”Olet mitä syöt. Otat vaan itteäs niskasta kiinni. Et syö mitään p*skaa
tai muutakaan puuta heinää, vaan puhdasta
ja käsittelemätöntä ruokaa.

Tosi hyvä ajatus. Paitsi, että ei välttämättä ole toteutettavissa 24/7. Mun mielestä elämän ennustamista voi hyvin verrata säätiedotukseen: tsekkaat maanantaina tiistain sään ja koitat valmistautua parhaasi mukaan tulevaan aurinkoiseen päivään. Tiistaina avaat ulko-oven ja astutkin sateeseen. ”Ei se eilinen säätiedotus tätä kyllä luvannut”.

Totta.

Elämää tapahtuu. Tätä toitotan paljon, koska ihan totta nykyään ruokailua siivittää täydellisyyden tavoittelu. Banaanilastut ja itse tehty chia-vanukas on aseteltu brekkarikulhoon täydellistä Instagram-postausta varten ja päivän ruokailuja siivittää ajatus siitä, että ruoan pitäisi olla -tonta.

Gluteenitonta, maidotonta, laktoositonta, sokeritonta…ja kaikenlisäksi huoletonta. Kuinka hemmetistä syöminen voi olla huoletonta, jos aivokapasiteetista suuri osa pyörii ruoan ympärillä? ”Tota saa syyä ja tätä ei.”

Sitä en sano, etteikö saisi syödä jotain -tonta. Tietenkin saa ja totta kai on hyvä, että markkinoilla tarjotaan vaihtoehtoja kuluttajien entistä tarkempiin vaatimuksiin.

Mutta siinä vaiheessa, kun ruokailu alkaa hallita elämää ja sitä aletaan jopa pelätä sen epäterveellisyyden, aiheuttaman ahdistuksen tai lihomisen pelon vuoksi, niin hommassa mättää jokin.

ET OLE YHTÄ KUIN RUOKASI

Joku on joskus keksinyt lauseen ”olet sitä mitä syöt”. En tajua. Nykyään me hirveen usein edustetaan ruokailussa jotain haaraa:  ”Mä olen maidottomalla.” ”Mä olen gluteeniton.”

Mä tässä pohdin, että pitääkö syömisen tai ruokailun olla sun identiteetti? Määritteleekö todella se, mitä syöt, sinua?

Ruokailu ja syöminen aiheuttaa uskomattoman paljon häpeää ja nolon tuntemusta meissä ihmisissä. Ihan jo heti pääsiäismaanantaina jumpilla ensimmäisenä manattiin sitä, että safkailut oli ihan retuperällä. Tuli syötyä suklaata, pashaa sekä kaverin suklaat ja pasha.

Hei, ei haittaa. Kyllä safkailut saa ja pitääkin välillä olla retuperällä. Muttei 24/7.

Mutta se, että olisit sitä mitä syöt. Et tietenkään ole. Me olemme sitä, mitä me ajattelemme. Mitä me tunnemme.

Ihan megahyvä ajatus lähteä vähän siistimään ruokavaliota: katsoa mitä syö ja katsoa annoskokoja. Tsekata tuotteesta sokerit ja vaikka sitten vaihtaa sokerin vähemmälle tai vehnän pois ruokavaliosta, jos ja kun, se sinulle sopii.

Mutta jos lieveilmiönä seuraa se, että syöminen aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, inhoa, häpeää, syyllisyyttä tai alemmuuden tunnetta, jopa syömishäiriötä tai sen lieveilmiöitä..se ei ole ok.

Ruoasta ei saisi rakentua sun identiteettiä tai ihmisarvoa. Ei sun pidä tuntea häpeää syömisistäsi tai ainakaan siitä, jos et aina valitse sitä puhtaampaa ja terveellisempää vaihtoehtoa.

Sinne naamariin saa huitaista välillä Runebergin tortun, ihan normi sellaisen. Sellaisen, missä on rehellistä korppujauhoa, sokeria, voita, marmeladia ja hitto soikoon sitä punssia tai mantelilikööriäkin.

