1.10.2018

Älä mahdu muottiin!

Paljon puhutaan itsensä hyväksymisestä. Joillekin se kuitenkin on helpommin sanottu, kuin tehty. Kuinka moni meistä tuntee tai on tuntenut riittämättömyyden tunnetta tai kokemuksia, jotka ovat heijastuneet tyytymättömyytenä omaan kehoonsa? Näitä ajatuksia ja tunteita kokeneet voivat varmasti yhtyä kanssani siihen, että matka itseensä ja itsensä arvokkaaksi kokemiseen ei ole ollut helppo. Se on kuitenkin sen arvoista.

 

SUHTAUDU HYVINVOINTIIN TIETYLLÄ VAKAVUUDELLA – MUTTA ÄLÄ VAKAVASTI

Tätä haluan korostaa. Tietenkin terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä asioita ja niihin tulee suhtautua tietyllä kunnioituksella. Pitkään hyvinvoinnin alalla työskennelleenä olen huomannut niin asiakastyössä, kuin somessakin hyvinvoinnista tulleen hyvin vakavaa.

Kun julkaiset ruokapäiväkirjan on joku ensimmäisenä huomauttamassa ruoan määrästä, rasvan laadusta, milloin kasviksia on liikaa (I’m not kidding, sain tällaisen loukkaantuneen kommentin kerran ruokapäiväkirjasta, että syön kasviksia liikaa [en syö]), milloin proteiini on ”väärästä lähteestä”, hiilari on liian nopeaa…tai sitten pureudutaan siihen, kuinka liikuntaa tai tekemistä on ”liikaa” eikä ole hyvä väsyttää itseään.

On hyvä muistaa, että olemme yksilöitä. Ai luoja, että tämä on kulutettu viisaus – mutta yhä toimii, koska tämä tunnutaan unohtavan usein. Jollekin toiselle peruna sopii, toiselle maitotuotteet, joku on vegaani, toinen vetelee leipää, joku reenaa määrän X, toinen puuhastelee määrän Y. Sellaista se elämä vaan on.

 

#älämahdumuottiin

Elämässä pitää olla varaa heittäytymiselle. Pitää olla varaa myös kompastella ja kokeilla. Mieti hyvinvointia seikkailuna: kokeile rohkeasti, mihin mikäkin polku vie. Sen sijaan, että miettisit virheitä ja pelkäisit niitä, kerää oppeja ja kokemuksia. Kuvassa Kipa ja Anni #puuhastelee Fatbikeilla. #älämahdumuottiin

 

 

Hyvinvoinnin ja liikunnan ei tule olla liian vakavaa. Välistä tuntuu, että hyvinvoinnista katoaa ilo kaikkien ”tee näin” ja ”älä tee näin” -ohjeiden joukkoon. Hyvinvointia ja terveyttä mietitään sallittujen ja ei-sallittujen asioiden kautta. On kieltoja, on rajoituksia.

Kiellot ja rajoitukset vievät hommasta ilon. Ja ihminen vain toimii niin, että jos jokin ei ole kivaa ei siitä helpostikaan muodostu pitkäjänteinen elämäntapa.

On ok seurata trendejä. Ok ei ole, jos ne vievät sinulta ja SINUSTA ilon pois. Parhaimmillaan kiellot, rajoitukset tai liian tiukkaan rajatut ajatukset ja uskomukset saavat meidät kokemaan itsestämme riittämättömyyttä.

 

Usko pois, sinä olet riittävä.

 

#älämahdumuottiin

#älämahdumuottiin

MITÄ ”ÄLÄ MAHDU MUOTTIIN” MINULLE TARKOITTAA?

Erityisesti sitä, että muistan kannustaa itseäni tekemään itseni näköisiä juttua. Pysymään aitona itselleni ja arvoilleni. Muistan myös kuunnella kehoani ja antaa sille myötätuntoa ja siimaa.

Minun eikä sinun TÄYDY olla tietynlainen. Ei sinun kuulu olla mitään tiettyä: olet se ihminen, joksi olet tullut. Se ei tarkoita, että kaiken tai matkan täytyy olla joka päivä ja kaikki hetket ihkudaata. Ei missään nimessä.

Myönnän. Kuvaukseen meneminen Ihana Elämys -studiolle tuntui jännittävältä. Kauheeta, vaatteet pois, nukke kainaloon ja kuvaan!

Meninpä kuitenkin. Arvatkaa miksi?

Koska itse matka on tärkeä: kaikki asiaan liittyvät tunteet, itse kuvauskokemus sekä oman itsensä ja vartalonsa kohtaaminen. Päätin hypätä rohkeasti kameran eteen muistuttamaan itseäni ja kaikkia siitä, että elä tässä hetkessä.

Saavuttaakseen haluamansa on joskus koettava epävarmuutta tai epämiellyttävältäkin tuntuvia tunteita. Ne kasvattavat. Haluan myös olla kuvallani mukana projektissa, jossa tavoitteena on edistää tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, kehopositiivisuutta sekä itsensä hyväksymistä.

 

Halua olla rajaton, seikkaile! Älä mahdu muottiin! Muotin sisältä sinulla ei ole tilaa nähdä laajalti maailmaa mahdollisuuksineen. Sinä voit olla mitä ikinä sinä haluat – ja määränpäätä voimaannuttavampi usein on itse matka.

 

Usko itseesi, kannusta itseäsi. Muistuta itsellesi niistä kaikista pienistäkin
upeuksista, joita sinussa on.

 

 

Ja itseasiassa kuvaushomma tuntui todella hyvältä ja oli ihana hullaantua itsestään. Hullaannu säkin, olet huikee!

Seuraava avoin & ilmainen #älämahdumuottiin kuvauspäivä Ihana Elämys -studiolla on suvaitsevaisuuden päivänä 16.11 klo 9-11 & 15-17. Suosittelen!

 

Upeeta viikkoa kaikille!
x Kipa

 

 

Lue myös:

Personal trainerin pätevyys: miksi koulutustahoksi kannattaa valita Trainer 4 You?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointikupla

~ Fitnessmalli 2018 -finalisti, auktorisoitu PT ja Terveysvalmentaja. ~

 

17.9.2018

Miten pidät sisäisen puheen kannustavana?

Hyvä esimerkki vahvaan juurtuneista uskomuksista on maanantai. Kaikista viikonpäivistä inhotuin, raskain, silmiä painaa, taasko pitää mennä, voi ei uusi viikko,väsyttää, ei huvita, ei jaksa – I need coffeeeee!!

Kuinka monelle maanantai on viikon nastyin päivä? Onko se oikeasti niin pirullinen? Vai onko maanantaista oman pääsi sisällä tullut sellainen, myös ehkä sen kautta että suuri osa ympärilläsi olevista ihmisistä ajattelee niin?

 

 

Vaikka alun maanantaiesimerkki ei ole se vahvin, siitä kuitenkin ymmärtää pointin: on ihan eri asia lähteä uuteen viikkoon manaillen itsekseen maanantain surkeutta, kuin pohtia sitä, että jee – uusi viikko ja uudet mahikset! Sisäisen puheen voima on aivan käsittämätön, ja parhaimmillaan oma sisäinen äänesi voi hajottaa ennemminkin, kuin rakentaa.

 

Itselleni maanantai ei sinällään ole viikon pirullisin, koska oikeasti tykkään ajatuksesta korkata uuden viikon.

Voihan siihen itselläni vaikuttaa paljon myös se, että usein viikonloppuni täynnä puuhaa (kuten nyt lauantaina työhyvinvointipäivä Helsingissä ja sunnuntaina Les Mills -jatkarit Turussa) eikä siis aina edes tajua uuden viikon alkavan. 😀

 

 

sisäinen puhe

Viikko sitten viikonloppu vierähti Tukholmassa Les Mills LIVE -tapahtumassa. Kelatkaa, että lippuja oli myyt 2000 kpl! Porukkaa siis riitti. 🙂 Kuva: Ola Dyrhill

 

Aina sitä välillä pysähtyy pohtimaan puuhastekun määrää. Miten sitä vaan pitääkin olla niin monessa mukana ja lupautua kaikkeen. Olen kova puuhastelija ja olen miekelläni kaikessa mukana.

Se kuitenkin aiheuttaa monesti myös ajankäytöllisuä haasteita, esim. tuplabookkailuja tai omien aikataulujeni venymistä. Vaikka kuinka haluaisin olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, en ole vielä onnistunut.

Pitäisi myös aina itsekin muistaa, että #arkeatapahtuu ja on hyvä olla kalenterissa vähän höllää, koska matkan varrella saattaa aikatauluihkn tulla ylläripylläreitä ja sitten onkin tosi noloa, kun joistain deadlineista ei saa pidettyä kiinni.

Tänä syksynä kuormaa on ollut enemmän, kuin koskaan. Se on aiheuttanut sen, että olen joutunut kiinnittämään omaan susäiseen puheeseeni taas vahvasti huomiota.

Olenhan muistanut antaa itselleni myös höllää? Tyhjiä hetkiä? Tai siimaa silloin, kun riittämättömyyden tunne iskee ja koen, etten vaan pysty kaikkeen mihin haluaisin.

 

Olenhan muistanut välillä muistuttaa itseäni, että on ok tuntea väsymystä ja väsymyksen iskiessä on ok levätä?

 

 

sisäinen puhe

Onhan se vaikea olla tekemättä, kun kaikki mitä tekee on niin kivaa. 😀 Vaatteet: Yvette. Yvetten verkkokaupasta saatte koodilla ’KIRA20’ kaikista normaalihintaisista tuotteista -20%. Käy kurkkaan! Kuva: Emma Ollikainen.

OLE LÄSNÄ MYÖS ITSELLESI

Kuka voi nostaa käden pystyyn ja tunnustaa, että on niin helppo täyttää vapaapäivät, lomat tai ylipäätään päivänsä aina jollain puuhalla tai aktiviteetilla?

Meitä on monia, joiden on vaikea pysähtyä silloin, kun oikeasti siihen olisi sauma.

Miksi? Oletko koskaan pohtinut sitä, miksi sinulla pitää olla niin paljon puuhaa? Siunaantuko sitä itsestään vai haalitko sitä?

