niin, että en kadu mitään. En halua 10 vuoden tai edes viiden tai vuoden päästä miettiä, että olisi pitänyt. Että kaduttaa, kun en tehnyt jotain.

MITÄ SINÄ ET HALUA KATUA MYÖHEMMIN?

Tähän voi liittyä ihmisestä riippuen kaikenlaista. Voit ehkä havahtua joku päivä, että olet elänyt elämääsi tietyn naamion takaa. Kadut ehkä sitä, että et ole ollut aito. Tiedättekö? Mennyt sitä polkua, mitä olet ajatellut muiden odottavan sinun kulkevan.

Tai ehkä olet antanut liikaa muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihisi? Peläten ehkä, että tulet arvostelluksi, hylätyksi tai kiusatuksi omana itsenäsi ja omine valintoinesi.

Tällöin olet elänyt muiden – et omaa elämääsi. Olet unohtanut itsesi ja sisimpäsi.

Toinen seikka on asioiden hyväksyminen: on liian helppo kyynistyä ja suuttua maailmalle. Miksi jotain sellaista piti tapahtua, josta et pidä? Tai joka satuttaa? Tai jonka edessä olet voimaton? Yksi suurimmista haasteista elämän seikkailussa on hyväksyä ne haasteet, mitä tieltäsi löydät.

Vaikka et pitäisi jostain sinun on usein silti hyväksyttävä epämukavan asian olemassaolo, jotta voit jatkaa eteenpäin.

Syksy on kautta rantain itselleni syvien pohdintojen aikaa. Sen huomaa niin konkreettisesti, kuinka elämä ja ympäristö voivat muuttua hetkessä. Luonnon talviunille käyminen muistuttaa itseäni myös siitä, kuinka elämä on välistä hyvin hauras. Siksi on arvostettava niitä asioita, joita sinulla on nyt. Pysähtyä huomaamaan se kaikki hyvä ympärilläsi.

Jotkut ihmiset hengaavat sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät tee heille hyvää. Ethän sinä ole yksi heistä? Muista, että sinulla ei ole velvollisuutta hengailla negatiivisten ihmisten kanssa. Strong people don’t push others down – they lift them up.

Negatiivinen asenne tarttuu helposti. Toisaalta on myös todella rankkaa koittaa taistella sitä vastaan. Jatka siis matkaasi. Sen verran itsekäs sinä saat ja sinun pitääkin olla. <3

Joskus taas on superhelppoa tarttua menneeseen. Irtipäästäminen on niin pirun hankalaa, tiedän. Joskus se vain on pakko. Se vain on pakko, jotta itse voit paremmin. Mennyt on mennyttä eikä se ole tulossa takaisin – paitsi ehkä kummittelemaan.

Tarjoa menneisyydellesi kahvit ja ystävällisesti kerro sille, että nyt sinun on aika jatkaa matkaa etkä tarvitse sitä enää. Sinun käsissäsi on avaimet omaan hyvinvointiisi.

Synkkinä hetkinä tuntuu, ettei haluaisi päästää irti: asioita haluaisi ottaa omiin lonkeroihin, mutta aina vaan ei voi. On hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse eikä voi kontrolloida – eikä huolehtia…

…ja lopulta, kun asioita tarkastelee joskus hieman tarkemmin on löydettävissä myös niiden kauneus. Pimeyden ja synkkyyden ei automaattisesti tarvitse olla harmillista: kaikessa on löydettävissä aina omat erityispiirteensä, opetuksensa ja kauniit puolensa. <3

Elämässä jotkut asiat vain vaativat aikaa. Tiedättekö, kun joskus ihmisellä on taipumus olla hieman kärsimätön? Kaikkitässänytjaheti? 🙂

Joskus elämän on vain annettava myös rullata: kaikkea ei voi kontrolloida eikä kaikesta tarvitse tai kannata huolehtia. Opi huomaamaan, mikä on oikeasti tarpeellista tehdä ja huolehtia. Asiat eivät myöskään aina mene toivotulla tavalla: silloin voi olla tarpeen juurikin ottaa opiksi ja keksiä uusi tapa lähestyä asiaa.

Pääasia on, että et lannistu etkä luovuta – usko itseesi ja päämääriisi.

ÄLÄ KADU – OMAT OIVALLUKSENI JAKOON

Jos sinulla on tällä hetkellä jotain, jota mietit että hitto. Olisi pitänyt. Mieti hetken aikaa miksi näin on: miksi ehkä kadut? Miksi mietit, että olisi pitänyt? Ja ennen kaikkea miksi et toteuttanut?

Käsittele asia ilman arvottamista: kohtaa asia, hyväksy se tässä hetkessä ja sen jälkeen jatka matkaasi. Ota kyseinen asia mukaasi opettajana, älä arvottajana tai taakkana.

Aiheeseen liittyen muutamia omia oivalluksiani – jaa vapaasti omiasi! <3

Tiedä kuka olet. Seuraa omaa polkuasi.

Keskity positiiviseen ja rakentavaan – sinun ei tarvitse hengata negatiivisten ihmisten ja asioiden äärellä.

Voit vaikuttaa tulevaisuuteesi keskittymällä nykyhetken tekoihisi. Älä takerru menneeseen.

Unohda epäonnistuminen, sillä sellaista ei ole – on vain opetuksia.

Älä yritä kontrolloida kaikkea: kaikki tapahtuu syystä ja huomaat sen joku päivä. Kaikelle on aikansa ja kaikki aikanaan.

Muista, että joskus elämä voi yllättää ja sinulla voi olla vähemmän aikaa asioiden toteuttamiseen, kuin luulit.
Älä siis toistuvasti odota ja lykkää sellaisia asioita, joita todella haluat tehdä: 
jonakin päivänä saatat havahtua ymmärtäen, ettei sinulla ole enää mahdollisuutta tehdä kyseisiä asioita.

Mitä ajatuksia teillä on aiheesta? 🙂
x Kipa

Lue myös:

Onnistumisen avain | Luo oma hyvinvointisuunnitelma

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~