Kaikesta löytyy nykyään terveysvaihtoehto. Tiedättekö. Terveysherkku tai terveellisempi herkkuvaihtoehto. En halua olla party poopperi, mutta kookossokeri ja agavesiirappi ovat nekin sokereita. Ja rehellisesti: jos satunnaisesti syöt jonkun leivoksen onko se kokonaisuuden kannalta väliä onko siinä käytetty kookosöljyä, voita vai muussattua avokadoa?

Siis oikeesti – nyt kun mietitään kokonaiskuvaa.

Kyllä hommat voi joskus heittää lekkeriksi! T. Bosse

TERVEYS EI OLE KIINNI YKSITTÄISISTÄ RUOKA-AINEISTA

Terveys ja hyvinvointi on kokonaisuus. Loppujen lopuksi on turha hifistellä pelkästään rasvoilla tai sokerittomuudella, jos arjessa et ole aktiivinen, et osaa rentoutua tai et nuku riittävästi.

Nyt kyse ei ole siitä, että pienistä asioista ei voisi koostua iso virta. Kyllä voi. Kyse on kuitenkin siitä, että meidän pitää osata mennä kokonaisuus edellä eikä miettiä liian pieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi, että opettelemme kuuntelemaan kehoamme ja löydämme niitä ruoka-aineita, jotka itsellemme sopivat meidän on olennaista myös miettiä suhtautumistamme ruokaan ja ruokailuun.

Ei syömisen pidä aiheuttaa häpeää. Et sinä ole laiska tai huono mikäli silloin tällöin suuhusi sulahtaa jotain epätäydellistä. Ei sun pidä tehdä raakapuuroa, vihersmoothieta tai Instagramin kestävää smoothiebowlia aamupalaksi, jos ne eivät ole sun juttuja.

Lopuksi pieni ajatustehtävä siivittämään kirjoitustani:

Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen ”kuka minä olen”. Mitä sinä vastaat tähän kysymykseen? 🙂

Aurinkoista viikkoa, ystävät! Ei meidän tarvitse olla täydellisiä. <3
x Kipa

PS: Hei muuten, Inspiration Blog Awards -äänestys päättyy huomenna, vielä kerkiät äänestämään! ISO kiitos jo tähä mennessä äänensä antaneille, ootte ihania! <3

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

KIIRE | EI KERKIÄ SYÖMÄÄN

Usein kuultua: on niin kiire, että syömään ei kerkiä. Tottakai, varmasti joskus onkin.

Tässä kolme vinkkiä sinulle, joka haluat helpottaa tuskailuja ruokailujesi suhteen, kun keikkaa pukkaa ja tekemistä riittää.

PS. Muista, että kaikkea ei täydy täydellistää: joskus sitä vaan tulee skipattua ruokailut. Tärkeintä on, että pitkällä aikavälillä homma hoituu.

#inhimillinenote

Suomalainen salaattisekoitus, 2,19 €. Lähde.

1. TEE HOMMA HELPOKSI

Yhä suositellaan kasvisten lisäämistä ruokavalioon.

Haasteeksi saattaa usein muodostua itse salaatin valmistaminen: ei jaksaisi/malttaisi/huvita/ole aikaa/jne. En ole itsekään mikään superkokki, koska en ole kovinkaan viitseliäs. Iltaisin ei vain pitkän päivän jälkeen jaksa alkaa pipertelemään huikeita salaattiluomuksia.

Laiskan kokin parhaimpia ystäviä ovatkin salaatit valmiiksi pussissa! Joo, on kalliimpaa. Mutta säästääkö se aikaani? Kyllä. Tuleeko lasvinsia varmemmin laitettua ja siten myös syötyä? Kyllä.

Kaupasta saa jos mitä erilaisimpia salaattisekoituksia syöntivalmiina, suosittelen!

Omat suosikkini ovat salaattisekoitukset, joissa on vaaleampaa ja tummempaa vihreää ja seasta löytyy jotain raastetta, esim. punakaali- tai porkkanaraastetta.

Perhesalaattisekoitus, hinta 2,19 €. Lähde.

Lisukkeet saa myös helposti valmiina: olen itse käyttänyt paljon falafeleja, hummusta, fetajuustoa kuutioina, säilyketonnikalaa sekä pähkinöitä ja siemeniä.

Monissa kaupoissa on nykyään myös Take Away -salaattibaareja. Laiskan kokin unelma! 😀 Loput lisukkeet vaikka salaatin lisäksi sieltä, niin avot!