Olen nimittäin viime aikoina pistänyt merkille yhden seikan omassa puheessani. Aina kun joku kysyy minulta miten menee vastaan, että puuhaa on paljon – ja se on vähän mun oma moka.

 

Tiedostan siis, että olen itse kahminut itselleni niin sikana kaikkea.
En kuitenkaan hiljennä vauhtia. Tai saatan hiljentää päiväksi, mutta
seuraavana päivänä homma taas jatkuu, kuin ennenkin.
Miksi? Miksi kahmia itselleen niin paljon puuhaa?

 

Tää on itseasiassa todella mielenkiintosta keskustelua oman pään sisällä. Kuka harrastaa? Ihan sellaista rehellistä vuoropuhelua itsensä kanssa?

 

sisäinen puhe

 

Itselläni homma menee jotakuinkin näin:

– Voi hitto, taaskaan en saanut tuota ja tuota tehtyä – ei vaan kerkiä! Siis miks mä en kerkiä?
– Koska on niin paljon kaikkea.
– Miksköhän mulla on niin paljon kaikkea?
– Koska olen haalinut itselleni niin paljon.
– Miks mä haalin itselleni niin paljon kaikkea?
– Koska en vaan osaa olla tekemättä.
– Miks mä en osaa olla tekemättä?
– Koska omalla kieroutuneella tavallani tykkään kiireestä. Tykkään olla tarpeellinen.
– Miksi minulle on niin tärkeää tuntea itseni tarpeelliseksi?
– Koska haluan kuulua joukkoon, olla osa jotain, myös halu olla pidetty.
– Hmm, mut miks mä haluan olla pidetty, eikös toi ole jotenkin heikkoa?
– Ei lainkaan ole muuten heikkoa! Olen ihminen ja ihminen on sosiaalinen olento, halu kuulua joukkoon on minuun sisäänrakennettu.

 

Halu kuulua joukkoon on meissä kaikissa hyvin vahva: halu tulla hyväksytyksi. Ei siinä ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Sen sijaan, että edes miettisin sen olevan heikkoa käännän sisäisen puheeni siihen, että se on inhimillistä. Sanavalinnassa on aivan eri viba! Toinen jarruttaa, toinen on eteenpäinvievä. Huomaatko kumi on kumpi? 🙂

 

Oikeastaan niin kauan, kuin muistan olen ollut tällainen. Olen helposti vähän kaikessa mukana, jolloin muutama aikaisempi tulilla ollut homma jää rästiin lisähomman karttuessa.

Ja sekös rassaa. Se aiheuttaa huonon omantunnon lisäksi itsensä ruotimista. Mutta toisaalta olen tosi mielelläni kaikessa mukana, koska mulle tulee itselleni fiilis, että olen merkityksellinen.

Mun arvot ajavat toimintaani eteenpäin. Haluan olla mukana ja tuoda lisäarvoa siinä skenessä, jossa haluan ja osaan lisäarvoa tuottaa: liikunta, liikunnan ilo, energisyys ja hyvinvointi, jaksaminen ja muu wellness stuffi.

Millaista oma sisäinen keskustelusi on? Käy rohkeasti ja avoimesti sisäistä keskustelua itsesi kanssa, sillä ihmisen oma sisäinen puhe on täynnä viisautta. Sitä pitää vain aika-ajoin hiljentyä kuuntelemaan.

Näin pystyt ylläpitämään muutamaa olennaista seikkaa elämässäsi, nimittäin  jaksamistasi ja voimavarojasi.

 

sisäinen puhe

MITEN PIDÄT SISÄISEN PUHEESI KANNUSTAVANA

Kun saat purettua ajatuksiasi, niin sinun on helpompi ymmärtää itseäsi. On helpompi suhtautua itseensä taas inhimillisesti: tietynlaisen käyttäytymisen taustalla on inhimillinen perustarve. Kuten minulla, olla hyväksytty ja tuntea kuuluvansa joukkoon.

Me kaikki tarvitaan sitä. Säkin. <3 Ja se on ookoo!

Voihan se olla, että jatkuvalla toiminnalla ja aktiviteetilla suojaatkin itseäsi tyhjyyden, syyllisyyden, häpeän, arvottomuuden, hyödyttömyyden tai vaikka surun tai pettymyksen tunteilta?

 

Kun sulla on jatkuva kiire ei sun tarvitse kohdata tunteitasi ja itseäsi.
Voit kävellä tunteiden ylitse tai turruttaa ne.
Taustalla saattaakin oikeasti piillä tarve vain pysähtyä, olla ja rauhoittua. Olla itsekseen ilman aikatauluja ja sen kummempaa tekemistä.

 

Jos esimerkiksi koet, että olet väsyttänyt itseäsi kaikella liialla tekemiselläsi, niin, itsesi kanssa käyty keskustelu on sinulle maailman paras voimavara. Ymmärrät, että toimintasi taustalla on jokin inhimillinen syy.

On syy sille, miksi väsytät itseäsi. Et tee sitä tahallasi, mutta et ehkä vain huomaa sitä, koska et vielä ole tarkastellut asiaa sen tarkemmin. Olet ollut niin kiireinen. 😉

Monellehan meistä tulee hitusen huono omatunto ja syyllinen fiilis, jos emme vapaapäivänä tee mitään ”järkevää” tai asioita edistävää. Miksi vauhdin hiljentäminen aiheuttaa meissä levottomuutta?

 

Kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää.
Toisaalta kaikkea ei voi eikä pidä tehdä tässä, nyt ja heti.
Ole itsellesi rehellinen ja avoin, sillä sieltä saattaa pompsahtaa upeita juttuja – vaikka osa jutuista saattaakin tuntua alussa kivuliailta.

 

 

Haluankin toivottaa kaikkea hyvää viikkoosi: käy sisäistä puhelua itsesi kanssa ottaen itsellesi aikaa. Ole itsellesi tällä viikolla hyvä. Aloita jo tänään. <3

Sillä kaikkein eniten maailmassa tarvitset oman itsesi tukea. Ole itsellesi paras mahdollinen ystävä. Ole läsnä hyvällä omalla tunnolla itsellesi kysyen itseltäsi: mitä minä tarvitsen tänään?

 

Tänään pidä itseäsi hyvänä. <3

#inhimillinenote
x Kipa

 

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Motivaatio vs. sitoutuminen?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

hyväntekeväisyys

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*

26.4.2018

Valitse seurasi tarkoin

Ihmisiä kokoaa yhteen erilaiset tunteet. Mun rakas pappani haudattiin eilen iltapäivällä ja jäin miettimään sitä, kuinka ihmisiin tarttuu erilaiset tunnetilat hyvin vahvasti. Suru yhdistää, niin myös ilo. Positiivisuus tarttuu, niin myös negatiivisuus. Ihminen on hieno olento siitä, että vaikka tunteet tarttuvat meillä on myös mahdollisuus valita tunteemme ja reaktiomme niihin.

 POSITIIVISUUS TARTTUU, NIIN MYÖS NEGATIIVISUUS

Tiedätkö, kun olemassa on aina se joku negisasenteen hommaan, kuin hommaan omaava henkilö? Hän, joka astuu punkasta väärällä jalalla, omaa aina jotain hampaankolossa kaikkia vastaan, ei iloitse puolestasi tai edes itsensä puolesta, odottaa aina pahinta ja tietää, että mikään ei kuitenkaan mene niinkuin piti. 😀 

Sitten on niitä, joilla elämä on aina vähän laiffia. Päivät alkavat oikealla jalalla, ihmiset ovat ihania, muiden onnistumiset ovat ihanaa, itselleen sattuneet kivat asiat ovat ihania, usko päivään ja tulevaan on kova ja lasi on aina puoliksi täynnä.

Positiivisuus tarttuu. Niin myös negatiivisuus.

 

tukiverkosto

 

IHMINEN KAIPAA LUONTAISESTI ILOA, POSITIIVISTA PALAUTETTA JA KANNUSTUSTA ELÄMÄÄN

Oletko koskaan miettinyt, miksi jotkut ihmiset vaan tuntuvat toisia raskaammilta? Miksi heidän kanssaan ei loppupeleissä viihdy?

Ehkä tältä henkilöltä puuttuu pilkettä silmäkulmasta. Ja hymy. Ehkä häneltä ei saa mitään, ehkä hän vaan ottaa. Ehkä hän ei koskaan kannusta sua, mutta odottaa kyllä sulta kannustusta, kuuntelua ja läsnäoloa. Odottaa, että aina vaan annat.

Joskus jopa tuntuu, että ei hemmetti – en voi sietää tota tyyppiä! Ja sekin on muuten ihan luonnollista: kaikista meidän ei tarvitse tykätä ja kaikki eivät tykkää sinusta (tai minusta).

Ihmisen aivot on ohjelmoitu hakeutumaan sellaiseen tilaan tai tilanteeseen, joka herättää hyvältä tuntuvia tunteita. Me ollaan sosiaalisia olentoja ja me kaipaamme luontaisesti iloa, positiivista palautetta ja kannustusta elämään.

Jos et sitä joltain luontaisesti saa, niin sinulla on täysi oikeus kääntyä kannoiltasi ja jatkaa seuraavasta risteyksestä matkaasi toiseen suuntaan.

Olettaen totta kai, että olet itsekin valmis antamaan. <3

Oman hyvinvointisi kannalta on todella tärkeää irtaantua negatiivista, energiaasi syövistä, ihmisistä. Tällainen henkilö voi helposti myrkyttää omankin fiiliksesi kommentoimalla vähättelevästi tai piikittelevästi sinulle tärkeää asiaa tai tapahtumaa tai imemällä susta energiaa mustan aukon lailla.

 

tukiverkosto

 

Kyllähän joskus tällaiset ihmiset voivat ottaa sinusta positiivisempana ihmisenä vaikutteita. Kenties he oivaltavat oman negatiivisuutensa ja haluavat vähentää sitä. Kuitenkaan sinä et voi ”parantaa” kyseistä henkilöä – vain hän voi tehdä sen itse.

 

Ei ole oikein, että sinusta imetään energiaa. Olet täysin oikeutettu laittamaan oman hyvinvointisi etusijalle.

 

Saat valita seurasi. Erityisesti silloin, kun kyseessä on oma hyvinvointisi. Sinä olet ihminen ja tarvitset aika ajoin kannustusta, välittämistä, huomiota, huolenpitoa ja positiivista palautetta. Eikä oikeastaan edes aika ajoin, vaan jatkuvasti.

Siinä ei ole mitään väärää ja me kaikki tarvitaan.

Milloin viimeksi olet kuullut joltain ihmiseltä, että olet hänelle tärkeä? Milloin viimeksi olet sanonut sen jollekin?

Me kaikki haluamme kokea olevamme jollekin tärkeitä. Ja että olemme hyviä tyyppejä. Että kelpaamme.

Jos käy niin, että joku tuttavapiirisi henkilö alkaa käyttäytymään myrkyllisesti, on syytä ensin sanoa, ettei kyseiset puheet vetele.

Jos se ei auta, niin ei muuta kuin härkää sarvista ja tartu toimeen: valitse toista seuraa.

 

tukiverkosto

ON TERVEELLISTÄ HAKEUTUA POSITIIVISEEN SEURAAN

Oli aihe mikä tahansa, niin tukiverkosto auttaa vaikeina hetkinä. Tukiverkosto myös auttaa hyvinä hetkinä. Vaikeina hetkinä on ihanaa, että on joku jolle kertoa huolistaan, murheistaan, peloistaan tai oikeastaan mistä vaan.

Hyvinä aikoina on ihanaa, että joku on onnellinen puolestasi ja myötäelää kanssasi.

Onnellisuuteesi vaikuttaa olosuhteita enemmän se, miten tilanteisiin suhtaudut.

Pelkillä ajatuksilla saa siis kirkastettua synkkiäkin päiviä ja tässä iloinen ja kannustava tukiverkosto on kultaa. Ympäröi siis itsesi positiivisilla ihmisillä!

Jos ihmiset ympärilläsi ovat optimistisia, elämäniloisia ja vilpittömästi puolellasi, on sinulla puskuri negatiivisia asioita vastaan. Positiivisuus ei tarkoita sitä, ettei negatiivisuutta – tai vaikka surua – ole tai huomioida ollenkaan.

Mä tajusin tän eilen niin vahvasti pappani hautajaisissa. Sen, kuinka positiivisen jäljen hän on jättänyt kanssaihmisiin ja jälkeensä. Surunkin keskellä meidän suku oli täynnä iloa. Kaipauksen keskellä hänen kunniakseen kirjeitä kirjoittaneet ihmiset olivat kiitollisia ja onnellisia. Onnellisia siitä, että saivat tuntea hänet.

Vau. Eikö olisi ihanaa olla sellainen ihminen? Että sinut tunnetaan ilostasi, energiastasi, leikkimielisyydestäsi ja optimistisuudestasi?

Positiivinen ajattelu on sitä, että nähdään asioissa hyvät ja huonot puolet – mutta keskitytään niihin hyviin asioihin negatiivisten sijaan.

Myös esimerkiksi stressi on tarttuvaa. Tömön huomaa helposti työyhteisöissä, joissa tietynlainen energia luo energiaa: joskus työpaikoilla kulttuuri on olla mahdollisimman aikaisin työpisteellö. Tai olla kiireinen, tarpeellinen, haluttu. Stressaantunut.

Ketä se loppupeleissä palvelee? Koska oikeasti kaikki ovat vaan todella väsyneitä ja samaan aikaan kaikki toivovat lisää jaksamista ja energiaa

Tiesitkö muuten, että negatiivinen kehonkieli ja puhe tarttuu helpommin, kuin positiivinen?

 

tukiverkosto

 

Mikä on sun tavoitteesi tässä elämässä? Millaisia ihmisiä tarvitset ja haluat ympärillesi?

Tee itsellesi hyvinvointiteko ja aseta energiasyöpöt kauemmas elinpiiristäsi. Ota rohkeasti etäisyyttä. Hakeudu seuraan, jossa sinulla on aidosti hyvä.

Olet sen ansainnut, koska olet hyvä tyyppi. <3

 

 

Torstain toivoa kaikille tyypeille,
x Kipa

 

 

KURKKAA MYÖS:

Lihottaako stressi?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: coachingkira_wellness ***

instagram

<3

17.9.2017

Ulkonäkökeskeisyys | Mitä tekee lihaksilla, jos ne eivät toimi keskenään?

ULKONÄKÖKESKEISYYS VS. TERVEYS

Mä tässä taas vähän mietin vedettyäni uuden 45 minuutin BodyPump -formaatin tänään aamupäivällä. Uuden formaatin ajatuksena on mm. olla toiminnallisempi treenipaketti, ja tämä näkyy erityisesti yhdistyneenä askelkyykky-, olkapää- ja hartiatreeninä.

Mietin nimenomaan toiminnallisuutta ja sitä, kuinka monesti törmään ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen. Ulkonäkökeskeisyys on yksi seikka, johon kyllästyin yhdessä vaiheessa PT-hommissani totaalisesti ja pidinkin vuoden tauon valmentamisesta.

Sain uutta puhtia elämäntaidon valmentajan koulutuksesta, sillä halusin nimenomaan pureutua valmennettavieni ajatusmaailmaan sekä mielen & kehon yhteydestä tuloksien saavuttamisessa.

 

ulkonäkökeskeisyys

Kaikki treeni on kotiin päin! Kipase kauppaan ostamaan uusi Kauneus & Terveys -lehti ja bongaa mm. mun tekemä 15 minuutin tehokas lankkutreeni! <3

 

Otetaan esimerkkinä nyt tämä BodyPump, koska se on tästä lähimenneisyydestä. Hyvin usein vieläkin törmää ajatusmalliin, jossa harmitellaan 45 minuutin olevan tosi paljon pliisumpi, tehottomampi tai jotenkin vajanaisempi treeni, kuin 60 minuutin.

Eli aikaa pidetään ratkaisevana tekijänä tehokkuudessa. Ikäänkuin treeneissä kulutettu aika kertoisi jotain siitä, onko treeni ollut tehokas. Ja millä tavalla tehokas.

Esimerkiksi BodyPump 60 minuuttia vs. BodyPump 45: ajallisesti otettu n. 10 minuuttia pois. 60 minuutissa on siis vähän pidempi kesto, mutta se ei ole yhtä toiminnallinen, kuin BP 45.

Toiminnallisuus taas tuo kroppaan terveyttä: on eri asia ownata lihakset, kuin omata toimiva keho.

Meillä on päivässämme jopa 15,5 tuntia istumismahdollisuuksia: herättyämme aamupala, siitä työmatka istuen, istumista duunipaikalla, lounastauko istuen, takaisin lounaalta istumaan, takaisin töistä kotiin istuma-asennossa, dinneri tai illallinen ja telkkarin katselua, josta tutimaan. Seuraava päivä samma homma.

On siis erittäin perusteltua hakea kroppaan vähän toiminnallisuutta – tai ”edes vähän” liikettä.

 

ulkonäkökeskeisyys

Käsi ylös, kuka tekee päätetyötä? 🙂 Kaikki liike on kotiinpäin! Muista huolehtia keskivartalon lihaksistosta, josta saat tukea selälle ja ryhdille. Tauota myös hommiasi pitkin päivää. 🙂

 

Joku on itseasiassa sykemittarin kanssa katsonut paljonko kulutus näiden kahden formaatin välillä on. BP 60:ssä kuluu n. 50 kilokaloria enemmän, eli käytännössä noin Domino-keksin verran. Siitä puuttuu vastaavanlainen toiminnallisuus sekä kehon ja tilan hahmottamisfokus, kuin BP 45:ssa.

Kumpi siis todellisuudessa on tehokkaampi vai onko kumpikaan? Ja kuinka ratkaisevaa treeniin kulutettu aika on? Poislukien nyt maratoonarit ja vastaavat: puhun nyt yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kantilta, en esimerkiksi kilpaurheilun tai tosissaan heilumisen kannalta. Täsmennys. 🙂

Itse väitän nimittäin, että aika-ajattelu saattaa kääntyä myös itse tekemistä vastaan.

 

TEHOKKUUS | MIELEN MUURIT

Olen joskus kirjoittanutkin tästä ohimennen jossain tekstissäni, kuinka joskus ajasta voi tulla myös muuri liikkumiselle: kun meillä on käsitys jostain tietystä aikamäärästä tehokkaana asiana mielemme tuppaa vähän väkisinkin miettimään, että kannattaako sitten lähteä tekemään ees treeniä, jos suoritusaika jää odotettua lyhyemmäksi.

Klassinen esimerkki valmennuksista, kuka tunnistaa tämän: et lähde edes 15-20 minuutin kävelylle, koska jostain on saanut käsityksen, että pitäisi kävellä 45-60 minuuttia kerralla. Lie tekeekö perinteinen rasvanpolttoajattelu sen: täytyy kävellä pitkiä aikoja matalalla sykkeellä, jotta rasva palaa.

Ulkonäkökeskeisyys on hassu juttu: jonkun se saa tekemään ja jonkun toisen se saa passiiviseksi. Näin me ihmiset vaan olemme erilaisia ja that’s cool. Mutta tärkeintä on tunnistaa oma ajattelumaailmasi. Älä anna ajan olla tehokkuuden mittari ja siten muodostua esteeksi itse treenaamiselle.

 

ulkonäkökeskeisyys

Kauneus & Terveys -lehti, uusin nro 12/2017 kaupoissa nüt!

 

Tyyliin et sitten lähde ollenkaan, koska ei se niin paljon se rasva pala kun tekee lyhyen treenin.

 

On hyvä muistaa, että vaikka rasvanpoltto ei optimoituisi,
niin treeni ei koskaan mene hukkaan.
Susille menee sellainen treeni, jota et koskaan tehnyt.

 

Erottuvat lihakset ja kiinteä pylly ovat tosi jees juttuja…et vain tee niillä mitään, jos sinä ja kehosi ette voi hyvin – etkä varsinkaan tee niillä mitään, josseivät ne synkkaa kehosi muiden yli 600 lihaksen kanssa. <3

 

UNOHDA ULKONÄKÖKESKEISYYS | MITÄ SINÄ TARVITSET JUURI NYT?