Tiedän, että halvin vaihtoehto se ei ole.

Joka päivä ei tarvitse näitä välttämättä ostella, mutta muutaman kerran viikossa on mahdollisuus panostaa ihan vaan puhtaaseen helppouteen.

Salaattipeti, pensasmustikoita, Mifua. HK:n kylmäsavuhärkää, avokadoa ja kevyt salaattikastiketta. Amen. <3

2. LUO RUTIINI: OTA TAVAKSI HUOLEHTIA EVÄISTÄ

Vain otettu lääke auttaa. Lääke on kuitenkin ensin haettava apteekista. Sama homma safkailuissa: ota maanantaina tavaksi viedä työpaikalle 4-5 päiväksi työpöydän laatikkoon pähkinäpussi tai välipalapatukka evääksi. Kiire ei tällöin riitä tekosyyksi jättää menemättä esim. kauppaan tai kahvioon tauolla.

Jos työpaikalla on jääkaappi, niin vie sinne muutaman päivän kylmässä säilytettävät nopeat eväät (maito-, soija- ja kauratuotteet, marjat, muutama hedelmä) odottamaan hetkeään. Pyri tekemään tästä tapa.

Liian usein skippaamme välipalat siksi, ettei oikein tiedä mitä syödä ja ei oikein ole mukana mitään mitä syödä.

Luo rutiini: ota tavaksi tuoda viikon ensimmäisenä päivänä
hyvin säilyviä eväitä valmiiksi.

Mikäli opiskelet, niin huolehdi laukussa olevan pähkinäpussi tai välipalapatukka verensokerin laskun taklaamiseksi. Saat sen huitastua nopeasti naamaan eikä nälkä ja mieliteot valtaa.

Tarvittaessa laita muistutus kännykkääsi tai rannekelloosi päviän tauottamisesta. Toinen vaihtoehto on sopia työ- tai opiskelukaverin kanssa kahvittelutuokion, jolloin molemmat voivat nauttia eväänsä ja ottaa pienen irtioton puurtamisesta.

3. SUUNNITTELE

Joskus on hankala tehdä sellaista, jota ei ole ajatellutkaan toteuttaa. Siksi suunnitelmallisuus (ja tietty suunitelmassa pysyminen 😀 ) ovat onnistumisen ydintä.

Erityisesti jos, ja koska kiire.

Mieti itsellesi sopiva tapa toteuttaa suunnitelmaa: miettisitkö sunnuntaina, mitä syöt seuraavan viikon tai vaikka vaan keskiviikkoon asti? Teemoittelisitko ehkä päiviä: maanantai keittopäivä, tiistaina syödään kanaa, keskiviikkona on laatikkokestit ja torstaina lihaa – tai muuta vastaavaa.

Jos aamupalan tekeminen muodostuu haasteeksi, niin mieti miksi se on haaste? Voitko helpottaa aamurutiineja jollain ja laittaa aamupalan ainekset jo edeltävänä iltana valmiiksi?

Tai ehkä laittaa seuraavan päivän ruoat edellisenä iltana valmiiksi? …miten sitten muistaa ottaa ne mukaan, siinä vasta haaste, niinkö?

Taas kerran: muistutus. Laita vaikka kännykään muistutus, pyydä puolisoa/lapsia/ystävää muistuttamaan tai tarvittaessa laita eteiseen tyhja Tupperwareboksi oven eteen. Niin, että joudut miettimään, ”miksi ihmeessä toi on tossa?!” 😛

Keksi omat toimivat kikkasi siihen asti, kunnes homma on muodostunut rutiiniksi. Koko loppuelämää ei siis tarvitse tyyliin säilyttää Tupperware-boksia kodin eteisessä. 😀

Meillä kaikilla on joskus kiire. Meistä todella monella on myös tavoite voida hyvin ja usein ruokailu ja sen säännöllisyys tuottaa päänvaivaa. Siksi olennaista on, että luot mahdollisuuksia – et esteitä.

Puhunkin paljon mahdollistajista. Mahdollistajat ovat konkreettisia keinoja ja todellista asenteen muokkaamista luodaksesi tavoitteesi mukaista toimintaa ja tehdäksesi tavoitteesi mukaisia valintoja.