Tänään on todella kaunis päivä. Toivon, että unohdetaan ulkonäkökeskeisyys hetkeksi aikaa eikä mietitä treeniin kulutettua aikaa.

 

Heittäisin tälle loppupäivälle ja alkuviikolle positiivisen haasteen:
unohdetaan ulkonäkökeskeisyys treenaamisessa.
Keskity sen sijaan siihen hyvään fiilikseen,
jota treenaamisesta saat ja anna sen kantaa, että ainakin lähdit.

 

Tee sellaista, mikä tähän hetkeen tuntuu hyvältä: mitä sinä tarvitset juuri nyt? Mitä kehosi tarvitsee juuri nyt?

 

ulkonäkökeskeisyys

Treeni menee perille, kun siinä on ajatus mukana – aika ei aina ratkaise treenin tehokkuutta. 😉

 

Sillä tärkeintä on, että voit hyvin. Terveys ja hyvinvointi eivät joka päivä voi olla 100 %, se on varmaa. Mutta jokaisesta hetkestä voi nauttia tai luoda hetkiä, joissa nauttia. #inhimillinenote

 

Sinä olet tarpeeksi upea jo nyt – anna itsellesi hetki aikaa ja salli itsellesi unohtaa aika.

Aurinkoa kaikille!
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Mindful vai mind full | Mun mindfulness – mistä päästäisin irti?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3

 

 

13.8.2017

Les Mills Superstar -kisa | Kiitos, kun saan liikuttaa Sinua

LES MILLS SUPERSTAR 2017 | KISATUNNELMIA

Eilen kilpailtiin Les Mills Superstar 2017 kisa. Tälläkään kertaa päivä ei jättänyt kylmäksi – kirjaimellisesti, sillä ennen Kiira-myrskyä (tsik tsik) ilmassa valinnut kosteus oli tunkeutunut Aikatalon rakenteisiin superitsepäisesti. 😀

Mutta siis jestas!

Taas kerran täytyy todeta, että mitä ohjaajia Suomesta löytyy! Kisan eräs suurimmista anneista on aivan ehdottomasti nähdä kollegoita ja treenata asiakkaiden kanssa yhdessä.

Suurin anti on itse ohjaaminen ja siitä saatava palaute.

 

superstar

Pohjoismaiden finaali kisataan Kööpenhaminassa 1.9.2017

 

 

Osallistuin 2015 vuoden kisaan ja viime vuonna olin koko päivän höntsäilemässä. Oma näkemykseni perustuu siis kahteen aikaisempaan häppeninkiin.

Täytyy myöntää, että tämä on ollut kisoista eeppisin tähän mennessä. Toki osaan katsoa tätä nyt puhtaasti vain ohjaajan näkökulmasta ja mietin tätä ohjaajana. Paikalla olleilla jumppareilla voi olla toinen näkemys päivästä. <3

 

superstar

Suomen Les Mills Superstar 2017 kisa – eeppiset onnittelut myös rakkaalle <3 Teresalle ja Vesalle! Kuva: Heidi Koivunen

 

Mutta tänä vuonna ohjaajat saivat aivan superhyvää palautetta! Vuonna 2015 jatkaessani Suomen karsinnoista Tukholmaan ”taistelemaan” finaalipaikasta saamani palaute ohjaamiseni jälkeen oli se, että tuomari ei kuullemma tiedä ketään kuka suhtautuu yhtä intoihimoisesti työhönsä ja että mulla on paljon energiaa. 😀

Tämän olisin voinut dumaroida itselleni itsekin. Kotona. Peilin ääressä. 😀 Ja siis ihana palaute. Se ei kuitenkaan kehitä minua ohjaajana. Lähdin kisasta kotiin ilman hintsiä siitä, miten mä voisin ohjaajana antaa asiakkailleni vielä paremman liikuntaelämyksen.

 

supestar

 

Tänä vuonna palaute oli huikeeta: yksilöityä. Koin, että esiintymiseni oli oikeasti katsottu. Tuomareilla oli aito halu antaa jotain sellaista, joka todella auttaisi meitä ohjaajia kehittymään.

Inspiroiduin palautteesta todella paljon!

Tänä vuonna oma suhtautumiseni koko touhuun oli eri. Vuonna 2015 valmistauduin kisaan todella hyvin, pääosin fyysisesti. Treenasin, dieettasin ja fokusoiduin. Psyykkasin.

Jopa 2-viikkoinen kesälomani meni pelkästään kisatunnelmissa, koska treenit. En siis suinkaan vatkannut sitä biisiä, jonka aioin ohjata. Vaan vedin ihan konkreettisen dieetin läpi, fitness-kisaajan ohjeilla.

Tänä vuonna en dietannut. Tänä vuonna en käyttänyt lomaani siihen. Tänä vuonna aloitin psyykkauksen lauantaiaamuna 10.30, kun meidän kisaryhmämme aloittaisi ohjaamiset.

 

Tänä vuonna päätin vain elää hetkessä, pitää hauskaa ja katsoa mitä tapahtuu.
#inhimillinenote

 

superstar

LES MILLS SUPERSTAR 2017 | MITÄ PALAUTETTA SAIN?

Saan hyvin usein (lue: aina 😀 ) palautteen kaikesta ohjaamisestani, että energiaa pitäisi vähentää. Tuppaan olemaan vähän…noh, eloisa.

Olen ohjannut ryhmäliikuntaa 11 vuotta eikä ole mennyt palautteen palautetta etteikö minulle olisi siitä sanottu. 🙂 Sanoinkin eilen maailman söpöimmälle ohjaajakollegalleni, että kun mulle pitäisi kertoa missä kohtaa se nappi mussa on!

”Kipa, paina TÄSTÄ!”

Eka vetoni oli BodyAttackin ohjelma nro 95, kappale 9. Todellakin. Hyytävä biisi! <3 Tästä saamani palaute  energiajuttujen lisäksi oli se, että seuraavaa settiä varten tulee ohjata enemmän. Ymmärrän täysin palautteen ja halusin ottaa siitä kopin.

Olen fiilistelijä  ja inspiroidun asiakkaistani. Myönnän täysin, että ohjaamisen perusteet saattavat unohtua kaiken kivan keskellä. Kyllä niitä joskus sieltä (toivottavasti) tulee. Useimmiten enemmän jotain puutaheinää tai hokkuspokkusfiliokkusta.

Sain siis tokaan vetoon ohjattavakseni minkä tahansa BodyAttack-ohjelman kappaleen nro 3. Olin ainoa, jolle määrättiin kappale ennalta. Olin todella etuoikeutetussa asemassa, olen siitä kiitollinen: minulle kerrottiin mitä minulta halutaan nähdä!

 

superstar

 

Onko mitään parempaa, mulle heitettiin haaste! Helisin vähän aikaa ja pohdin, että nyt tuli vaikeeta. Tässä vaiheessa, kun minulla ei ollut varabiisiä iltapäivälle mietittynä. En ajatellut eteneväni sinne asti kisassa.

Miksi sitten osallistuin? Kisaan saa mystery-ilmoittaa jonkun ohjaajan. En vieläkään tiedä kuka minut sinne mystery-ilmoitti, mutta siellä sitä sitten oltiin.

 

Sinä, joka minut ilmoitit, niin haluan kiittää sinua. Haluan kiittää sinua siitä uskosta, joka sinulla on minuun. Sinun ansiostasi olen yksi niistä kolmesta ohjaajasta, joilla on kunnia edustaa Suomea Les Mills Superstar -kisassa vuonna 2017.

 

Nyt kun tällä tiellä oltiin, niin olen onnellinen, olen syvästi kiitollinen. Minulle on tarjottu loistava mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ohjaajana.

Ja ehkä löytää se nappi, jolla säädellä tätä sähköpäätä. 😀

Köpiksen kisasta tulee eeppinen. Meitä on varmaan kymmenkunta kisaajaa ympäri Pohjoismaita ja meitä Suomesta on siellä 3! <3

 

superstar

LES MILLS SUPERSTAR 2017 | SINÄ OLET TÄRKEÄ

Viikko sitten sunnuntaina sanoin omalla Attack-tunnillani, että löysin vuonna 2015 kisasta sen mitä minä tarvitsin. Kisan 2015 jälkeen oivalsin, että olen löytänyt oman tarkoitukseni. Vuoden 2015 kisatunnelmista Tukholmassa voit lukea täältä.

En koe ryhmäliikunnassa olevan vain kyse jumppailusta. En koe siinä olevan vain kyse liikunnasta. En koe, että se on vain tekemistä.

Puhun paljon työssäni – ja kirjoitan- tekemisen merkityksellisyyden kokemisesta. Ihmisen on koettava tekemisestään merkityksellisyyttä. Itselleni ryhmäliikunta on perusjumppailua suurempaa.

Se yhteisöllisyys, se ilon, hyvien ja jopa huonojen päivien jakaminen ja kokeminen yhdessä, katsekontaktit, hymyt, tunne rinnassa. Ne ovat jotain sellaista, mitä en saa muualta.

Ennen kaikkea koen tekeväni jotain suurempaa: motivoimalla ihmisiä liikunnan pariin koen kantavani korteni kekoon terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Niin fyysisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin.

Tapahtui Köpiksessä mitä tahansa, niin haluan kehittyä asiakkaitani varten. Olen saanut matkani varrella niin paljon kannustusta, halauksia ja sydämiä, että nöyräksi vetää.

Haluan, että kun sinä tulet tunnilleni, niin sinä saat hetken miniloman. Et mieti huolia, murheita, väsymystä tai suorittamista. Vaan tulet sellaisena, kuin olet – oman elämäsi sankarina.

 

Kävi kisassa miten kävi, tärkeintä on, että saan liikuttaa sinua.

 

Kun sinä tulet tunnille, niin olet päättänyt tehdä jotain oman hyvinvointisi edistämiseksi. Olet tehnyt päätöksen ottaa vapaa-ajastasi aikaa omalla itsellesi. Se, jos mikä ystävä hyvä on superstaraa. <3

 

Kiitos, kun saan ohjata ryhmäliikuntaa. Sinä olet tärkeä. <3
x Kipa

 

 

LUE MYÖS:
Sisäinen ääni | Paino on vain luku: miten itsestäsi puhut ratkaisee

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3

7.6.2017

Hyvinvointitrendit | Löydätkö listasta oman vuoden 2017 hyvinvointitrendisi?

Tasan viikko sitten istuimme muutaman muun bloggarin kanssa alas Kuulas Helsingin toimiston neukkarissa ja keskustelimme aiheesta hyvinvointipalvelut. Oli mukava ensinnäkin kuulla kaikkien taustaa: mikä blogi on kyseessä, mitä kukin meistä on tehnyt aikaisemmin ja miten olemme alkaneet bloggaamaan.

Lyhyiden blogiesittelyiden lomassa oli mielenkiintoista huomata, miten jokaisella meistä on oma ajatusmaailma ja suhtautuminen hyvinvointiin, liikuntaan ja ravintoon muovautunut ajan kuluessa.

Yhteenvetona voisi todeta, että ikä on tuonut meille kaikille todella paljon armollisuutta omaa itseään ja kehoaan kohtaan. Meistä kaikki on jollain tapaa vähän kompastelleet ja kantapään kautta oppineet siitä, millainen merkitys oman kehon kuuntelulla ja sisäisellä puheella on.

Hyvinvointiajattelustamme on tullut kokonaisvaltaisempaa. Olemme kaikki tahoillamme oppineet, että liikunta ei ole vain ulkonäköä varten. Ruoka ei ole vain makroja ja kaloreita. Ja että liikuntaa ei tarvitse suorittaa. Ja elämä on ainutkertainen tilaisuus kehittyä itse ihmisenä ja olla läsnä juuri siinä hetkessä.

Mieletöntä. Vau – hyvä me!

Oletko huomannut itsessäsi samaa? Että ajatusmaailma on hiljalleen alkanut muuttua? Mitä sinä ajattelet olevan omalla kohdallasi syynä?

 

hyvinvointitrendit

 

Hyvinvointitrendit| Mistä keskusteltimme bloggareiden keskusteluryhmässä?

Me paikalla olleet hyvinvoinnista keskustelevat henkilöt olimme siis bloggareita, keskittyen hyvinvointiin kokonaisuutena. Kirjoitamme kaikki blogeissamme lähinnä omia ajatuksiamme ja inspiraatiota sekä jaamme tietoa ja kannustamme nauttimaan terveistä elämäntavoista osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Täten keskustelussamme vähemmälle jäivät esimerkiksi perinteisemmät terveys- ja hyvinvointipalvelut, kuten lääkäri, sairaan-, työterveyden- ja omaishoito tai kunnalliset terveyspalvelut. Myönnän. Niistä tiedän itsekin hyvin vähän, joskin työhyvinvointi on lähellä sydäntäni ja edellä mainituista seikoista se on itselleni tutuin.

Lähinnä me käsitimme hyvinvointipalveluina nyt vartalo- ja kauneudenhoidot, liikunta- ja ravintovalmennuksen sekä mentaalipuolen valmennuksen.

Keskustelu pyöri paljon sen ympärillä, että miten itse asioihin suhtaudumme ja miten koemme potentiaalisten asiakkaiden hyvinvointitarpeet: mitä kaivataan juuri nyt?

Sain tästä keskustelusta kimmokkeen pohtia vuoden 2017 hyvinvoinnin trendejä, joiden itse huomaan olevan hyvin paljon pinnalla.

Komppaatteko alla olevia ajatuksiani hyvinvointitrendeistä? Mitä et komppaa ja miksi?

Mitä sinä ajattelet vuoden 2017 hyvinvoinnista?

 

hyvinvointitrendit

Hyvinvointi | Trendit 2017

Vuosi 2017 on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kulta-aikaa. Hyvinvointi käsitetään yhä enemmän ja enemmän holistisena ilmiönä: pienet asiat koetaan yhä merkityksellisinä (sokeri on epäterveellistä, ruokavaliossa on hyvä olla kasviksia, proteiinia on oltava riittävästi, mobiililaitteet pois hyppyistä iltaa kohden jne.), mutta entistä enemmän kokonaisuus korostuu.

Liikunta ei ole enää vain liikuntaa: sitä harrastatetaan, jotta stressitasot laskevat. Liikunnalla korostetaan entistä enemmän olevan suotuisia terveysvaikutuksia esimerkiksi verenpaineeseen, kolesteroliin ja verensokeriarvoihin.

Henkinen hyvinvointi korostuu: läsnäolo, hiljentyminen, rauhoittuminen. Henkistä hyvinvointia etsitään entistä enemmän asioista, jotka tuottavat ihmiselle itselleen mielihyvää – sitä siis etsitään itsetuntemuksen ja kehonkuuntelun kautta.

 

Vahvimmat trendit
(IMO, eivät ole tärkysjärjestyksessä, vain randomisti numeroituna 1-7:ään):


1. Ruoka terveyden edistäjänä

Ruokaa ajatellaan entistä enemmän terveyttä edistävänä seikkana ja lautasta täyttää useampi eri väri. Kasvisten uudenlainen kokkaus ja valmistus.

Ruokaisat salaatit, salaattibuffat ja take away -salaattibaarit nostavat suosiotaan. Kuluttajat osaavat vaatia aineksia lautaselleen ollen entistä valveutuneita siitä, kuinka mikäkin kasvis tekee ja mitä hyvää
elimistölle/terveydelle.


2. Lisää erilaisia proteiininlähteitä

Vaihtoehtoisia ehdokkaita proteiinikirjon laajentamiseksi tulee enemmän ja enemmän: hyllyille tule erilaisia makuja eri proteiinivanukkaita ja proteiinipitoisia juomia. Maitohyllyille tulee kokattavaa raejuustoa eri mauilla. Lisäksi kasvisproteiinikirjo laajenee ja härkis & nyhtökaura jatkavat suosiotaan. Punaisen lihan suosio ja kulutus yhä laskee.


3. Yksilölliset ruokailu- ja liikuntavalinnat

Alamme entistä enemmän mieltämään, että mikä toiselle aiheuttaa oireita se ei välttämättä tee niin oman itsensä kohdalla. Mitään ruokaa siis ei tarvitse välttää, mikäli siitä ei aiheudu kropalle oireita.

Sama koskee liikuntaa: liikutaan sitä, mikä hyvältä tuntuu ja tavoitteisiin tuntuu sopivan. Ei niinkää mennä enää valtavirran mukana tai ”kun muutkin tekee tätä”.


4. Liikunta lääkkeenä

Liikkuminen tunnustetaan entistä enemmän osana terveellisyyttä: enää ei koeta suurta tarvetta vetää itseään piippuun, vaan oivalletaan että vähemmällä saa yleensä enemmän. Liikkua voi myös pienissä erissä kerrallaan ja liikuntatottumukset ovat yksilöllisiä seuraten henkilön arkirytmiä.

Liikunnan palauttava vaikutus huomioidaan enemmän ja voidaan puhua terveys- tai hyvinvointiliikunnasta. Liikunta ei ole enää pelkkää takomista, rynkytystä tai itsensä ylittämistä.


5. Tietoinen syöminen ja läsnäolo

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo eli mindfulness alkaa juurtua tekemisiimme ja myös ruokailuun. Lisää virkeyttä päivään sekä vähemmän suolisto- ja ruoansulatusvaivoja on mahdollista saavuttaa keskittymällä syömiseen ja säännöllistämällä ateriarytmiä.

Tietoinen ja hitaammin syöminen on suuremmassa roolissa.


6. Liikunnan ja unen laadun mittaaminen teknologian avulla

Enää ei mitata vain sykettä. Nyt halutaan tietää millä sykerajoilla treenattiin ja mitä terveys- tai treenihyötyjä kustakin syketreenistä on. Lisäksi huomiota kiinnitetään unenlaadun tarkkailuun: kuinka monta prosenttia yöunista oli palauttavaa?


7. Elämälle etsitään syvempää tarkoitusta

Yksilöllisyyden korostuminen ja korostaminen poikii sen, että alamme entistä enemmän pohtimaan miksi olemme täällä. Miksi teemme, sitä teemme? Arvot puhututtavat sekä arvojen mukaisten valintojen mukaan eläminen. Mikä minulle on tärkeää juuri nyt, mistä minä nautin juuri nyt.

Ymmärrämme pysähtyessämme, että jotain puuttuu ja sitä jotakin lähdetään entistä sitkeämmin etsimään esimerkiksi meditaation, hiljentymisen, rauhoittumisen, sielunmaiseman, matkustelun ja irtiottojen, henkisen valmennuksen, avantouinnin, eksoottisempien juoksutapahtumien sekä hengityksen + liikkeen yhdistämisen avulla.

 

hyvinvointitrendit

 

Sinun hyvinvointitrendisi 2017?

Mitkä asiat sinulla on ollut pinnalla tänä vuonna? Minkä asioiden uskot vain voimistuvan tai onko jotain, mistä uskot jossain vaiheessa luopuvasi?

Itselläni on selkeämmin tullut ajatus siitä, millaisia elinvuosia haluan lisää. Itselläni on kantava ajatus siitä, että mistään ei tule luopua: tulee tehdä arvojensa ja tavoitteidensa mukaisia valintoja.

Liikunta on aina ollut ja tulee jatkossakin itselläni olemaan vahva itseilmaisun muoto. Se on osa identiteettiäni ja suuri osa minua. Yhä enemmän kovan liikunnan vastapainoksi kaipaa kuitenkin rauhallisuutta.

Ei välttämättä puhdasta sohvan nurkkaa, vaan keskittymistä muihin itsensä toteuttamisen muotoihin. Omalla osallani se on oman itseni ja yritystoimintani kehittäminen sekä bloggaus.

Jos jotain pitäisi sanoa, mikä hyvinvointitrendini 2017 on…se on ennen kaikkea halua kehittyä ja kehittää. Luoda jotain hyvää, olla mukana jakamassa energiaa, voimaa ja inhimillisyyttä. Olla muistuttamassa ihmisiä siitä, että olemme riittäviä vähemmälläkin suorittamisella. Ja että on ok olla silloin tällöin. Siis vain olla.