Ota riittävän pieniä askelia. Mitä helpompaa asia on toteuttaa sitä todennäköisemmin se toteutuu.

Tarpeeksi pieni askel eli tavoite on silloin, kun se on toteuttettavissa heti.

Mikäli tavoitteesi toteutuminen on kiinni selkeästi myöhemmästä ajankohdasta tai riippuvanen jonkin toisen tekijän toteutumisesta se ei ole tavoite.

Mikäli tuntuu, että homma ei vaan ota tulta alleen, niin muista taas kerran tavoitteesi. Mieti vievätkö valintasi sinua tavoitettasi kohti vai siitä poispäin?

Jos terveys ja hyvä olo on tavoitteesi, niin kuinka suuri osa siitä muodostuu ruokailuista? Entä jos et kerkiä syömään, niin mitä sinä priorisoit syömisen edelle?

Kysy, kerro ja kommentoi omia ajatuksiasi alle!

Ihanaa viikon alkua kaikille,
x Kipa

Lue myös:

Proteiini | Kaiken kattava ihmeaine?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

<3

PERUNA | MUSTA-VALKOINEN AJATTELU ON PAHASTA, EI PERUNA

Törmään jatkuvasti keskusteluun siitä, kuinka jokin yksittäinen ainesosa on kaiken pahan alku ja juures. Aina jostain löytyy jokin ainesosa, joka suorastaan tappaa painonpudotusprojektin – tai vähintään tekee ennennäkemätöntä hallaa terveydellesi.

Yksi niistä on peruna.

Perunasta on tehty aikamme paholainen, koska TÄRKKELYS. Tuo kirosanojen päällikkökirosana. Perunasta on tullut lautaselta karsittava yksittäinen ruoka-aines, joka ei hyödytä ketään eikä mitään.

Mielestäni musta-valkoinen ajattelu on pahasta, joka ei hyödytä ketään eikä mitään. On hyvä muistaa, että mikä tahansa lihottaa, jos sitä syö liikaa. Huom, liikaa. Perunaa on esimerkiksi 1956-luvulla meillä suomessa syöty 188 kiloa henkeä kohden. Nykyään luku on 50 kiloa.

Ja perunaa pidetään tämän hetken yhtenä suurimpana paholaisena? Eihän sitä edes juurikaan syödä!

Really? Onko se siis todella se peruna, joka meitä lihottaa?

82 % suomalaisista eivät noudata virallisia ravitsemussuosituksia. Samaan aikaan keskustelupalstoilla väitellään ravitsemussuosituksista juupas-jaapas -väittelyä. Erityisesti nostetaan esiin se, että kun ne eivät toimi ja
ovat jotain ihmeen salaliittoteoriaa.

Ei ihmekään, etteivät ne toimi, jos vain kerta 18 % suomalaisista niitä noudattaa! 

Disclamer:
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole mollata ketään tai nousta itse minkään tai kenenkään yläpuolelle. Tarkoituksena on laajentaa käsitystä terveystekijöistä koskemaan tarkastelua yhden yksittäisen pienen tekijän sijaan ensin suurempiin linjauksiin – sitten vasta hifistelyhommiin. Tekstiäni ei kannata ottaa kaikilta kohdiltaan liian vakavasti, mutta tärkeä sanoma tekstilläni on.

Kokonaisuus kunniaan. Jos pohjalla olevat perusasiat eivät ole kohdillaan, on muu siihen päälle ennemminkin näennäistä höttöä.

PERUNA | MUTUILU VÄHEMMÄLLE JA KOKONAISUUS KUNNIAAN

Mistä kimmoke kirjoitukselleni lähti oli eräs keskustelupalsta (tai itseasiassa kaikki keskustelupalstat, joissa puidaan perunaa 😀 ), jossa henkilö julkaisi kuvan periaatteella ”arvioikaa mun annos”.

Hänen kysymyksensä tätä yhtä ruoka-annostaan koskien oli lähinnä, mitä mieltä tämä monesta kymmenestä tuhannesta ihmisestä muodostuva yhteisö on hänen ruoka-annoksestaan.