 

Ja ennen kaikkea olla sellainen, kuin on. <3

 

Mitä ajatuksia sinulle heräsi?

 

Ja muuten. Kuulin juuri eilen, että TERVEYSVALMENTAJAN tentti meni läpi! 😀 Olen siis yksi ensimmäisistä Suomen Terveysvalmentajista – hurraa!

Hyvää oloa kaikille!
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kehonpainotreeni | TOP-3 liikkeeni ja TOP-3 treenibiisini

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

1.6.2017

Aikalisä | Miksi hyvinvoinnin kultaista keskitietä ei oikeastaan voi saavuttaa?

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus on vain saatava olla. Möllöttää. Tavallaan väsyttää, muttei kuitenkaan väsytä. Ennemminkin ei huvita. Ei huvita olla mitään muuta tai missään muualla, kuin valloillaan olevassa tunteessa: vain olemisena sellaisena, kuin juuri nyt on.

Eilen oli sellainen päivä. Tai oikeastaan loppupäivä, sillä eilinen päivä kului energisesti valmennuksissa. Päivät työhyvinvointivalmentajana ovat melko intensiivisiä siinä mielessä, että olen ihmisten kanssa koko päivän. Enkä pelkästään heidän kanssaan, vaan heitä varten. Valmentajana omat tarpeet ovat valmennuksessa aina toissijaisia ja olen vain yhtä ainoaa asiaa varten: asiakkaani hyvinvointia.

En vaihtaisi työtäni mistään hinnasta pois. Siitä ei ole nyt kysymys, joten kirjataan se tähän alkuun ylös väärinkäsitysten välttämiseksi. 🙂  Päivän jälkeen olin yksinkertaisesti vain  a i v a n  loppu. Henkisesti finaalissa.

Halusin vain olla kotona ja möllöttää. En oikeastaan puhua kellekään, vaikka ympärilläni on superihania ihmisiä. En käydä treenaamassa, vaikka Esport Bristolissa olisi mennyt superkivoja tunteja. En edes käydä haukkaamassa raitista ilmaa, vaikka illan sää oli superkaunis.

Ja tiedättekö mitä – tuli aivan supertarpeeseen. On ihana joskus ottaa vatulointi-iltoja. Sellaisia iltoja, jolloin ei tehdä mitään muuta, kuin vain olla. Edes hymyillä ei tarvitse, ellei huvita. Ooo, niin siistiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi peruspositiivinen luonne tai en olisi aikaansaava ihminen – tai en diggaisi elämää.

Ennemminkin vatulointi-ilta juuri kertoo minulle sitä, että olen tehnyt, mennyt, ollut ja tullut. Haluan pitää kiinni vatulointi-illoistani, sillä nimenomaan diggaan elämää.

Eilinen vatulointi-ilta tuli todellakin tarpeeseen, se oli henkinen aikalisä.

 

aikalisä

Hyvinvointikäyrä | Ihminen ei saavuta kultaista keskitietä

Kirjoitinkin aikaisemmin tekopyhyydestä ja nyt aihe osuu, kuin nenä päähän. Tekeekö vatulointi-ilta minusta nyt tekopyhän? Kuvailenhan sentään itseäni elämäniloiseksi, energiseksi ja ihmisläheiseksi henkilöksi – enkä nyt tuntunut olevan niistä yhtäkään? Olenko minä tekopyhä?

Haluan jakaa teille yhden kuvion, jota käytän hyvin usein hyvinvointiaiheisilla luennoillani. Tuossa alapuolella on suht nopsakka kyhäelmä kuvasta, sillä piirrän sen yleensä fläppitaululle. 😀

Kuva esittää ”hyvinvoinnin kultaisen keskitien” kuvaa, joka kuvastaa ihmisen pyrkimystä saavuttaa tuo maaginen kultainen keskitie – jota ei itseasiassa voida saavuttaa.

Ei voida? Miten niin ei?

Koska hyvinvointia ei voi vakioida.

Ihmisen hyvinvointi ailahtelee laidasta toiseen: hyvinvointi ei koko aikaa voi olla sama. Jo koetulla hyvinvoinnin tasolla saattaa aamun ja illan välillä olla suurta eroa. Saatamme herätä kovin hyvinvoivan oloisina ja illalla olomme ei ole enää yhtä hyvinvoiva.

aikalisä

Voiko kultaista keskitietä saavuttaa?

Kuvassa keltainen viiva keskellä edustaa kultaista keskitietä. Harmaa aaltoileva viiva kuvastaa hyvinvointiamme. Hyvinvointi on aika ailahteleva homma: kuinka moni esimerkiksi käy hierojalla silloin, kuin kipuja ei ole?

…

Mitä siis käytännössä hyvinvoinnissamme tapahtuu on ”no news is good news” -tyyppinen seikka. Kun menee hyvin, hommat luistaa, elämä rullailee emmekä juuri mieti sitä, että ”nyt tarttisi tehdä jotain”. Kyllähän monilla meistä tulee tehtyä omalle terveydelleen suotuisia valintoja ”koko ajan” ja hyvinvointia voidaan pitää kivasti yllä ja pidemmän aikaa mm. suotuisilla elintapavalinnoilla.

Mutta ihan koko aikaa ei voi mennä hyvin. Ja se on kuulkaas ihan normisettiä!

Jossain vaiheessa ihmisen hyvinvointi kääntyy laskuun, jolloin alamme pohtia mikä avuksi? Mitä esimerkiksi olet tehnyt silloin, kun voit hyvin? Alat taas panostamaan vahvemmin tietynlaisiin valintoihin. Esimerkiksi käyt hierojalla, koska niskasi on kipeä ja päätäsi särkee jatkuvasti. Tätä kuvastaa punainen nuoli kuviossa.

Tai sitten pohdit, mitä söit viimeksi, kun voit niin hyvin, miten nukuit, millaista elämäsi siihen aikaan oli jne.

Ja näin hyvinvointi kääntyy taas takaisin nousuun.

Kuulostaako tutulta?

Mutta näinhän se menee, ja siksi on todellakin ookoo tuntea myös muitakin fiiliksiä, kuin virkeyttä, energiaa, jatkuvaa bumtsibumia jne. Olemme ihmisiä kaikki tyyni ja säilyttäkäämme #inhimillinenote elämässämme jatkossakin. 🙂

 

aikalisä

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Aikalisä kannattaa ottaa silloin tällöin, kun sitä oikeasti kaipaa – olisi se sitten vatulointi-ilta, -vartti tai -viikko. Kunhan tunteen käsittelee: toivottaa sen tervetulleeksi, ottaa vastaan eikä yritä hiljentää tai lakaista maton alle.

Tänään huomasin itsessäni sen, että minulla taitaa olla nyt vähän liikaa kaikkea. Olen pikkasen pipo kireällä kaikesta: töitä on montaa erilaista, Les Mills -lanseeraukset ovat meneillään, häävalmistelut ovat loppusuoralla, treenatakin haluaisi ja nukkumaankin pitäisi keritä. Lisäksi hässäkkää ei helpota, että Les Mills-tuntien materiaalien saannissa on ollut haasteita ja niitä pitää vähälläkin vapaa-ajalla koittaa metsästää ja tietenkin auttaa niissä myös rakkaita kollegoita (kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!).

Olen lisäksi valoisan aikaan todella huono nukkuja. En millään saa valoisana aikana unta. Rakas parempi puoliskoni taas herää aamusta hyvissä ajoin ennen kuutta, joten yöunet jäävät tällä hetkellä hyvin lyhyiksi.

Joten rehellisesti myönnän kyllä itse, että hyvinvointikäyräni on tällä hetkellä hieman laskussa. Kyllä, myös meillä hyvinvointivalmentajilla se aaltoilee. <3

Eli tarttis tehdä jotain, eikö? Oma aikalisäni oli vatulointi-ilta. Ah, eilinen teki hyvää. Mutta huomaan tarvitsevani jotain muuta. Jotain lisää.

Katson kalenteriani. Loppupäivä on varattu. Huominen on varattu. Lauantaikin on buukattu. Sunnuntaiaamupäivä on buukattu. Uusi viikko alkaa, uudet kujeet. Ja tällä systeemillä mennään vielä nähtävästi niin, että seuraava totaalivapaapäivä minulla on näillä näppäimin 17.6.

 

aikalisä

 

Hmm. Ihan pikkureissua ei siis voi tehdä. Mennään siis pienemmillä, mikrostepeillä. Tähän auttaa aina yksi kysymys: mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Ja sen jälkeen kysyn miten minä saavutan sen?

Pohdin kysymystä vähän aikaa. Suklaa nyt tuli ensimmäisenä mieleen. 😀 Mutta mitä oikeasti tarvitsen juuri nyt on omaa aikaa. Miten sen saavutan?

Laitan kännykän äänettömälle. Laitan läppärin kiinni. Päätän vain pakata kamppeet, lähteä kahviosta kotiin ja olla tavoittamattomissa seuraavat 45 min.

Vasta sen jälkeen suunnittelen illan Mindfulness-luentoni. Sillä välin kukaan ei tarvitse minua juuri nyt.

 

Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Miten saavutat sen?

x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Saako olla lihava PT | Tarvitaanko ulkonäköön lupa?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

21.5.2017

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

Eilen vietettiin kotikuntosalillani, Esport Bristolissa, Spring Celebration iltaa. Eilen oli jo lähtökohtaisesti huikea tunnelma, kun pidin BodyAttackini Polar Club -tuntina, jonka päättymisen jälkeen aloitettiin suoraan kevätbileet.

Illan aikana tuli juteltua useamman asiakkaan kanssa ja se kieltämättä kuului tänään äänestä: musan yli on saanut mouhota melko urakalla ja tänään ääni kuulostaa Koivuniemen Paulalta. Joskin tykkään kyllä Paulan raspista… 😀

Henkinen kasvu | Aito yhteys

Mistä näistä salin bileistä tykkään on se, että tulee juteltua eri tavalla asiakkaiden kanssa asioista, kuin ennen tai jälkeen jumppien tai nopsakkaan kylillä kaupan jonossa törmätessä. Keskustelut ovat aivan toisella tasolla ja asiakkaisiin saa aivan erilaisen, aidon, yhteyden. Homma ikäänkuin inhimillistyy.

Kirjoitin aikoinaan Terveysblogiini siitä, mitä bloggaaminen on tuonut elämääni. Monissa teksteissäni olen sivunnut usein sitä, mitä ryhmäliikunnan ohjaaminen on tuonut elämääni. Harvoin sitä olen kuitenkaan yhteen tekstiin kiteyttänyt. Sitä on vaikea kiteyttää lyhyesti, sillä 11 vuoteen mahtuu niin paljon tunnetta, tapahtumia, kohtaamisia, kasvukipuja ja kasvun iloa. Yhden asian haluaisin nostaa esille: henkinen kasvu.

Eilisen myötä ymmärrys siitä vain syveni, että minulle jumpassa ei ole kyse vain jumpasta. Siinä on kyse jostain niin paljon suuremmasta: asioiden, elämysten ja tunteiden jakamisesta. Kohtaamisista. Yhteisistä arvoista ja elämäntyylistä. Huomatuksi tulemisesta. Hyväksymisestä. Hymyistä ja katseista. Ihmisistä. <3

Ennen kaikkea siinä on kyse aidosta yhteydestä: aito yhteys ihmisiin ja aito yhteys itseesi.

 

henkinen kasvu


Paras anti ryhmäliikuntaohjauksesta on omalla kohdallani ollut henkilökohtainen henkinen kasvu.

Niinkuin eilen eräs 58-vuotias miesasiakas eilen juhlissa minulle sanoi: ”Olen käynyt tunneillasi sen verran kauan, että olen nähnyt sinun elämääsi ohjaajana 7-8 vuodelta. Sinä olet kasvanut tytöstä naiseksi.”

 

Henkinen kasvu | Se nuori tyttö

Totta. Olen ohjannut kohta täydet 11 vuotta. Kun aloitin ohjaamaan olin 22-vuotias. Olin keskeneräinen nuori ihminen, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa. Tiesin mitä halusin elämässäni tehdä mutta en tiennyt miten sen tehdä. Tai mitä se kokonaisuudessaan olisi.

Henkinen kasvu oli tuolloin toissijaista, sillä keskityin tiiviisti fyysiseen puoleen – lähinnä kehoni muokkaamiseen ja kehoni käyttämiseen välineenä omalle juurtumattomuuden tunteelleni.

Olin levoton. Olin malttamaton.

Opiskelin kauppatieteitä, joihin en tänä päivänä opiskeluvalintoja tehdessäni päätyisi. Elin elämää, jota en tässä hetkessä eläisi. Ajattelin itsestäni asioita, joita en nykyajassa ajattelisi. Kohtelin kehoani tavalla, jolla en nykyajassa kohtelisi.

Nuorena aika ajoin tuntui siltä, että minä en riitä. Maailma on niin iso, että minä en koskaan riitä täyttämään sieltä paikkaa. Tunsin itseni niin pieneksi, usein jopa mitättömäksi. Asuin silloin Tampereella. Kuinka kukaan koskaan löytäisi minua sieltä? Jos jotain tekisin, kukaan ei edes huomaisi minun tekevän sitä.

Mihin minä oikein olin menossa? Mitä minusta tulisi isona?

Aika ajoin pelkäsin. Pelkäsin, että asiat eivät olisi hallinnassani eikä minulla olisi asioihin valtaa. Oli niin helppoa suunnata kontrolli elämäntyyliin: liikkumiseen ja ruokavalioon.

Koulu oli oikeastaan helppo suorittaa läpi, sillä siihen ei ollut suurempaa tunnesidettä – sitä vain kulki virran mukana eteenpäin pyrkien pääsemään sieltä mahdollisimman nopeasti ulos. Ajatuksena lähteä luomaan ekonomin uraa. Menestyä yritysmaailmassa. Niittää mainetta ja rahaa.

Tentit tentittiin, ja hyvin menivätkin. Vaadin itseltäni hyviä suorituksia, sillä enhän voinut soittaa kotiin ja kertoa, että en pärjää koulussa.

Gradukin koottiin. Tosin hieman sinne päin. En tänäkään päivänä ole tyytyväinen graduuni, koska sen viilaaminen huippuunsa ei vain kiinnostanut. Inspiraatio zero. Enhän sillä kuitenkaan tekisi mitään merkittävää muutosta elämäni tiellä – saatika akateemisessa maailmassa.

Vaikka itselleni läheinen aihe olikin (kuntoklubien johtaminen ja jäsenyyssuhteiden hallinta), akateemisten professorieni mielestä aihe ei ollut kiinnostava tai tutkimisen arvoinen. Olisi mieluummin pitänyt tutkia työyhteisön hiljaista tietoa. Pidin silti pääni.

Looking back, voisi ajatella olevan monta asiaa, jotka olisin voinut tehdä toisin. On monta asiaa, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua.

 

…onko näin?

 

 

Henkinen kasvu | Tämä aikuinen nainen

Koen yhä olevani nuori. En ole yhtä nuori, kuin silloin, mutta olen nuori. Henkinen ikä on se, minkä tunnet sen olevan.

Tänään olen se, miksi olen tullut. Katsoessani taaksepäin en kadu mitään. Päinvastoin, olen syvästi kiitollinen. Ilman sitä, mitä olen kokenut en olisi minä. Ilman sitä suorittajaa sisälläni en muistaisi katsoa asiakkaitani heidän sydämiinsä ja osaisi katsoa heitä. Ilman sitä pienuuden kokemuksen tuskaa en ymmärtäisi, kuinka suuri maailma onkaan. Ja kuinka paljon minulla on annettavaa.

Ilman riittämättömyyden tunnettani minä en käsittäisi, kuinka olen hieno osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuinka minullakin on paikkani tässä maailmassa ja minulla on merkitystä.

Ilman sitä pakonomaista kontrollin tarvetta en ymmärtäisi irtipäästämisen voimaa, enkä sitä, kuinka hienoa on vain olla tässä ja nyt. En tietäisi, mitä on sisäinen rauha ja tunnistaa sitä, kuinka hyvältä oma sisäinen kannustava puhe tuntuu. Miltä aito hymy ja avoin katse näyttävät.

Tämä aikuinen nainen, joksi olen tullut on matkan varrella ottanut tuon nuoren tytön syliinsä ja sanonut hänelle myötätuntoisesti hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet. Olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.

 

 

henkinen kasvu

 

Minun tarvitsi vain kasvaa ajatukseen siitä, että minun täytyy ensin riittää itselleni. Minun on löydettävä paikkani omassa itsessäni. Minä en ole mitätön – minä olen pystyvä. Minut löytää sen jälkeen, kun olen ensin löytänyt itseni.

Mitä ryhmäliikunta on tuonut elämääni on oman itseni toteuttamista. Olen saanut olla minä. Oma itseni. Tehdä sitä, missä minä olen hyvä ja mihin minulla on intohimo.

Sillä ilman intohimoani tähän kaikkeen minulla ei olisi motivaatiota. Haluan olla ihmisten kanssa, inspiroida. Kannustaa. Haastaa. Kehoittaa kuuntelemaan kehoaan egonsa sijaan. Nauttia hetkestä. Luoda elämyksiä. Tuntea yhteisöllisyyttä, iloa ja onnea. Inhimillisyyttä ja auttamista.

Luotsaamista ottamaan oman itsensä sisäisen pienen lapsen syliin, halata tätä hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Joten ystäväni.

Haluan sinun tietävän, että sinä riität. Sinulla on merkitystä tässä maailmassa ja elämässä. Sinä olet pystyvä ja kykenevä. Sinä olet matkalla sinne, minne sinun kuuluukin päästä.

 

 

Rakkaudella,

Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

6.4.2017

Questbar arvonta suoritettu | UPEITA hyvinvointitavoitteita!

Arvonta on suoritettu | Kiitos kaikille!

Arvonta check. Ja hei ihan totta – ensinnäkin ISO PEUKKU kaikille kommenteille! Koitin huomioida jokaisen kommentin. <3 Jos sinun kommenttisi kuitenkin jäi huomiota vaille, niin pahoitteluni – olit silti osa ihan mahtavaa kommentointiketjua!

Oli varmasti monelle myös motivoivaa lukea muiden tavoitteita. 🙂

Nyt sitten vain viikon tavoitteiden kimppuun – ketkä aloittivat jo?

 

 

Pikkukikka tavoitteesi saavuttamiseen

Puhun paljon tavoitteen konkretisoinnista. Käytännössä tämä tarkoittaa konkreettisia määriä tai konkreettista aikajännettä mihin mennessä jonkin asian tekee tai mihin mennessä jokin asia on tehty.

Joillekin tällainen menetelmä sopii – toisia se jopa stressaa. Mikä silloin avuksi, jos tuntuu siltä, että tavoitteeseen pääseminen tökkii?

 

Kokeile tätä:

Eräs tutkimus osoittaa, että tehokas tapa on luoda itselleen tavoiteasteikko. Sen sijaan, että asetat itsellesi tavoitteen lenkkeillä tai ulkoilla 2 kertaa viikossa, venytellä 3 kertaa viikossa, rentoutua kahtena iltana viikossa tai pudottaa painoa 5 kiloa, asetakin tavoitteelle asteikko.

Esim. tavoitteenani on lenkkeillä tai ulkoilla 2-3 kertaa viikossa, tavoitteeni on venytellä 3-4 kertaa viikossa, rentoudun 2-3 iltana viikossa tai pudotan painoa 5-7 kiloa.

 

Psykologiaa, beibi!

Mitä linkkaamani tutkimus tutki ja löysi oli, että kun tutkimukseen osallistuneet henkilöt saavuttivat tavoiteasteikkonsa matalimman määrän kasvoi heidän uskonsa siitä, että myös lopullinen tavoite oli mahdollista saavuttaa.