Arvata saattaa, että päivän aikana kaikista reilusti yli 350 kommentista  suurin osa koski – ylläri, ylläri – yhtä ruoka-ainesta lautasella: perunaa. Lautasella saattoi olla yhteensä 5 normaalia ja suht pientä perunaa. Muu osa koostui proteiininlähteestä ja vihreästä kasviksesta.

”Yksi tai kaksi perunaa kannattaa ottaa pois ja laittaa tilalle parsakaalia.” ”Peruna kannattaa jättää kokonaan pois, koska tärkkelys.” ”Peruna on pahasta, koska se on hyödytön.” ”Perunaa ei kannata syödä, koska se lihottaa.” ”Perunan syönti väsyttää yhtä ja toiselle tulee turvotusta.”

Tähän toki kylkeen perunan puolustajat, jotka vähän naureskellen miettivät että helv…mikäs siinä perunassa nyt noin tappavaa on.

Huom! Nyt ei ole kyse siitä, että vähättelisin sitä, että jollekin tulee turvotusta tai jotakuta alkaa väsyttää.

Nyt kyse on siitä, että ihminen saa lähemmäs 400 ristiriitaista kommenttia yhdestä ruoka-aineesta. Kommentteja, jotka suurimmaksi osaksi koostuvat mutu-tuntumasta. Tai siitä, että on jostain VHH- tai karppisivustolta lukenut, että pottu on hyi hyi, koska tärkkelys.

Lisäksi kyse on siitä, että emme tiedä yhtään kyseisen henkilön muita aterioita. Liikunnasta tuli tietoa jonkin verran, mutta esimerkiksi intensiteetistä tai kulutuksesta ei mitään. Vielä vähemmän saimme tietoa aloittajan arkirytmistä. Entä mitä työtä tekee – seisoma, istuma, fyysinen, ei fyysinen? Mitkä ovat mitat: paino, pituus ja perusaineenvaihdunta?

Nyt toivoisin, että tämä kirjoitus hyvässä hengessä kirvoittaisi vähentämään mutuilua jengin neuvomisessa – erityisesti silloin, kun terveyttä ja painopudotusta tarkastellaan vain hyvin kapea-alaisesti eikä huomioida suurta kuviota.

Toinen toive koskee sitä, että emme tarttuisi pieniin yksityiskohtiin, kuten yhden aterian perunamäärien hifistelyyn ennen kuin perusasiat ovat kondiksessa.

Hifistely kannattaa aloittaa sitten, kun kokonaisuus perusteineen on kunnossa. Jos ateriarytmit eivät ole säännölliset, on turha kikkailla yhdellä tai kahdella perunalla.

Jos haasteena on lounaan skippaaminen ja siksi iltapainotteinen syöminen ei siinä kauheasti voita, että alkaa sokerittomalle syyskuulle tai keittokuurille.

Jos päivän mittaan tulee juotua vain pari pannullista kahvia eikä vettä laisinkaan on turha lähteä kikkailemaan jaksamista erilaisilla vitamiinipillereillä.

Lainaankin tässä yhtä aikamme tunnetuimpia bloggaajia, akatemiatutkija-ammattilaista Juha Hulmia aka Lihastohtoria:

Perustavanlaatuiset ja pitkäjänteiset tulokset tehdään perusasioilla. Amatöörit hifistelevät, ammattilaiset luottavat perusasioihin.

Kuva bongattu Lihastohtorin Facebook-sivulta.

PERUNA | TARKOITUS EI OLE PUOLUSTAA POTTUA, VAAN…

…maalaisjärjen käyttöä, kokonaisuuden huomioimista ja perusasioissa pysymistä. Kirjoitukseni ei siis ole oodi perunalle. Mutta:

Perunaa on ihan ok pitää mukana ruokavaliossa yhtenä ruoka-aineena
silloin tällöin
ja vaikka hitto yhdellä aterialla joka päivä.

Totta kai tunnustelet omaa fiilistäsi ja jos pottu turvottaa, niin jätä pois! Kunnioitetaan kuitenkin sitä, että me ihmiset olemme erilaisia: kaikille ei sovi kaikki, mutta joku aina sopii jollekin.

Eli just saying, ei se peruna ole ihan superpahis kuitenkaan. Miksi ei? Alla minilistaus. Täydentäkää kommentteihin ihmeessä, jos tulee vielä jotain pointteja. Ja hei – kommentteja saa laittaa perunaa vastaankin!