Tavoiteasteikon käyttäminen ylläpitää motivaatiota ja nostaa onnistumistodennäköisyyttä tavoitteen saavuttamisen. How cool is that! 🙂

Jos siis tavoitteesi on liikkua ulkona raittiissa kevätilmassa 2-4 kertaa viikossa, niin ensimmäiset 2 päivää ovat helpohko saavuttaa. Tämä vahvistaa uskoasi, että pari ekstrapäivää raittiissa kevätilmassa on täysin mahdollinen!

 

Arvonta | Ja sitten ne Questit…!

Hei oikeasti – superupeita tavoitteita! Itselläni oli välistä aivan kylmiä väreitä lukiessani näitä. Ja kiitos niin monelle myös koskettavista tarinoista. <3

Olette aivan hurmaavia tyyppejä ja tässä vaiheessa harmittaa vain se, ettei itselläni ole kaikki maailman Questbarit käytössä teille jaettaviksi.

 

Koska olen todella onnellinen kaikista mahtavista kommenteista ja kohtaamisista, niin päätin yhden boksin sijaan jakaa yhteensä kolme laatikkoa.

 

Arvonta on nyt siis ratkennut ja arpaonni suosi seuraavia nimimerkkejä:

  • Mari
  • Rikka
  • Anna

 

On mahdollista, että on muutama henkilö samalla nimimerkillä. Joten olen Questbar-boksin saaviin tänään henkilökohtaisesti sähköpostitse yhteydessä (kira@terveysblogi.fi), joten homma ei vaadi teiltä toistaiseksi toimenpiteitä.

Tiedustelen mailitse vielä yhteystiedot ja tarvittaessa laitan boksin postiin, postikulut tarjoan minä. Mitä toivon on, että jossain vaiheessa käyt vaikka tänne blogiin sitten kertomassa kuulumisiasi. <3

Vaikka patukoita en valitettavasti voi jakaa kaikille, niin olemme silti saaneet kaikki jotain. Meillä on oma hyvä terveys- ja hyvinvointitavoite tälle viikolle ja parhaimmillaan koko keväälle.

 

Tehdään tästä paras kevät vuodelle 2017. 🙂

 

 

Kiitos kaikille osallistuneille ja ihanaa kevättä kaikille!

<3 Kipa

 

Artikkelin kuvat: Veera Kurittu

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

23.3.2017

Inhimillinen ote | Oletko laiska?

Laiska vai mukavuudenhaluinen?

Pidin tänään kolme Mindfulness-luentoa, josta sain kimmokkeen pohtia vielä enemmän eilistä snäppiäni (snapchat: kipatiivola – käy lisäämässä!) laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Jäin lisäksi pohtimaan näihin liittyen tietynlaista uskallusta ja rohkeutta. Ennen kaikkea, olemmeko me ihmiset laiskoja?

Seuraa sitä yksisarvista!

 

Pohjustuksena tälle kaikelle haluan tuoda esiin itsestäni puolen, jota olen monet kerrat ihmetellyt. En tiedä, mistä ihmeestä se tulee ja pitkän aikaa se tuntui minusta siltä, että tämä ominaisuus itsessäni saa minut vain hakkaamaan päätäni seinään ja menemään asioissa aina vaikeimman kautta. Olenko siis vain yksi hiton pönttöpää?

Se ominaisuus on epämukavuuselueelle hakeutuminen.

Olen pitänyt itseäni useat kerrat ihan outona tyyppinä siinä, että en vain osaa mennä siitä, missä aita on matalin. Aikoinaan valitsin tietoisesti työpaikkoja ja positioita sitä kautta, että ne väkisinkin veivät minut epämukavuusalueelleni. Hyvänä esimerkkinä B2B-ala ja yritymyynti. En koskaan tykännyt siitä niissä muodoissa, kuin silloin niitä tein. Ja silti hakeuduin niihin – miksi?

Koska tiesin niiden kasvattavan minua henkisesti.

Tiesin löytäväni niistä myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat minua tulevaisuudessa työelämässäni. Yritysmyynti on todella monipuolista ja värikästä puuhaa parhaimmillaan. En vielä vain silloin aikoinaan B2B-puolella touhutessani tiennyt, että tajuaisin joku päivä olevani yrittäjä. En osannut kuunnella itseäni tarpeeksi toteuttaakseni sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää ja mikä on minun tavoitteeni tässä elämässä.

En siis kuunnellut itseäni ja vaimensin oman sisäisen ääneni. Siitä syystä tein sellaista työtä, joka uuvutti minut. Tein sikapitkiä päiviä enkä saanut henkisesti mitään. Palkka oli tietysti ookoo, mutta raha se kun ei merkkaa itselleni kaikkea. Sen sijaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen merkitsevät – enemmän, kuin rahalla ikinä saisin hankittua.

Tästä pääsinkin tämän päivän blogipohdintaan. Haluan, että me ihmiset ajattelemme itseämme terveen itsekkäästi: mikä minulle itselleni on tärkeää? Siten oppisimme tekemään myös omien tavoitteidemme ja arvojemme mukaisia valintoja. Siihen olennaisesti liittyy perusymmärrys siitä, millainen ihminen itse olet. Ja miten itsestäsi puhut.

 

laiska

Tunnetarkastelua: mikä tunne minulle tulee, kun mietin olevani laiska?

Sitten päivän aiheeseen. 😀

Itse en tykkää käyttää sanaa laiska. Mielestäni siinä on negatiivinen viba ja negatiivinen viba aiheuttaa yleensä sen, että se a) homma on hajottavaa tai b) se ei ole eteenpäin vievää. Mielestäni asioita on hyvä tarkastella sitä kautta, vievätkö ne sinua eteenpäin vain jarruttavatko tahtiasi kohti tavoitettasi tai vievätkö sinua siitä poispäin.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, mistä usein puhun ihmisille: omaan sisäiseen puheeseemme. Haluan korjata aina ihmisen oman sisäisen puheen laiskuudesta mukavuudenhaluun, sillä niissä on erilainen tunnelataus. Esimerkkinä seuraavat kaksi esimerkkiä:

a) Mietin, että olen laiska. Siksi en saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan tai panostettua ruokailuun. – koska olen laiska, olen saamaton. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani laiska?
b) Mietin, että olen mukavuudenhaluinen. En saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan, koska sohvalla oleminen tuntuu mukavalta. En saa panostettua ruokailuun, koska tykkään että ruoka on helposti saatavilla ja pidän astetta tuhdimmasta ruoasta. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani mukavuudenhaluinen?

 

Tämä ei automaattisesti toimi kaikilla, mutta huomasitko eron?

Sen sijaan, että lähtisit ruotimaan itseäsi ja syyllistämään itseäsi siitä, että olet laiska pyritkin lisäämään ymmärrystä omaa käytöstäsi kohtaan toteamalla ja ymmärtämällä sen, että oletkin mukavuudenhaluinen.

 

Miten tämä liittyy mitenkään siihen, että olen pitänyt tänään Mindfulness-luentoja? 😀

Paljonkin.

Mindfulness on tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Se on asioiden tarkastelua ja toteamista –asioita ei pyritä arvottamaan tai arvostelemaan saatika kategorisoimaan sarjaan ”hyvä” tai ”huono”.

Sen sijaan, että jatkaisimme oman itsemme ruotimista siitä, että olemme laiskoja tai saamattomia haastankin sinut vain puhtaasti tarkastelemaan sitä, miksi kenties sinne lenkille, salille tai keittiöön tekemään ”laaturuokaa” ei yksinkertaisesti huvita mennä?

Tässä itseasiassa tullaan myös hieman arvokeskusteluun.

 

Arvot ohjaavat toimintaamme

Yleensä haastan ihmisiä myös toden totta pohtimaan, mikä itselleen on elämässään tärkeintä. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa tai mielihyvää?

Mietin kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. Mieti, että ne otetaan sinulta pois. Miltä sinusta tuntuisi?

Sen sijaan, että keskittyisit omiin puutteisiisi tai vaikka laiskuuteesi haluaisinkin haastaa sinut miettimään erilaisia asioita valintoina. Valintoina, jotka vievät sinua kohti sitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeää.

Esimerkiksi jos sinulle on tärkeää se, että voit hyvin, niin täsmennä itsellesi mitä sinulle käytännössä tarkoittaa se, että voit hyvin.

 

Kun voit hyvin, niin
• Millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy?
• Miten puhut itsestäsi, ulkomaailmasta tai muista ihmisistä?
• Miten suhtaudut asioihin?
• Millainen on perusolemuksesi?

 

Palauta tavoitteesi siis mahdollisimman konkreettisesti mieleesi ja mutustele sitä. <3

 

laiska

 

Ihmisellä on taipumus pyrkiä kohti mukavuutta pois kaikesta epämukavasta

Tunnetusti ihminen on aina ohjautunut ja tulee aina ohjautumaan kohti mukavuutta, positiivisia tunteita sekä palkkiota pyrkien pois kaikesta epämukavuudesta ja voimavaroja syövistä tunteista. Ei ole täysin tuulesta temmattu se viisaus, että suurimmat tulokset tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella.

Se on kieltämättä totinen tosi, sillä epämukavuusalue haastaa meidät kohti meidän pelkojamme, esimerkiksi epävarmuuttamme ja hylätyksi tulemisen tai epäonnistumisen pelkoa.

Toisaalta toivon ihmiseltä itseltään ja itseään kohtaan ymmärrystä siitä, että on ok tuntea olevansa turvassa mukavuusalueella. Se on sinuun sisäänrakennettu toiminto. Olet täysin inhimillinen.

Uskalla kuitenkin haastaa itsesi positiivisella fiiliksellä siinä, että kurkkaa ennakkoluulottomasti aidan toiselle puolelle ilman odotuksia ja uskomuksia siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä pieleen.

Unohda epäonnistumisen pelko, sillä epäonnistumista ei ole: on vain oppimista. Unohda se, että et osaa: on vain kehittymistä. Unohda se, että et pysty: sinä pystyt mihin tahansa.

 

Sinä olet tähti.

 

#inhimillinenote

 

Aurinkoa kaikille!

<3 Kipa

 

Mitkä ovat sinun suurimmat pelkosi? Kommentoi alle. <3

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

Terveysblogi 2020