Kaikkien mielipiteet sallitaan, kunhan muistetaan kunnioittaa muiden olotilaa, kokonaisuutta ja pysyä perusasioissa – silloin, kun on perushyvinvoinnista kyse.

1. Peruna on kevyttä ruokaa

Peruna on verrattain melko kevyt ruoka. Jos verrataan 100 grammaa keitettyjä ja uusia perunoita, niin niissä on vähemmän energiaa, kuin samassa määrässä bataattia, riisiä, spagettia tai pastaa.

Hifistelijöille vol 1:
100 g keitettyä perunaa sisältää 76 kcal. Keitetty riisi 120-137 kcal/100 g, keitetty spagetti ja makaroni noin 98 kcal.

Hifistelijöille vol 2:
Keitetty peruna sisältää saman määrän hiilihydraatteja (84 %), kuin keitetty tumma riisi ja vähemmän, kuin keitetty valkoinen riisi (90 % hiilihydraattia). Tämän tiedon noukin Finelistä.

 2. Perunasta saat kaliumia ja C-vitamiinia

Peruna on hyvä kaliumin lähde (keittäminen vähentää kaliumin määrää perunassa). Ja totta, on varmasti ruoka-aineita, joissa on kaliumia perunaa enemmän. Ihan yhtä lailla, kun löytyy usein ruoka-aine, jossa on toista enemmän C-vitamiinia.

Hifistelijöille:
Aina voimme pyrkiä etsimään parempaa, isompaa ja enemmän. Tai sitten voimme ottaa yhden yksittäisen tekijän osana isoa kokonaisuutta ja monipuolisuutta ja vaihdella kivennäis- ja hivenaineiden sekä vitamiinien lähteitä. Tulee optimaalisempi kirjo kaikkia gainseja. 😉

 3. Perunaa ei tarvitse tuoda muualta

Peruna on lähiruokaa. Lähiruoan käyttö mm. edistää paikallisen maataloustuotannon säilymistä ja paikallista elinkeinoelämää.

Hifistelijöille:
Etuna on parempi jäljitettävyys.

4. Peruna on edullista

Meillä on Suomessa hassu ajattelumaailma siitä, että halpa on aina huonompaa. Usein hinta korreloi laadun kanssa, varmasti, kun ollaan superupeilla vaateostoksilla ja halutaan kestävät sukkikset.

Alhainen hinta voi ruoan kohdalla tulla myös mm. siitä, että ruoka on tuotettu lähellä eikä sen ole tarvinnut matkata maapallon toiselta puolelta kattilaasi kiehumaan.

Hifistelijöille:
Yksi kilo perunaa maksaa noin 1,39 €. Lähde. Riisiboksillinen maksaa noin 1,95-3,95 € riisistä ja boksin koosta riippuen. Ellet halua puuroriisiä (0,90 €/1 kg). Lähde.

 5. Peruna on monikäyttöinen

Peruna taipuu moneen. Pataan, kattilaan, paistinpanulle, muussiksi (korvaa vaikka osa muussista sillä parsakaalilla), tikuiksi, lastuiksi…Ei ihan heti pääse kyllästymään.

Hifistelijöille:
Kun potun annetaan jäähtyä keittämisen jälkeen, muuttuu osa sen tärkkelyksestä resistentiksi. Samalla perunan glykeeminen indeksi alenee -> verensokerivaikutus vähäisempi.

Kuten sanottu, en ole mikään pottulobbari. Mutta muistetaan nyt rakkaat kanssaeläjät, että ihan pienet pikkuasiat eivät suuren kokonaisuuden prakatessa ole niin merkityksellisiä. Ensin ateriarytmit kuntoon sekä arkiliikunta, laadukas uni ja riittävä nesteytys sekä oma, anti-stress -aika kondikseen.

Sitten vasta mietitään, että mites se yks tai kaks pottua tässä kuvioissa nyt vaakaa keinuttaa.

Jookos. <3

Rentoa viikonloppua,
x Kipa

Edellinen kirjoitukseni:

Treeni | Aika kortilla – nopea ja tehokas koko kehon kuntopiiri

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

<3